tiistai 21. helmikuuta 2017

Kirjavat kissat -lukuhaasteen yhteiskoonti + arvonta

On aika summata Kirjavat kissat -lukuhaastetta. Tarkoituksena oli lukea kissa-aiheisia kirjoja ja samalla tukea kodittomien kissojen hyväksi tehtävää vapaaehtoistyötä.


Itse en ehtinyt lukemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Saldoni on seitsemän kissakirjaa, ja avustukseni kilahtaa kolikoina Vaasan kissatalon keräyslippaaseen. Haastekoontia minulle linkitti yhteensä kuusi blogia joista ahkerin kissakirjojen kuluttaja oli Evarian kirjahylly.

Evarian kirjahylly (15)
Karvakasan alta löytyi kirja (9)
Kirjan pauloissa (5)
Tuntematon lukija (5)
Kirjahilla (3)
Dysphoria (2)

Haasteen aikana luettiin yhteensä 31 kissakirjaa, Suosituin oli Riikka Hedmanin Sämpy joka luettiin kolmessa blogissa.

Riikka Hedman: Sämpy (Karvakasan alta löytyi kirja, Evarian kirjahylly, Kirjahilla)
Nen: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua (Evarian kirjahylly, Kirjan pauloissa)
Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent (Evarian kirjahylly, Kirjan pauloissa)
James Bowen: Katukatti Bob (Karvakasan alta löytyi kirja, Tuntematon lukija)
James Bowen: Bobin maailma (Karvakasan alta löytyi kirja, Tuntematon lukija)
James Bowen: Bobin joulu (Karvakasan alta löytyi kirja)
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (Karvakasan alta löytyi kirja)
William S. Burroughs: Kissa sisälläni (Karvakasan alta löytyi kirja)
Sven Nordqvist: Viirun ja Pesosen joulupuuhat (Karvakasan alta löytyi kirja)
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä koulussa (Karvakasan alta löytyi kirja)
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta (Karvakasan alta löytyi kirja)
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria (Evarian kirjahylly)
Gwen Bailey: Mitä kissasi ajattelee? (Evarian kirjahylly)
Patrick McDonnell: Kurpitsaloitsu (Evarian kirjahylly)
Doris Lessing: Erittäin kissamaista (Evarian kirjahylly)
James Herriot: Elämäni kissat (Evarian kirjahylly, Kirjahilla)
Ulla Kauhanen: Kissan kosketus (Evarian kirjahylly)
Unni Lindell: Pidä varasi! : tässä tulee jumala ja se on kissa (Evarian kirjahylly)
Kissa : mietelmiä : viehkeitä kissakuvia ja unohtumattomia ajatuksia kissoista (Evarian kirjahylly)
David Dosa: Hoivakodin kissa Oscar (Evarian kirjahylly, Tuntematon lukija)
Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (Evarian kirjahylly)
Ninni Aalto: Kas, kissa (Evarian kirjahylly)
E.M. Bard: Testaa kissasi älykkyysosamäärä (Evarian kirjahylly)
Eduard Uspenski: Fedja setä, kissa ja koira (Kirjan pauloissa)
Takasi Hiraide: Kissavieras (Kirjan pauloissa, Kirjahilla)
Riitta Tulusto: Kissan kanssa (Kirjan pauloissa)
Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni (Tuntematon lukija)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Tuntematon lukija)
Taru Väyrynen: Kissan kuolema (Dysphoria)
Lewis Caroll: Liisan seikkailut ihmemaassa (Dysphoria)

Ajan puutteen vuoksi en linkitä omia kirjojani tähän listaan.

Lupasin haasteen päätyttyä arvonnan kaikille osallistuville kirjablogeille. Palkinnoksi valikoitui melko itsestäänselvästi Osuuskumman uunituore Varjoisilta kujilta -antologia. Kirjassa on 11 spekulatiivista kissanovellia kotimaisilta kirjoittajilta (mukana myös minun ja Eeron yhteinen novelli). Kaksivuotias poikani toimi arvonnan onnettarena ja poimi voittajaksi Karvakasan alta löytyi kirja - blogin Tiian & Tommin. Kissat onnittelevat arvonnan voittajia ja kiittävät kaikkia haasteeseen osallistuneita.



