torstai 7. maaliskuuta 2019

Asuuko sinunkin sisälläsi käärme?

Kansanperinteessä käärmeellä on ollut aina erityinen asema. Käärme on maaginen eläin, se on noidan apuri ja talon suojelija. Kristillinen mytologia on värittänyt kansan käärmenäkemyksiä, siitä on tullut paholaisen kumppani, jopa itse paholainen. Käärmeen tappaja sai yhdeksän syntiä anteeksi.

Eräs mielenkiintoisimmista käärmeeseen liityvistä kansankäsityksistä on sen halu luikerrella ihmisen sisälle. Tällainen vaara oli erityisesti nukkuvilla, minkä vuoksi oli vaarallista nukahtaa ulkosalla. Tosin omassa sängyssäänkin nukkuja saattoi joutua käärmeen uhriksi.

Jos näki unta jossa joi kylmää vettä tai piimää, se oli melko varma merkki siitä, että unen aikana käärme on tehnyt tekosensa. 

Syytä käärmeen käytökselle kansanperinne ei tarkkaan kerro. Käärme ilmeisesti halusi ihmisen sisälle saadakseen parempaa ravintoa. Ehkä se myös koki että ihmisen sisällä oli miellyttävän lämmin. Vatsaan ryöminyt käärme aiheutti luonnollisesti isännälleen erilaisia vaivoja. Oli kipua ja särkyä, nälkää, ummetusta ja vatsavaivoja.

Ihmiseen asettuneen käärmeen saattoi houkutella ulos vaikkapa maidolla. Tosin tähän liittyvässä ohjeessa kehotetaan myös ripustamaan potilas tukevalla köydellä riippumaan pää alaspäin. Hänen alleen laitetaan maitovati, ja kun käärme luikertelee suusta ulos maidon houkuttamana, köydessä riippuva uhri voidaan siirtää käärmeen ulottumattomiin.

Myös toinen lääke käärmeen poistamiseen oli olemassa: Oli keitettävä hevosen virtsaa ja ryssänlehteä, eli mahorkkaa. Näin saatu sekoitus juotettiin potilaalle. Ilmeisesti käärmeestä kyseinen keitos oli kuvottavaa ja se poistui välittömästi samaa tietä kuin oli tullutkin.

1800-luvun sanomalehdissä kerrotaan usein ihmisistä jotka uskovat saaneensa käärmeen vaivoikseen. Lääketieteen ammattilaiset yrittivät parhaansa mukaan valistaa kansaa tässäkin asiassa, ja lehtiin ilmestyi lääkäreiden kirjoituksia joissa vakuutettiin että tämä uskomus ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Näihin kirjoituksiin vastattiin usein kertomalla lisää todeksi tunnettuja tapauksia. Usko käärmeiden aiheuttamiin sairauksiin eli kansassa vahvana.

Tässä esimerkkinä eräs, ilmeisesti alunperin Wiipurin Sanomissa julkaistu juttu, tässä poimittuna Rauman Lehdessä.


16.8.1980 Rauman Lehti

Käärme vaimon vatsassa.

