Neiti Martta Sax oli 28 vuotias osuuskaupan myymälänhoitaja, joka piti Osuuskauppaa Ylipäässä, Kempeleellä. Toukokuun 6. päivä vuonna 1934 oli sunnuntai, ja neiti Sax oli aikeissa osallistua sinä päivänä Tyrnävällä järjestettävään osuuskauppajuhlaan. Kaikki tuttavat tiesivät ettei kaupan hoitajatar ollut kotona, joten kukaan ei käynyt kaupalla ennen kuin vasta iltapäivällä. Martta Sax asui siis kaupan tiloissa, hänellä oli oma kamari samassa rakennuksessa myymälän kanssa, ja ilmeisesti ainakin naapurustossa asuvilla oli tapana käydä kaupalla asioimassa myös sunnuntaisin. Kaupan tiloissa oli myös puhelin, jota lähistön asukkaat saivat käyttää. Kello kuuden aikaan iltapäivällä eräs naapureista olikin arvellut että Martta olisi varmasti jo kotona, joten hän poikkesi kaupalle ostaakseen kahvileipää. Hän meni pihanpuolen ovelle josta pääsi kaupanhoitajan omaan asuntoon. Ovi ei ollut lukossa, joten naapuri astui sisään ulkoeteiseen ja koputti asunnon oveen. Kun hän ei kuitenkaan kuullut sisältä mitään liikettä, arveli hän että Martta ei vielä ollutkaan palannut kotiin. Häntä kummastutti tosin että eteisen ovi oli lukitsematta, mutta enempiä sitä pohtimatta, hän päästi lukon salvan irti ja työnsi oven lukkoon. Kyseinen naapuri ei tosin aavistanutkaan, että Martta Sax ei ollut koskaan edes lähtenyt kotoaan sinä päivänä.
Myöhemmin samana iltana, noin kahdeksan tienoilla, saapui Limingan osuuskaupan Kempeleen kirkonkylän myymälänhoitaja tapamaan Martta Saxia. Tämä oli kuullut ettei Martta ollutkaan saapunut Tyrnävälle sovitusti, ja halusi ilmeisesti käydä katsomassa oliko Martta ehkä sairastunut tai jostain myystä syystä joutunut jäämään kotiin. Kun hän ei sinnikkäistä koputuksista huolimatta saanut vastausta ja näytti siltä kuin asunto olisi aivan tyhjillään, heräsivät hänen epäilyksensä. Kirkonkylän myymälänhoitaja hälytti paikalle Kempeleen poliisikonstaapeli Salosen. Konstaapeli salonen saapui paikalle ja katseli rakennuksen ikkunoista sisään. Vaikka hän ei havainnutkaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, päätettiin neiti Saxin asuntoon silti mennä sisälle tarkastamaan tilanne. Konstaapeli Salonen irroitti ullakon ikkunan ja kapusi siitä sisälle. Hän pääsi Martta Saxin kamariin, jossa kaikki näytti olevan kunnossa, mutta avattuaan kamarin ja kauppahuoneiston välisen oven, kohtasi häntä kauhea näky.
Kaupan lattialla makasi neiti Sax selällään, yltä päältä veren peitossa. Myös lattialla oli paljon verta. Marttaa oli lyöty teräaseella useita kertoja, hänen kurkkunsa oli viilletty auki, hänen kasvoissaan ja vatsassaan oli viiltojälkiä. Verta oli lattian lisäksi myös myyntitiskillä ja kassalippan säilytyspaikan lähistöllä. Konstaapeli Salonen ei tämän enempää murhapaikkaa tutkinut, vaan kutsui paikalle Liminganpiirin nimismiehen A. Sandbergin, joka puolestaan pyysi asiaa tutkimaan lääninrikosetsiviä. Paikalle saapuivat etsivät Kaakinen ja Kaappola. Martta Saxin viimeiset hetket ja kuoleman ajankohta pystyttiin jokseenkin varmasti päättelemään edellisen päivän tapahtumien perusteella.
Kävi ilmi että neiti Sax oli sulkenut kaupan ulko-oven tavalliseen aikaan lauantai-iltana. Pihanpuolen ulko-ovi oli kuitenkin ollut edelleen auki. Neiti Sax oli ryhtynyt siivoamaan kaupan tiloissa, jolloin hänen luokseen oli tullut eräs myöhästynyt naapuri, joka vielä tahtoi ostaa jotain. Hän oli siis ilmeisesti tullut sisään pihanpuoleisesta ulko-ovesta. Kello oli tuolloin noin 18:30. Kun kaupat oli tehty, naapuri poistui paikalta. Tunti tämän jälkeen, noin 19:30, eräs toinen naapuri oli tullut pihanpuolen eteisen ovesta ja pyrkinyt kauppaan soittaakseen puhelimella, mutta kaupan ovi oli ollut jo tuolloin lukossa. Tämä naapuri oli kolkuttanut kaupan ovea, mutta kun ei ollut saanut vastausta, oli arvellut että Martta oli lähtenyt käymään jossain naapurustossa. Tämän mukaan neiti Saxin murha oli tapahtunut kyseisenä lauantaina elokuun 5 päivä, kello 18:30-19:30 välisenä aikana.
