torstai 24. marraskuuta 2016

Novellihaaste: Agatha Christie - Särkyneen peilin arvoitus



Olen viime aikoina taas lukenut vanhoja dekkareita, joten päätin aloitella novellien lukuakin perusvarmalla dekkarivalinnalla. Luin Agatha Christien neljä Poirot-tarinaa kirjasta Särkyneen peilin arvoitus (Murder in the mews 1937)

Kirjan tarinat olivat dekkareiksi keskitasoa. Christien runsas dialogi ja yleensä laaja hahmogalleria toimivat ehkä paremmin romaanimitassa. Novelleista paras oli kirjan ensimmäinen Murha tallikujalla, jossa alkuasetelma käännetään lopulta päälaelleen. Tässä tarinassa oli maltillinen määrä henkilöitä sekä selkeä idea, se oli tyylipuhdas rikosnovelli.

Uskomaton varkaus keskittyy ratkomaan uuden pommikoneen piirustusten mystistä katoamista. Tarinan asetelma on kovin tavanomainen, kartano ja sinne kokoontunut sekalainen seurue, ensin päivällinen jota seuraa illanvietto bridgen ja sherrylasin ääressä. Poirot herätetään unestaan ja raahataan paikalle keskellä yötä kun puolustussalaisuuksia sisältävät piirustukset katoavat kartanonherran työhuoneesta. Kaikkia paikallaolijoita haastattellaan vuoron perään ja he kertovat melkein kyllästymiseen asti samat asiat. Lopussa Poirot paljastaa varkaan, joka tosin tällä kertaa jää ilman rangaistusta.

Särkyneen peilin arvoitus seuraa samaa kaavaa kuin Uskomaton varkauskin, tosin tällä kerralla kyseessä murha. Eksentrinen lordi löydetään murhattuna työhuoneestaan, ja tällä kertaa Poirot sattuu olemaan paikalla (kuten sangen monissa tarinoissa) ruumiin löytyessä. Näyttäisi siltä että kyseessä on itsemurha, ovi on lukossa ja ikkunat suljettu. Koko tilanteessa on kuitenkin jotain vinksallaan, ja Poirot aloittaakin murhatutkimukset. Taas haastatellaan ihmisiä, mutta onneksi vähän johtolankojakin löydetään. Tämä tarina olisi voinut romaanimittaisena tarjota tyydyttävämmän lukuelämyksen.

Näistä neljästä ehkä heikoin esitys oli kirjan viimeinen novelli Kolmiodraama Rhodoksella, joka loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Se on myös kirjan lyhyin tarina, ja tällaisena jää aivan liian epämääräiseksi tarjotakseen lukijalle kunnollisen aivopähkinän.

Kirjasta jäi mielestäni sellainen 'ihan luettava' -fiilis, mutta Christien taso vaihtelee Poirot tarinoissa hurjasti. Ehkä syynä on kirjailijan kyllästyminen hahmoon joka oli lukijoiden suosiossa. Nämä Poirot tarinat ovat mielestäni parhaimmillaan David Suchetin tulkitsemana ITV:n Hercule Poirot tv-sarjassa. Käsikirjoittajat ovat tehneet kelpo työtä muokatessaan Christien novelleja televisioon.

Tähtiä Goodreadsissa: 3

Novelleja luettu: 9

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Marja-Leena Mikkola ja Matti Kota - Malinka Kuuntytär

Ullakon kätköistä löytyi lisää kissakuvakirjoja. Malinka Kuuntyttären sain joskus nuoruudessani. Kirjan on kustantanut Otava vuonna 1990, joten olen siihen aikaan jo ohittanut kuvakirjaiän. Kirja on kuitenkin tullut luettua ja katseltua moneen kertaan.


Kirjassa kerrotaan pyhästä birmasta nimeltä Malinka Kuuntytär, jonka olisi aika valita itselleen sopiva kumppani. Taloon ilmestyy toinen toistaan hienompia kolleja kertoilemaan tarinoitaan, mutta Malinka pysyy ylhäisen etäisenä. Lopulta raidallinen kujakolli hurmaa Malinkan ja tuloksena on (varmaankin omistajan hämmästykseksi) monivärinen kissanpentukatras.


Matti Kodan kissakuvat ovat realistisia ja kauniin pastellisävyisiä. Kirjan kohderyhmää on hiukan vaikea määritellä, sillä tarina kissojen rakkaushuolista tuskin kiinnostaa kovin pieniä lukijoita muuten kuin ehkä kauniiden kuviensa puolesta. Olenkin päätellyt että tämä kirja on suunnattu kaikille kissaihmisille ikään katsomatta.