Seuraava juttu sopineen luettavaksi mätäkuulla: Antrean pitäjän Korpilahden kylässä tapahtui tämä ihmeteltävä tapahtuma eräässä talossa. Kun talokkaan kotivävyn Kasper Tihverän vaimo Katri, viime heinäk. 31. p. vasten yöllä makasi miehensä ja imetettävän lapsen kanssa tuvan sängyssä, niin käärme vetäisi mainitun vaimon maatessa suun kautta vatsaan. Herättyään sanoi vaimo unissaan juoneensa kylmää vettä ja samassa arveli itsekin, että käärme on mennyt vatsaan, kuin ennekin on sellaista kuultu. Edellisenä päivänä olivat talon asukkaat nähneet käärmeen tuvan sillalla, vaan kovaksi onneksi eivät saaneet sitä tapetuksi, sillä se vetäisi raosta sillan alle. Hirmun ja kovan puristuksen kautta tuli vaimo niin kovasti kipeäksi, että miehen täytyi paikalla lähteä lääkärin apua etsimään, sekä hyväksi onneksi saikin kirkolle nykyjään tulleen rautatien lääkärin ystävällisesti avuksi tulemaan. Tohtori on suuresti kiitoksen ansaitseva. Paikalla tutkittuansa asian, antoi lääkäri vaimolle rohtoa ja vakuutti käärmeen kolmen vuorokauden perästä joko kuolevan tahi tulevan ulos, jos se sisällä on. Vaimon omaiset koettivat maanitella käärmettä tulemaan pois saunassa ja panivat miellyttäviä aineita vaimon suun eteen, maitoa ja vaapukoita. Kahdesti yritti se tulemaan elävänä pois suun kautta, vaan ensikerran kun yritti, niin vaimo hiljaa sanoi läsnä oleville ”nyt se tulee”, jolloin se kääntyi takaisin. Odotettua yritti se toisen kerran tulemaan, vaan samassa sairas tuli niin heikoksi ettei huokunutkaan, ja kun läsnäolijat luulivat hänen kuolevan, rupesivat he taasen hätäisinä ääntä pitämään, jolloin käärme peräytyi takaisin. Kolme vuorokautta sai vaimo parka kovia tuskia kärsiä ja pelkäsi jo kuolevansa sekä haetti papin itseänsä ripittämään,  vaan kolmen vuorokauden perästä kuitenkin vaimon tuskat vähenivät ja nyt yhden viikon kuluttua tuli tämä  vaarallinen elävä kuolleena ulos. Kyynärän pituinen harmaankirjava oli käärme. Vaimo nyt jo paranee, vaikka luultavasti ilman kiitettävän lääkärin avutta olisi varmasti kuollut. Olkoon tämä tosi tapaus kaikille varoitukseksi, että käärme voi mennä ihmisen sisälle, jos niin sallitaan, kirjoittaa W. S:lle samassa kylässä asuva lautamies S. Kuisma



Jotkut lehtikirjoittelijat tuntuivat ajattelevan, että usko sisällä asuvasta käärmeestä oli merkki paholaisen riivauksesta. Lääkärien mielipiteen myötä käärmeuskomus alkoi hiljalleen muuttua fyysisestä vaivasta psyykkiseksi sairaudeksi, jota hoidettiin lähinnä lumehoidoilla. Useissa tapauksissa pelkkä usko oletetun käärmeen poistumiseen sai aikaan paranemisen.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kontuvuoren suuri käärme

Vesihirviöitä on blogissa nähty niin suuret määrät, että on mukava välillä esitellä maalla asuvaa kummajaista. Oma lukunsa lohikäärmeiden suuressa heimokunnassa ovat jalattomat tai kaksijalkaiset käärmeet. Skandinaviassa asustelee lindorm, hautojen ja aarteiden vartija. Alpeilla voi törmätä tatzelwurmiin tai stollenwurmiin. Lindorm kuvataan usein harjalla varustettuna, kissanpäisenä, jossain vanhemmissa lähteissä jopa hevosenpäisenä. Tatzelwurmin erikoisuutena on myös kissan pää sekä mieltymys maitoon. Jos lehmät laitumella ehtyivät, saattoi siitä päätellä suuren käärmeen asustelevan lähettyvillä.

Kissapäinen käärme jonka Jean Tinner kohtasi Frumsembergin vuorella noin vuonna 1711. J.J. Scheuchzerin kirjasta Itinera per Helvetiae

Joitakin kaikuja näistä suurista käärmemäisistä otuksista on kantautunut myös Suomeen. Seuraava kertomus Tuuloksen kappeliseurakunnasta kertoo muutamankin kohtaamisen suuren käärmeolennon kanssa.

Suomen Julkisia Sanomia no 45 22.06.1857


Tuuloksen kappelista 6 päivä kesäkuuta 1857


Kummallinen asia. 

Noin 17 ajastaikaa takaperin, kuulin juteltavan täytenä humuna, miten torpparin tyttö Leena Mikkelintytär Onkijärven torpasta, Sairiolan säterin tilalta tästä seurakunnasta, olisi nähnyt hirmuisen suuren käärmeen kulkevan Kontuvuoren takamaassa, noin puolen peninkulmaa sanotusta Onkimaan torpasta. Asiaa epäiltiin useimmilta seutukuntalaisilta, vaikka moniaat akat samoilta seutuin, jotka silloin olivat marjanpoiminnassa, vakuuttivat tapausta todeksi. Mutta nyt jutteli ainamainitun torpan poika, Aadami Mikkelinpoika, ”Helatuorstaina 21 päivänä viime kuuta, paimenenessa ollessansa Myllykorven reunalla olevassa mäen laidassa lähellä pientä saman suon keskellä olevaa lampia, kello yhden ja kahden välissä j. pp. kuultuaan jonkun erinäisen ja hänelle tuntemattoman kuhinan korvessa, tarkoin katseltuansa äkänneensä yhden hirren tapaisen olennon vetävän itsensä pohjasta etelään päin”. Kertoja sanoi arvelevansa pedon vähintäin kolme syliä pitkäksi, ja sillä olleen sammalen muotoisen haituran selällä. Jos asia on tosi, olisi siinä luonnontutkioille jotakin miettimistä, jos se taas on valhe, niin jääköön Kontuvuoren takamaahan siksi siunattua päiväänsä mätänemään. Mutta kyllä kertoja vakuutti asian olevan toden totuuden.