Monta kissakirjaa jäi kuitenkin lukemattomana hyllyyni. Minusta olisikin mukavaa jos joku bloggaaja järjestäisi uuden kissakirjahaasteen, vaikka Kirjavat kissat kakkosen. Täältä löytyisi heti yksi varma osallistuja!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kaarina Honkanen : Mustan kissan satukirja

"Ihmisillä on tapana sanoa kissan laulua kehräämiseksi ja ehkä he ovat oikeassa, sillä kissat osaavat kehrätä satuja. Ne sieppaavat pitkillä viiksillään satuja kiinni ilmasta ja kehräävät niistä satujen lankaa. Langan ne käärivät kerälle ja kerän ne pistävät piiloon niin hyvin, että siinä vasta onkin kova etsiminen - harvoin sellaista kissan kehräämää satukerää onnistuu kukaan löytämään. Koetapa vaikka itse etsiä niin näet kuinka vaikeaa se on!"


Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen ehtii vielä lukea vaikka satukirjan. Mustan kissan satukirja (Otava,1969) on kirpparilöytö, jonka selkämys on jo aikoja sitten repsahtanut irti ja kannessakin on kolhuja. Pieni sympaattinen kirja kiinnitti huomioni erityisesti kuvituksen takia, sillä siitä vastaa yksi suosikeistani: Maija Karma. Musta kissa on kirjan alussa vailla kotia. Kaverin se löytää kesälomaa viettävästä Patu pojasta, jonka mukana kissa lopulta päätyy kaupunkiin. Musta kissa kehrää satuja, näkee unta Egyptistä ja opettelee ajamaan autoa. Kirjan lopussa Musta kissa kertoo sadun vanhasta Mustasta kissasta joka päätyy tähtitaivaalle ja muuttaa asumaan kuuhun.


Mustan kissan satukirja on sisällöltään hiukan poukkoileva lukuelämys, mutta tuskin se ansaitsee täydellistä unohdusta. Lapsena olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta hurjasti. Maija Karman piirtämät mustat kissat sulattavat sydämen.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kissamaisia kuvakirjoja

Kirjavat kissat -lukuhaaste lähenee loppuaan! Vaikka blogini on viime kuukausina huolestuttavasti hiljentynyt, en suinkaan ole unohtanut kirjallisia kissojani. Lukemiseen olen edelleen rutistanut joka päivästä pikku hetken aikaa, mutta blogiin kirjoittaminen on auttamattomasti jäänyt muiden töiden jalkoihin.

Kissakirjallisuutta olen perhesyistä johtuen lukenut erityisesti kuvakirjojen muodossa. Seuraavassa lyhyt koonti haasteen aikana taaperolleni (puhki)luetuista kirjoista.

Gunilla Wolde: Teemu ja kissa
Teemu on valistanut lapsia kissojen käsittelyn taidossa jo ainakin 1970 -luvulta alkaen. Teemu ja kissa muistuu lapsuudesta mieleeni oman pappani lukemana. Nyt luen sitä pojalleni joka kirjan innoittamana yrittää vimmatusti leikittää taloutemme kissoja. Onneksi kirja myös kertoo että kissat eivät aina pidä kanniskelusta ja saattavat jopa raapaista. Mainio pieni kirja taaperoikäisille kissanystäville.



Åke Eriksson: Osku ja minä 
Pieni, ihana kirja joka kertoo tytöstä ja hänen kissastaan. Ystävyys pysyy vaikka suloisesta pennusta kasvaa lopulta melkoinen kollinrohjake. Luonnosmaiset kuvat sopivat varmasti paremmin aikuisen kuin lapsen silmään, ja kirja onkin viehättänyt minua enemmän kuin poikaani.




Sven Nordqvist: Viiru ja Kososen kukko
Viirut ja Pesoset kuuluivat myös omaan lapsuuteeni. Ne viehättivät kuvineen vielä silloinkin kun olin jo ohittanut kuvakirjaiän. Nyt olen poikani pakottamana opetellut ulkoa myös tämän 90-luvulla julkaistun myöhäisemmän Viirun ja Pesosen. Kirjassa on hiukan liikaa tekstiä 2 -vuotiaalle, joten olen joutunut välillä lyhentelemään lennossa. Poikaani kirjassa kiinnostavat erityisesti kannessa oleva mahtava kukko, joka muistuttaa omaa kukkoamme. Meidänkin kukkomme on "aapiskukkomallia" ja nimeltään Jussi. Viirun touhut ovat tässäkin kirjassa sitä taattua kissankujeilua.