Myymälän verijäljistä pääteltiin että murhaaja oli tullut kauppaan avoimesta taka-ovesta ja oli ilmeisesti ostavinaan jotain. Maksun tämä oli suorittanut niin, että Martta Saxin oli ollut tarpeen avata kassa vaihtorahan saamiseksi. Kun Martta oli ollut kumartuneena kassalippaan puoleen, oli murhaaja iskenyt tätä kaulaan. Siinä tilanteessa verta oli roiskunut kassalippaan päälle. Martta ei kuitenkaan ollut kuollut heti, vaan oli päässyt livahtamaan tiskin takaa myymälän puolelle. Tässä tilanteessa hyökkääjä oli mahdollisesti lyönyt Marttaa veitsellä kasvoihin, onnistumatta pysäyttämään häntä. Ilmeisesti Martta oli joko tavoitellut pakotietä ulko-oven kautta, tai mahdollisesti pääsyä puhelimen luo, jolloin hyökkääjä oli iskenyt häntä vatsaan sekä uudelleen kaulaan, pysäyttäen pakomatkan. Martta oli kaatunut lattialle eikä enää kyennyt nousemaan ylös, vaan oli kuollut verenhukkaan. Tämän jälkeen murhamies oli tyhjentänyt kassalippaan, sekä etsinyt Martan asuinhuoneen laatikot, löytäen sieltä myymälän vaihtokassan, kokonaisuudessaan 2000-3000 markkaa. Hän oli poistunut takaovesta ja heittänyt myymälän avaimet varastohuoneen lattian alle, josta ne myöhemmin löydettiin.
Tuntuu todennäköiseltä että henkilö joka kauppaan on tullut takaoven kautta, on ollut joku vakituisista asiakkaista ja kaupanpitäjän hyvin tuntema ihminen.
Martta oli kotoisin Temmeksestä, joten hänet saatettiin haudan lepoon kotipitäjäänsä. Hautajaissaattue Kempeleeltä Temmekseen keräsi paljon väkeä. Koko matkalla järjestettiin suruliputus. Hautajaisiin otti osaa satoja ihmisiä. Suojeluskuntalaiset ja Lotat olivat järjestäneet haudalle kunniakujanteen jonka läpi arkku kannettiin.
Martta Saxin kotoa löytyi murhaa tutkittaessa myös muuan velkakirja, josta kävi ilmi että eräs Heikki Vesterinen oli Martalle velkaa yli 7000 markkaa. Velasta oli määrä maksaa korkoa ja lyhennyksiä niin että se olisi täysin maksettu vuoteen 1935 mennessä, mutta ilmeisesti maksuja ei ollut hoidettu. Metsätyönjohtaja Heikki Vesterinen oli seurustellut Martta Saxin kanssa, ilmeisesti vielä murhan tapahtuma-aikaankin, huolimatta siitä että Vesterinen oli viettänyt epäsäännöllistä elämää ja lainannut suuria summia rahaa Martalta. Epäilykset Vesterisen syyllisyydestä murhaan vahvistuivat kun huomattiin että mies oli nähtävästi kadonnut paikkakunnalta.
 |
| Lehdistön silmissä Vesterinen oli alusta asti varma syyllinen |
Vesterisestä levitettiin valokuvaa viranomaisille ja lopulta hänet löydettiin Haukiputaalta. Hän antautui vastustelematta poliiseille ja kyyditettiin Haukiputaan poliisivankilaan. Ensin Vesterinen kiisti syyllisyytensä, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän teki sopimuksen poliisin kanssa. Vesterinen pyysi että jos hän tunnustaa, hän haluaa että hänet viedään Oulun poliisilaitokselle, eikä Kempeleelle. Saatuaan aikaan sopimuksen, Vesterinen alkoi kertoa Martta Saxin murhasta.
Tunnustus oli suuri uutinen ja se julkaistiin sanomalehdissä, jotka muutenkin olivat seuranneet murhatapauksen kaikkia käänteitä.
