Kissamaisia kuvakirjoja

Kirjavat kissat -lukuhaaste lähenee loppuaan! Vaikka blogini on viime kuukausina huolestuttavasti hiljentynyt, en suinkaan ole unohtanut kirjallisia kissojani. Lukemiseen olen edelleen rutistanut joka päivästä pikku hetken aikaa, mutta blogiin kirjoittaminen on auttamattomasti jäänyt muiden töiden jalkoihin.

Kissakirjallisuutta olen perhesyistä johtuen lukenut erityisesti kuvakirjojen muodossa. Seuraavassa lyhyt koonti haasteen aikana taaperolleni (puhki)luetuista kirjoista.

Gunilla Wolde: Teemu ja kissa
Teemu on valistanut lapsia kissojen käsittelyn taidossa jo ainakin 1970 -luvulta alkaen. Teemu ja kissa muistuu lapsuudesta mieleeni oman pappani lukemana. Nyt luen sitä pojalleni joka kirjan innoittamana yrittää vimmatusti leikittää taloutemme kissoja. Onneksi kirja myös kertoo että kissat eivät aina pidä kanniskelusta ja saattavat jopa raapaista. Mainio pieni kirja taaperoikäisille kissanystäville.

Åke Eriksson: Osku ja minä 
Pieni, ihana kirja joka kertoo tytöstä ja hänen kissastaan. Ystävyys pysyy vaikka suloisesta pennusta kasvaa lopulta melkoinen kollinrohjake. Luonnosmaiset kuvat sopivat varmasti paremmin aikuisen kuin lapsen silmään, ja kirja onkin viehättänyt minua enemmän kuin poikaani.

Sven Nordqvist: Viiru ja Kososen kukko
Viirut ja Pesoset kuuluivat myös omaan lapsuuteeni. Ne viehättivät kuvineen vielä silloinkin kun olin jo ohittanut kuvakirjaiän. Nyt olen poikani pakottamana opetellut ulkoa myös tämän 90-luvulla julkaistun myöhäisemmän Viirun ja Pesosen. Kirjassa on hiukan liikaa tekstiä 2 -vuotiaalle, joten olen joutunut välillä lyhentelemään lennossa. Poikaani kirjassa kiinnostavat erityisesti kannessa oleva mahtava kukko, joka muistuttaa omaa kukkoamme. Meidänkin kukkomme on "aapiskukkomallia" ja nimeltään Jussi. Viirun touhut ovat tässäkin kirjassa sitä taattua kissankujeilua.

Elsa Beskow: Satu pikku pikku eukosta
Tämä kaunis kuvakirja on Elsa Beskowin ensimmäinen ja julkaistu alunperin jo vuonna 1897. Kirjassa kissa on tärkeässä osassa, vaikkakin se tekee tuhmuuksia. Pikku pikku eukko suutahtaa lemmikilleen ja ajaa sen ulos talosta. Viimeistä kuvaa katsellessani olin jo huolestua, sillä kuvateksti kertoo: Kissa pinkaisi metsään eikä tullut ikinä enää takaisin.
Onneksi Elsa Beskow on lisännyt kuvan alle lohdullisen jälkikirjoituksen: Mutta taisihan se sentään lopulta tulla sieltä kotiin. E.B.

Näin onnellisesti soisin käyvän kaikille kissoille jotka syystä tai toisesta joutuvat luonnon armoille.  













Tässä on vain osa niistä kissoista joita kuvakirjahyllystämme kurkistaa. 

Marja-Leena Mikkola ja Matti Kota - Malinka Kuuntytär

Ullakon kätköistä löytyi lisää kissakuvakirjoja. Malinka Kuuntyttären sain joskus nuoruudessani. Kirjan on kustantanut Otava vuonna 1990, joten olen siihen aikaan jo ohittanut kuvakirjaiän. Kirja on kuitenkin tullut luettua ja katseltua moneen kertaan.