Elsa Beskow: Satu pikku pikku eukosta
Tämä kaunis kuvakirja on Elsa Beskowin ensimmäinen ja julkaistu alunperin jo vuonna 1897. Kirjassa kissa on tärkeässä osassa, vaikkakin se tekee tuhmuuksia. Pikku pikku eukko suutahtaa lemmikilleen ja ajaa sen ulos talosta. Viimeistä kuvaa katsellessani olin jo huolestua, sillä kuvateksti kertoo: Kissa pinkaisi metsään eikä tullut ikinä enää takaisin.
Onneksi Elsa Beskow on lisännyt kuvan alle lohdullisen jälkikirjoituksen: Mutta taisihan se sentään lopulta tulla sieltä kotiin. E.B.

Näin onnellisesti soisin käyvän kaikille kissoille jotka syystä tai toisesta joutuvat luonnon armoille.  













Tässä on vain osa niistä kissoista joita kuvakirjahyllystämme kurkistaa. 

perjantai 27. tammikuuta 2017

Apinan vuosi -lukuhaasteen koontipostaus

Heipä hei jälleen! Blogi on ollut pitkään hiljainen, sillä aikaa lukemiseenkin on ollut tuskallisen vähän. Tänään on pakko blogata sillä Evaria muistutteli Apinan vuosi-lukuhaasteen loppumisesta. Tartuin aikoinaan haasteeseen aikomuksenani lukea vaikka mitä yleissivistävää, kuten Tarzaneita, mutta lopputulemana ehdin lukea vain kolme kirjaa, joista yksi on sarjakuva.

Simpanssien kuningas sekö Apina ja Tiikeri on arvosteltu toisaalla. Tähän laitan nyt vielä pikaisesti arvion kolmannesta lukemastani apinakirjasta.

Havoc in Heaven - Adventures of the Monkey King (1979) perustuu samannimiseen kiinalaiseen animaatioelokuvaan. Elokuvassa puolestaan kerrataan kolmen luvun verran romaania Journey to the West, jossa Apinakuningas aiheuttaa hämminkiä Jadekeisarin taivaallisessa valtakunnassa. Muistan joskus lapsena nähneeni kyseisen animaatioelokuvan joka on siis lähetetty myös Suomen televisiossa.

Kiinassa suosittu Apinakuningas on tyypillinen veijarihahmo joka puijaa neuvokkuudellaan kaikkia ja pääsee monista rikkomuksistaan kuin koira veräjästä. Pidin fantastisesta seikkailusta jossa apinoiden kansa on keskiössä. Anarkisinen Apinakuningas taistelee valtaapitäviä tahoja ja normeja vastaan. Taivaallinen Jadekeisarin valtakuntakin tuntuu olevan hyvin byrokraattinen paikka, ja tarina vilisee leimoja, sinettejä, rituaaleja ja arvonimiä. Voin suositella kirjaa kaikille joita Kiinan kulttuuri kiinnostaa.

Hiukan harmittelin kun olin ehtinyt lukemaan Apinoiden planeetan jo ennen tätä haastetta enkä saanut sitä mukaan saldooni. Aion kuitenkin jatkaa apinoiden parissa vielä tämän jälkeenkin, sillä apinamaisia lukuvinkkejä on kertynyt varastoon.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Kirsti Manninen ja Jouko Raivio: Jumalan ruoska

Jumalan ruoska on toinen osa Kirsti Mannisen ja Juha Raivion 1800-luvun Suomeen sijoittuvaa dekkarisajaa.

Tämä sarjan toinen osa oli mielestäni jo alkuasetelmaltaan jännitävämpi kuin ensimmäinen. Nälkävuosien kurjistamassa Suomessa elämä oli ankaraa. Rosvot ja nälän piinaama rahvas olivat valmiita veritöihin viljakapallisen edestä. Pienessä Pirttisalmen pitäjässä on tapahtunut kummia. Pikkupappilan kappalainen on kadonnut lukusmatkallaan ja kahteen viikkoon hänestä ei ole kuultu mitään. Samalla pitäjän viljamakasiinin avain on kadonnut pikkupappilasta. Onko kappalainen sekaantunut makasiinin ryöstöön? Entä kuka on tuntematon kerjäläinen jonka ruumis kaivetaan esiin viljalaarista? Rovastin tulisieluinen poika, jota väitetään hulluksi, on hylännyt pappisuransa ja alkanut saarnaamaan kerjäläisille. Häntä kutsutaan Jumalan ruoskaksi. Säätyläisille hän saarnaa katumusta näinä ankarina aikoina.