Poliisit olivat kuitenkin tarkkana ja huomasivat että Vesterisen tunnustuksen ja tutkittujen tosiasioiden välillä oli ristiriitaisuuksia. Kun Kempeleellä suoritettiin tarkempia tutkimuksia Vesterisen liikkeistä, todistajien haastatteluista kävi ilmi että Veserisellä oli itseasiassa alibi murha-ajalle. Sen lisäksi rikospaikalta löydetyt sormenjäljet eivät olleet Vesterisen.
Lehdissä kerrottiin lopulta että poliisilla oli pidätettynä väärä mies ja että Vesterisellä ei ollut osuutta murhaan. Myös Vesterisen valheellisen tunnustuksen motiivi tuli ilmi. Mies oli ehtinyt Haukiputaalla ollessaan lukemaan lehdistä Martta Saxin murhasta, sekä siitä että hän itse oli epäilty ja etsintäkuulutettu. Hän pelkäsi joutuvansa vankilaan Kempeleelle, jossa vallitsi epäiltyä kohtaan lynkkausmieliala. Oulun lääninvankilassa hän tunsi olevansa turvassa siihen asti kunnes totuus tulisi ilmi.
Heikki Vesterinen vapautettiin ja poliisien oli ryhdyttävä etsimään syyllistä muualta. Tutkimukset eivät kuitenkaan edenneet, vaikka pidätyksiä tehtiin useita. Kaikki tuntemattomat kulkumiehet ja vähänkin epäilyttävät henkilöt etsintäkuulutettiin, mutta kaikilla epäilyksenalaisilla oli varma alibi. Kesti melkein kaksi vuotta ennen kuin Martta Saxin tapaus sai uuden käänteen.
Helmikuussa vuonna 1936 poliisi sai haltuunsa luvattoman aseen, jonka alkuperä jäljitettiin Martta Saxin osuuskauppaan. Epäiltiin että kyseinen ase olisi ryöstetty Martan piirongin laatikosta murhan yhteydessä. Poliisille aseen oli luovuttanut Kalle Heiskanen niminen renki, joka sanoi saanensa aseen Jalmari Väisäseltä. Jalmari Väisänen oli 25 vuotias pientilallinen Tupoksesta. Hän hoiti 10 lehmän tilaa yhdessä isänsä ja veljensä kanssa. Väisänen oli tehnyt pikkurikoksia ennenkin, muun muassa ryöstänyt Osuuskaupan. Martta Saxin murhan aikoihin Jalmarin perhe oli pannut merkille että miehellä oli ollut epätavallisen paljon rahaa tuhlattavaksi. Väisäsellä oli hallussaan luvattomia aseita useampikin, mutta tärkein todiste oli nyt siis tämä Martta Saxin omistuksessa ollut Savage-merkkinen pistooli.
Ensin Väisänen kielsi kaiken, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän tunnusti murhan. Hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.
Lehtiuutisten perusteella Väisäsen syyllisyys ei kuitenkaan ollut täysin aukoton. Vesterisen syyttömyyden todistaneet sormenjäljet jäävät täysin ilman mainintaa Väisäsen oikeudenkäynnin kohdalla. Oliko todisteita hukattu, vai miksi sormenjälkitodisteita ei tuotu esiin oikeudessa? Alunperin Väisänen kertoi ostaneensa Savage-pistoolin tuntemattomalta mieheltä Oulussa, mikä voisi olla myös hyvin todennäköinen tapahtumakulku. Käytännössä ainoa todiste Väisäsen syyllisyydestä oli hänen antamansa tunnustus, jonka hän on saattanut antaa painostuksen alaisena. Olihan murha jo kerran aikaisemminkin tunnustettu melko heppoisin perustein.
Ei siis mikään ihme, että tämän Martta Saxin murhan ympärillä on vellonut melkoinen huhumylly. Paikkakunnalla on tapauksen ympärillä liikkunut monia teorioita tekijästä. On epäilty että Martta Sax olisi ollut raskaana, ja murhan tarkoituksena oli päästä eroon sekä hänestä että syntymättömästä lapsesta. Mitään mainintaa Martan mahdollisesta raskaudesta ei kuitenkaan lehdistössäkään ollut, joka kuitenkin aikakaudelle tyypilliseen tapaan kertoi kaikki mahdollisest ja mahdottomat asiat murhatapauksesta. Myös velkaantunut ison talon isäntä on esitetty mahdollisena murhamiehenä, mutta tällaisestakaan ei ole olemassa mitään varsinaisia todisteita.
Yksi mies joutui kuitenkin vastuuseen ja tapaus oli oikeuden silmissä loppuun käsitelty. Lopullinen varmuus Martan murhaajasta jää kuitenkin puuttumaan. Epäilys on aina olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti