Kauheita kansia ja muita viime vuoden projekteja

Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu etten saanut viime vuonna oikein mitään aikaan. Päällimmäisenä muistikuvana on jatkuva uupumus jonka takia kävin jopa lääkärissä. En käynyt oikein missään enkä tavannut ketään. Kökötin kotona ja nukuin pitkiä päikkäreitä. Mielikuva omasta saamattomuudesta on ehkä paras karistaa summaamalla hiukan kaikkea sitä mitä oikeasti tein, urakoin ja saatoin valmiiksi.

Kuvitukset

Tärkeimpänä viime vuoden saavutuksissa ovat kansikuvat. Niitä tuli valmiiksi useampikin, sen lisäksi tein aika moneen kirjaan kansitaiton. Worldcon ruuhkautti melkein kaikki kansikuvaprojektit kesäkuukausille. Muistan miten aurinko paistoi ulkona samalla kun itse istuin mummolan vinttikammarissa tietokoneen ääressä verhot tiukasti kiinni. Tässä pieni kollaasi kaikista viime vuonna tekemistäni kirjankansista:

Sen lisäksi piirtelin vielä kannen Kosmoskynään.

Ihan tyytyväinen saan olla että sain taitot tehdyksi ilman suurempia katastrofeja. Paljon on tällaisella amatöörillä vielä opittavaa.

Kirjalliset harrastukset

Kirjoittamisen osalta viime vuosi tuntui menevän täysin pilalle, en jaksanut, halunnut tai ehtinyt. Mutta kun nyt laskeskelen mitä on tullut kirjoitettua, niin ei vuosi 2017 aivan tyhjänpäiväinen kirjoitusrintamallakaan ollut. Syy saamattomaan oloon saattaa johtua siitä että aioin alunperin kirjoittaa sitä ensimmäistä romaaniani, kunhan saisin kaikki kansikuvat pakettiin. En sitten kirjoittanut. Syksy meni paria novellia ideoidessa ja lisää taustamateriaalia haaliessa.

Mutta entäs sitten julkaisut? Kyllä niitäkin kertyi ihan mukavasti vuoden mittaan vaikka mitään oikeasti uutta en kirjoittanutkaan. Erityisen tyytyväinen olen novelliin Neiti Madiganin lemmikki. Se julkaistiin Osuuskumman kissa-antologiassa Varjoisilta kujilta. Tarinassa seikkailevat samat henkilöt kuin Murhamystiikassa julkaistussa novellissani Rieseholtin valot. Eero auttoi minua rusikoimaan novellin julkaisukuntoon ja se julkaistiinkin meidän molempien nimissä.

Osuuskumman kolmannessa raapaleantologiassa Ajantakojat olen mukana muutamalla raapaleella. Aavetaajuuden bodyhorror-novelliantologiassa Tämä jalka ei ole minun ilmestyi novelli Yön labyrintti, jonka ensimmäisen version kirjoitin tosiaan jo 2014. Eerokin on samaisessa kirjassa mukana novellilla Peter Smithin päiväkirjasta. Nova 2015 -antologiassa taasen on mukana novellini Noidan perintö, joka ilmestyi ensimmäisen kerran jo edellisvuonna Kosmoskynässä.

Suomispefistä tehtailtiin Worldconia varten melkoinen kasa käännösnovelleja, itsekin pääsin mukaan muutamaan enkkuantologiaan, sekä Cosmos Pen-lehteen. Käännöksinä antologioissa ilmestyivät jo aikaisemmin suomeksi julkaistut Rieseholtin valot sekä Tähden hauta. Cosmos Penissä ilmestyi vielä tämän lisäksi novelli Touched by the Woods, jota ei siis ole suomeksi julkaistukaan.