Aivan tarkkaa sijaintia tälle tapahtumalle on vaikea määritellä, liekö Tuuloksen vai Janakkalan puolella, mutta Karttapaikasta nappasin suurin piirtein tämän alueen kartan jossa näkyvät kaikki nimeltä mainitut paikat.



Kolme syliä vastaa suurin piirtein 5,34 metriä. Mainittu "haitura selässä" lienee harja, joka mainitaan usein myös lindormin yhteydessä. Tämä erikoispiirre erottaa otuksen tavallisista käärmeistä ja tuo mieleen enemmänkin eurooppalaisten bestiaarien myyttiset käärmeotukset. Hangasten käärmekuninkaan yhteydessä maintaan jopa erikseen kissamainen pää. Näyttäisi siltä että Häme on ollut erityisen hedelmällistä maaperää suurten käärmeiden sikiämiselle. Mahtaisikohan näitä jännittäviä käärmetarinoita löytyä vielä paikallisten ihmisten muistista, vai täytyykö niitä varten matkustaa tutkimaan arkistoja?

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Pomarkun ja Noormarkun järvihirviöt


Vaikka Honkajoki onkin järvihirviökiinnostukselleni siitä hankala asuinpaikka, että täällä ei ole yhtään järveä, löytyy aivan nurkan takaa muutama tutustumisen arvoinen vesistö. Pomarkkuun ja Noormarkkuun kannattakin nähtävästi lähteä järvihirvirviönbongausmatkalle. 

Viimeisin sukellukseni sanomalehtiarkistoon toi ilmi, että 1800-luvun loppupuoliskon merikäärmevillitys on iskenyt lonkeronsa Satakuntaankin. Isojärvi on Pohjois-Satakunnan suurin järvi ja jo pelkästään sen takia siellä kuuluisi olla oma vesipetonsa. Oudon olennon olemassaoloon vihjailee tämä mielipidekirjoitus Satakunta-lehdessä. Ainakin silminnäkijöiden lista on vaikuttava.

Satakunta no 29 21.07.1877


Kauhea käärme.

Satakunnan viime numerossa, kirjoitetaan meille, ilmoitetaan pomarkkulaisen M. Taipaleen saaneen suuren hauen; arvatenkin mainitun seurakunnan Isosta järvestä, jossa on nähty joitakuita suuria haukia ennenki. Mutta ei kukaan ole sanomalehdissä virkannut mitään siitä suuresta käärmeestä, jonka usea kalastaja on sillä samalla järvellä sanonut nähneensä. Ne, jotka käärmeen ovat nähneet, vakuuttavat sen olevan jonkun syllän pituisen ja vähäisen hirren vahvuisen. Tuon kauhean eläimen ovat muun muassa nähneet Kalle Rosenwall, Gabriel Stenfors, Mikko Marttila ja Juha Saari, jotka myöskin ovat kirjoittajalle siitä kertoneet ja vakuuttaneet tuon kauhean eläimen näkemisen antaneen heille kovan kauhun.

Muutamaa vuotta myöhemmin naapurikunnasta löytyy toinen vesihirviötapaus. Tässä kirjoittajalla on jo huomattavasti värikkäämpi ote aiheeseen. Tapahtumapaikkana on pieni, suorantainen metsälampi, jonka mustista syvyyksistä tämä hurja käärme kohoaa suorastaan kauhuelokuvamaisella dramaattisuudella.