Näkökulma vaihtelee Johanneksen ja Matildan välillä, heidän kertomuksensa täydentävät toisiaan. Ilmeisesti kirjoittajat ovat kumpikin olleet vastuussa omasta henkilöhahmostaan, Manninen on kirjoittanut Matildan osiot ja Raivio Johanneksen. Päähenkilöt ovat riittävän erilaisia joten heidän osionsa eivät mene helposti sekaisin. Opettaja Matilda on jumalaapelkäävä ja paheksuu viinalla lotraamista ja synnillistä elämää. Ylioppilas Johannes sen sijaan ei lasiin sylje. Kirjojen kieli on elävää ja jutustelevaa. Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, nälkää, kuolemaa ja sairautta, ote on koko kirjassa kuitenkin melko kevyt ja viihteellinen. Ainoa kohta jossa koin lievää ahdistusta on pikkupappilan Hannan pitkäksi venyvä synnytys.

Olin positiivisesti yllättynyt kirjan viihdyttävyydestä. Ensimmäinen osa oli mielestäni ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan erinomainen. Goodreadsissa Jumalan ruoska oli saanut vain muutaman melko negatiivisen arvion, joten en odottanut liikoja. Mutta aivan mainio seikkailu tämä minun mielestäni oli, jännittävä ja täynnä historiallisia yksityiskohtia. Kirjan loppu tosin jotenkin lässähti, ja pudotin kirjan puolivälissä kaavailemani neljä tähteä kolmeen. Loppuratkaisu paljastettiin yllättävästi kolmannen kertojan kautta eräänlaisena raporttina, joten olin hiukan käärmeissäni. Olisin halunnut että jännittävät tapahtumat olisivat kiertyneet auki lukijan silmien edessä kuten tähänkin asti.

Sarja on julkaistu 90-luvun alkuvuosina, ennen kuin historialliset dekkarit puskivat pinnalle. Toivon että näinkin viihdyttävä kotimainen sarja löytää yhä lukijoita. Itse jatkan sarjan parissa kunhan aikaa liikenee. Seuraava osa Ruumisvaunut Bulevardilla on jo yöpöydällä odottamassa.

Johannes ja Matilda -sarjaa on luettu myös seuraavissa blogeissa:

Kirsin kirjanurkka
Käännä jo sivua

torstai 15. joulukuuta 2016

Novellihaaste: Lehdistä luettua


Novellien lukeminen lehdistä jatkuu! Kosmoskynä 1/2016 pitää sisällään viisi novellia. Luin niistä tällä kertaa kaksi.  Auroora Lamminlaineen Yu'xin'ou Express on hieno scifitarina jossa tarkasti rakennettu tulevaisuuden maailma toimii taustana mutkikkaalle ihmissuhteelle. Tykkäsin tosi paljon tämän novellin cyberpunk-henkisistä yksityiskohdista.

Nova 2015 kirjoituskilpailun parhaimmistoa on Kosmarissa kolmen tarinan verran. Toisen sijan napannut Hertta Vierulan novelli Lopussa on koskettava mutta myös humoristinen tarina, jossa vanha Loviisa elää yksin mökissä lehmineen. Outo sattumus saattaa Loviisan yhteyteen ulkoavaruuden olentojen kanssa. Lyhyeen tarinaan oli mahdutettu paljon tärkeitä asioita. Pidin tarkasta mutta tiivistä henkilökuvauksesta.

Verkkolehti Usvasta luin Heidi Elon novelin Hiljainen mies joka sijoittui Risingshadown lyhytnovellikilpailussa vuonna 2013. Odotin spefiä, mutta kyseinen tarina on enemmän psykologista jännitystä. Valikoin Usvasta myös uudempia novelleja. Inkeri Kontron Valkeita kuulaita on lyhyt, tunnelmallinen muodonmuutostarina.

Spinistä (2/2016) luin Reetta Vuokko-Syrjäsen novellin Yhden suhde kolmeen. Siinä eletään maailmassa jossa useampi tietoisuus joutuu jakamaan saman ruumiin. Mielenkiintoinen kolmiodraama ja scifidekkari jonka maailmaan olisin tutustunut pitemmänkin tarinan verran.

Samaisessa Spinissä on myös jo aikaisemmin lukemani L.S. Johnsonin koskettava käännösnovelli Vacui Magia, jota minun täytyy tässä kehaista. Tarinassa on käsitelty äitiyttä ja golem-myyttiä tuoreella ja riipaisevalla tavalla. Tämä novelli herätti kiinnostukseni tutustua Jonsonin tuotantoon myös vastaisuudessa. Tähän novellihaasteeseen en nyt kuitenkaan Johnsonin novellia laske mukaan, koska luin sen jo ennen haasteen alkamista.

Tähtivaeltajan vuoden ensimmäisessä numerossa oli yksi novelli, Leena Likitalon Minun henkeni, hänen näköisyytensä. Novelli on lyyrinen rakkaustarina itämaisilla mausteilla. Pidin ihan tunnelmasta, mutta tuli sellainen olo että olen lukenut samantyylisiä fantasiatarinoita aika paljon viime aikoina.

Hyvinhän tämä novellihaaste on pyörähtänyt käyntiin. Näitä on mukava lueskella joulukiireiden lomassa :)

Novelleja luettu: 15

torstai 24. marraskuuta 2016

Novellihaaste: Agatha Christie - Särkyneen peilin arvoitus



Olen viime aikoina taas lukenut vanhoja dekkareita, joten päätin aloitella novellien lukuakin perusvarmalla dekkarivalinnalla. Luin Agatha Christien neljä Poirot-tarinaa kirjasta Särkyneen peilin arvoitus (Murder in the mews 1937)

Kirjan tarinat olivat dekkareiksi keskitasoa. Christien runsas dialogi ja yleensä laaja hahmogalleria toimivat ehkä paremmin romaanimitassa. Novelleista paras oli kirjan ensimmäinen Murha tallikujalla, jossa alkuasetelma käännetään lopulta päälaelleen. Tässä tarinassa oli maltillinen määrä henkilöitä sekä selkeä idea, se oli tyylipuhdas rikosnovelli.

Uskomaton varkaus keskittyy ratkomaan uuden pommikoneen piirustusten mystistä katoamista. Tarinan asetelma on kovin tavanomainen, kartano ja sinne kokoontunut sekalainen seurue, ensin päivällinen jota seuraa illanvietto bridgen ja sherrylasin ääressä. Poirot herätetään unestaan ja raahataan paikalle keskellä yötä kun puolustussalaisuuksia sisältävät piirustukset katoavat kartanonherran työhuoneesta. Kaikkia paikallaolijoita haastattellaan vuoron perään ja he kertovat melkein kyllästymiseen asti samat asiat. Lopussa Poirot paljastaa varkaan, joka tosin tällä kertaa jää ilman rangaistusta.

Särkyneen peilin arvoitus seuraa samaa kaavaa kuin Uskomaton varkauskin, tosin tällä kerralla kyseessä murha. Eksentrinen lordi löydetään murhattuna työhuoneestaan, ja tällä kertaa Poirot sattuu olemaan paikalla (kuten sangen monissa tarinoissa) ruumiin löytyessä. Näyttäisi siltä että kyseessä on itsemurha, ovi on lukossa ja ikkunat suljettu. Koko tilanteessa on kuitenkin jotain vinksallaan, ja Poirot aloittaakin murhatutkimukset. Taas haastatellaan ihmisiä, mutta onneksi vähän johtolankojakin löydetään. Tämä tarina olisi voinut romaanimittaisena tarjota tyydyttävämmän lukuelämyksen.

Näistä neljästä ehkä heikoin esitys oli kirjan viimeinen novelli Kolmiodraama Rhodoksella, joka loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Se on myös kirjan lyhyin tarina, ja tällaisena jää aivan liian epämääräiseksi tarjotakseen lukijalle kunnollisen aivopähkinän.

Kirjasta jäi mielestäni sellainen 'ihan luettava' -fiilis, mutta Christien taso vaihtelee Poirot tarinoissa hurjasti. Ehkä syynä on kirjailijan kyllästyminen hahmoon joka oli lukijoiden suosiossa. Nämä Poirot tarinat ovat mielestäni parhaimmillaan David Suchetin tulkitsemana ITV:n Hercule Poirot tv-sarjassa. Käsikirjoittajat ovat tehneet kelpo työtä muokatessaan Christien novelleja televisioon.

Tähtiä Goodreadsissa: 3

Novelleja luettu: 9