Osa viime vuoden novelleista oli uusintajulkaisuja, mutta ihan tuoreita ja Atorox-kelpoisia tekstejäki on siis joukossa muutama. Viime vuoden novellilistalta listalta löytyvät minun ja Eeron osalta seuraavat tekstit:

Ajantakojat – Kummalinnun munia osa 3:

Anu Korpinen: Addiktio (r)

Anu Korpinen: Anatomiaa (r)

Anu Korpinen: Haaksirikkoinen (r)

Anu Korpinen: Lawsonin koe (r)

Anu Korpinen: Leikki (r)

Hänen huulensa ovat metsä:

Eero Korpinen: Helgronin tuomitsemat

Tämä jalka ei ole minun: Kauhuja omasta kehosta:

Eero Korpinen: Peter Smithin päiväkirjasta

Anu Korpinen: Yön labyrintti

Varjoisilta  kujilta:

Anu ja Eero Korpinen: Neiti Madiganin lemmikki

Listassa ovat mukana myös raapaleet (r), joita en oikeastaan pidä varteenotettavina Atorox ehdokkaina, mutta toki niitäkin voi äänestää. Äänestysohjeet sekä lomake löytyvät täältä.

Mutta entäs sitten edessä oleva vuosi? Viime vuonna muutamakin asia jäi ikävästi roikkumaan, nyt olisi aika tarttua niihinkin. Tämän vuoden ensimmäinen kansikuvaprojektikin on mietintämyssyssä ja yksi novelli on jo ideoitu tulevaan antologiaan. Uupumus vaivaa edelleen joten yritän olla itselleni armollinen. Näyttää nimittäin siltä että saan yleensä aikaan enemmän kuin miltä itsestä tuntuu.

Kansikuvataiteilua

Kesäkuu on ollut poikkeuksellisen kiireistä aikaa. Päivisin teen näitä ihan jokapäiväisiä kotiäidin hommia, pihaillaan yhdessä lapsen kanssa, leivotaan, laitetaan ruokaa, sotketaan ja siivotaan, katsotaan telkkaria, leikitään legoilla... (välillä minä istun koneen ääressä ja juon kahvia, tiedättehän, facebook...) Illalla kun lapsi on saatettu unten maille alkaa varsinainen työponnistus. Silloin minä heitän esiliinan nurkkaan ja minusta kuoriutuu kynää ja piirtopuikkoa heiluttava multitalentti!

 Myös mummolaviikonloput on viime aikoina uhrattu tälle taiteilulle, tosin parina iltana olemme riistäytyneet miehen kanssa elokuviin. (Guardians of the Galaxy piti nähdä, sekä Salazarin kosto).

Erityisesti Worldcon on työllistänyt minua vaikka en aiokaan itse tapahtumaan osallistua. Olen suunnitellut kaksi kansikuvaa Osuuskumma Internationalin englanninkielisiin antologioihin, ja työn alla on parhaillaan vielä yhden Wordlconiin tähtäävän ja kotimaista kauhua esittelevän novelliantologian kansi.

Tässä valmistuu kansikuva Kuoriaiskirjojen tulevalle julkaisulle

Tällä hetkellä työstän Boris Hurtan uuden novellikokoelman kantta (Talo Mörövuoren juurella, julkaisijana Kuoriaiskirjat). Olen tästä kansikuvasta erityisen innoissani, koska olen fanittanut Hurttaa siitä lähtien kun ensimmäisen kerran luin kirjan Lumen tuoloa ei voi estää. 

Kansitaitto pitäisi saada valmiiksi jo juhannuksen aikana, joten aika pitkälti keskikesän juhlakin menee tietokoneella istuen.

Kirjoittamiselle ei ole ollut aikaa, mutta toisaalta kansikuvailu on sen verran antoisaa puuhaa että en ole jaksanut tällaisia murehtia. Vaikka olen kirjoittanut ihan hyvin menestyneitä novelleja, koen yhä että sanat eivät ole minulle se luonnollisin tapa itseilmaisuun. Olen siis kiitollinen siitä että minulla on välillä tilaisuus tehdä kuvia, eikä pelkästään omaksi ilokseni.

Kirjoittamisen suhteen olen kuitenkin tehnyt juhlallisen päätöksen. Sitten kun tämän vuoden kansikuvat on saatettu valmiiksi, ryhdyn kirjoittamaan elämäni ensimmäistä romaanikäsikirjoitusta.