Satakunta no 25 21.06.1879

Kaikkea elävän eteen sattuu

Painojärvi on isohko metsälampi Lassilan tienoilla Noormarkun kirkkokuntaa. Useampia vuosia sitten on jo tämän järven rantalaisten kesken liikkunut puhe kauhiasta vesikäärmeestä, joka tavan takaa sanotaan olleen nähtävänä sen mustassa veden pinnassa, hämmästykseksi ja kauhuksi kaikille näkijöille. Viime tuorstaista 2 vikkoa lähti järven syrjässä asuva torppari Kaarle Huidanlahti järvelle entiseen tapaansa kalastusta koittamaan, ja meloessaan siellä pienessä tukkiruuhessaan, sattui hänen silmiinsä eräs kummallinen vesi-olento, joka tavattoman suuren hauen tapaan kulki veden pinnassa vähän matkaa rannasta. Mies kun luuli tässä hänelle aika kalan tarjona olevan, kiiruhti kohta pitkällä laskuverkollaan sitä kierrokseen laskemaan ja onnistuikin tässä toimessaan jo niin pitkälle, että verkko vesi-olennon ympärillä oli melkein ummessa. Mutta vastapa nyt kumma häntä kohtasi. Sen sijaan kun hän toivoi hyvän tuttavan hauen pään kohta näkevänsä, huomasi hän kauhistuttavan suuren käärmeen pään nousevan vedestä ja laskeuvan ruuheensa, ja samassa kun peto toiselta puolelta ruuhta liukkaalla pyrstöllään luikaili miehen jalkojen ympärillä ruuhen laitojen sisäupolella. Lyömiseen ei hän voinut ryhtyä, sillä pelko oli hänessä väkevämpi, kuin rohkeus. Huomattava oli myöskin, että pedon sieraimista huokui myrkyllinen löyhkä, jota hengittäen mies joutui painontapaiseen tilaan. Mela osui kuitenkin miehen käsissä olemaan ja sitä liikutellen joutui hän melkein kuin tietämättänsä kotirantaansa, yhä vielä pahoinvoipana, päätä polttaen ja puolipyörryksissä. Kotiin tultuansa ja taas tervennä kaikesta kohtauksien vaikutuksesta, jutteli hän kauhistuttavan tapauksensa, jonka hän oli kohdannut järvellä ja varoittaa jokaisen sitä karttamaan, pikemmin kuin antautumaan sen kanssa taisteluun. Niin meille on  totena kerrottu.




Tässä vuoden 1879 uutisessa mainittu Painonjärvi merkittynä punaisella ympyrällä.


Tarinat Pohjois-Satakunnan järvien kummallisista asukkaista eivät ilmeisesti kovin nopeasti laantuneet, sillä muutamia vuosia näiden uutisten jälkeen ilmaantuu mielipidekirjoitus, jossa nimikirjamilla F.P. varustettu kansavalistaja yrittää todistaa Poosjärven kummalliset otukset saukoiksi. Selitettyään ensin muutaman muun käärmeisiin liittyvän kansanuskomuksen, hän vielä lopuksi mainitsee paikalliset jutut Poosjärven "traakeista".


"On täällä liikkunut kolmaskin kummallinen käärmejuttu. Poosjärvessä on pitänyt nähdyksi kauhean suuri käärme. Noita hirviöitä on täällä aina vuosittain nähty, milloin missäkin järvessä. Oikein vanhat vakaat miehet ovat minulle totiseksi todeksi vakuuttaneet, että he ovat nähneet niin suuren, että pää on ollut kuin koiralla ja ruumis paksu kuin hirsi. Mutta kun ei maassamme ole ollenkaan tuollaisia jättiläiskäärmeitä, niin niitä näkeminen täytyy olla erehdys. Nuo heidän ”traakinsa” ei ole muita, kuin saukkoja. Saukko kulkee vedessä aaltoilemalla, pari syltää veden alla, jolloin taas nostaa tuon lattean, pienikorvaisen, mustan ja vaalean juovikkaan päänsä (joka näyttää käärmeen päältä) vedenpinnalle, jolloin taaskin keikauttaa itsensä veden alle. Vaan pään vaipuessa näkyy tuo ”hirren vahvuinen” ruumis ja viimeiseksi paksu tanakka häntä, joka on käärmeen hännän kaltainen. Eräästä omasta erhetyksestäni, kun saukon uimassa nähtuäni myöskin ensi hämmästyksestä luulin ”traakin” näkeväni, voin vakuuttaa että nuo nähdyt ”traakit” ei ole muita kuin saukkoja."


Satakunta 27.08.1884, kirjoittanut F.P.
 

Tässä vielä samassa kuvassa tämä hirviökeskittymä. Isojärvi ja Poosjärvi ovat suhteellisen suuria, pienempi Painonjärvi sijaitsee jossain pikkuympyrän sisällä Lassilan ja Kairilan välimaastossa.