Kirjassa kerrotaan pyhästä birmasta nimeltä Malinka Kuuntytär, jonka olisi aika valita itselleen sopiva kumppani. Taloon ilmestyy toinen toistaan hienompia kolleja kertoilemaan tarinoitaan, mutta Malinka pysyy ylhäisen etäisenä. Lopulta raidallinen kujakolli hurmaa Malinkan ja tuloksena on (varmaankin omistajan hämmästykseksi) monivärinen kissanpentukatras.

Matti Kodan kissakuvat ovat realistisia ja kauniin pastellisävyisiä. Kirjan kohderyhmää on hiukan vaikea määritellä, sillä tarina kissojen rakkaushuolista tuskin kiinnostaa kovin pieniä lukijoita muuten kuin ehkä kauniiden kuviensa puolesta. Olenkin päätellyt että tämä kirja on suunnattu kaikille kissaihmisille ikään katsomatta.

Kollilla on kollin elkeet.

Kirjan kissakuvat ovat niin eläviä että voisi kuvitella niiden hyppäävän ulos kirjan sivuilta hetkenä minä hyvänsä. Liitän nämä hurmaavat kissat mukaan Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen. Nyt saldonani on kaksi kissakirjaa! :)

Raija Siekkinen ja Hannu Taina: Herra Kuningas

Hannu Taina on minulle tuttu lapsuudestani lähinnä postikorttien kuvituksista. Tämä herttainen kuvakirja tarttui käteeni kirjaston poistomyynnistä ja kun sitten selasin kirjaa muistin toki tämänkin lapsena lukeneeni. Kirjan takakansi mainostaa sen olevan yksi Otavan kuvakirjakilpailun voittajakolmikosta, enkä ihmettele. Raija siekkisen satu on kaunis kertomus ystävyydestä ja Hannu Tainan herkät vesivärimaalaukset vievät ihmelliisiin maisemiin.

Kirjassa yksinäinen kuningas asuu yksin ihmeellisessä talossaan ja kaipaa alamaisia. Hän tuntuu olevan maailman yksinäisin kuningas keskellä tyhjää valtakuntaa, eikä hän huomaa kaunista puutarhaansa eikä kuule taianomaisen kirjastonsa kuiskivia runoja. Eräänä päivänä kuninkaan oven taakse ilmestyy kissa jonka nimi on Tiikeri. Kissa näkee kaiken kauneuden jonka keskellä kuningas elää, ja yhtäkkiä herra Kuningaskin tajuaa jälleen elämän ihmeellisyyden.

Kissan ystävyys ja sen tuoma uusi elämänasenne vaikuttaa lopulta kuninkaan elämään laajemminkin. Hänen ympärille alkaa hiljalleen kerääntyä ihmisiä, ja lopulta hänellä on kokonainen kaupunki alamaisia. Kirjassa on myös tarkkanäköisesti kuvattu kissan suhdetta omistajaansa. Ainakin minä tunnistin tästä itseni:

"-Minua palelee, kissa sanoi, ja kuningas teki takkaan tulen jotta kissa voisi lämmitellä. 

-Olkaa hyvä herra Alamainen, kuningas sanoi kissalle, ja kissa vastasi: -Kiitos herra Kuningas. Eikä kuningas lainkaan huomannut ett hän palveli kissaa vaikka oli kuningas."

Lapsena en varmaan osannut arvostaa kirjan hienovaraisuutta ja kuvien kauneutta, ainakaan tämä ei koskaan kuulunut kirjasuosikkieni joukkoon. Nyt aikuisena tämä iski aivan toisella tapaa.

Tämä kirja sopii mainiosti Kirjavat kissat -lukuhaasteeseeni, jota varten en ole ehtinyt vielä lukemaan ainoatakaan kirjaa. Uskoisin että vanhoista kissa-aiheisista lastenkirjoista tulee blogattua vastaisuudessakin, niitä on nimittäin kertynyt aika pino.