Kollilla on kollin elkeet.
Kirjan kissakuvat ovat niin eläviä että voisi kuvitella niiden hyppäävän ulos kirjan sivuilta hetkenä minä hyvänsä. Liitän nämä hurmaavat kissat mukaan Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen. Nyt saldonani on kaksi kissakirjaa! :)

tiistai 22. marraskuuta 2016

Raija Siekkinen ja Hannu Taina: Herra Kuningas

Hannu Taina on minulle tuttu lapsuudestani lähinnä postikorttien kuvituksista. Tämä herttainen kuvakirja tarttui käteeni kirjaston poistomyynnistä ja kun sitten selasin kirjaa muistin toki tämänkin lapsena lukeneeni. Kirjan takakansi mainostaa sen olevan yksi Otavan kuvakirjakilpailun voittajakolmikosta, enkä ihmettele. Raija siekkisen satu on kaunis kertomus ystävyydestä ja Hannu Tainan herkät vesivärimaalaukset vievät ihmelliisiin maisemiin.


Kirjassa yksinäinen kuningas asuu yksin ihmeellisessä talossaan ja kaipaa alamaisia. Hän tuntuu olevan maailman yksinäisin kuningas keskellä tyhjää valtakuntaa, eikä hän huomaa kaunista puutarhaansa eikä kuule taianomaisen kirjastonsa kuiskivia runoja. Eräänä päivänä kuninkaan oven taakse ilmestyy kissa jonka nimi on Tiikeri. Kissa näkee kaiken kauneuden jonka keskellä kuningas elää, ja yhtäkkiä herra Kuningaskin tajuaa jälleen elämän ihmeellisyyden.


Kissan ystävyys ja sen tuoma uusi elämänasenne vaikuttaa lopulta kuninkaan elämään laajemminkin. Hänen ympärille alkaa hiljalleen kerääntyä ihmisiä, ja lopulta hänellä on kokonainen kaupunki alamaisia. Kirjassa on myös tarkkanäköisesti kuvattu kissan suhdetta omistajaansa. Ainakin minä tunnistin tästä itseni:

"-Minua palelee, kissa sanoi, ja kuningas teki takkaan tulen jotta kissa voisi lämmitellä. 
-Olkaa hyvä herra Alamainen, kuningas sanoi kissalle, ja kissa vastasi: -Kiitos herra Kuningas. Eikä kuningas lainkaan huomannut ett hän palveli kissaa vaikka oli kuningas."

Lapsena en varmaan osannut arvostaa kirjan hienovaraisuutta ja kuvien kauneutta, ainakaan tämä ei koskaan kuulunut kirjasuosikkieni joukkoon. Nyt aikuisena tämä iski aivan toisella tapaa.

Tämä kirja sopii mainiosti Kirjavat kissat -lukuhaasteeseeni, jota varten en ole ehtinyt vielä lukemaan ainoatakaan kirjaa. Uskoisin että vanhoista kissa-aiheisista lastenkirjoista tulee blogattua vastaisuudessakin, niitä on nimittäin kertynyt aika pino.

Novellihaaste: Spin 1/2016



Lupaukseni mukaan alan purkamaan kotiini kertynyttä novellisumaa lukemalla ensin kaikki lehdet. Vuoden ensimmäisessä Spinissä on tarjolla peräti viisi novellia. Kilpailumenestyjiä on iso pino, Aleksi Kuution Solmuntekijä voitti Nova-kirjoituskilpailun ensimmäsen sijan viime vuonna, sen lisäksi lehden sivuilta löytyy Noviisi 2015 kilpailun kolme parasta novellia. Mukana on myös yksi käännösnovelli; Oleg Kožinin Snegurotska, joka hyödyntää venäläistä satuperinnettä kauhistuttavalla tavalla.

Aleksi Kuution Solmuntekijä on sujuva fantasianovelli. Maailma oli riittävän omaperäinen eikä sitä selitetty puhki. Tarinan päähenkilöinä ovat rakastavaiset Miila ja Saura, joiden elämän ja rakkauden Sauran sairaus ja sen parantamisyritykset mullistavat. Kertomuksen tärkein ja omaperäisin osa on taikuus jota harjoittaa solmuntekijä. Hänen avullaan etsitään sekä nautintoa että parannusta. Novellin tekee myös kiinnostavaksi kahden naisen muodostama perheyksikkö. Lapsellistuminen on aiheuttanut sen että huolehdin eri tavalla kaikista lapsista, myös fiktiivisistä. Tätä tarinaa vesitti osaltani ehkä se, että mietin koko ajan mitä pariskunnan lapsille tapahtui, ja miten he kärsivät tilanteesta. Lapsista ei kerrottu paljoakaan, ja mietin olivatko selkeästi yläluokkaiset ja palvelijoiden ympäröimät äidit kuitenkaan jatkuvasti läsnä lastensa arjessa.

Noviisi -kisan kakkos- ja kolmossijoilta löytyy kaksi Elina Parkkisen novellia Isä häkissä sekä Sieluton. Isä häkissä kertoo pojan suhteesta alkoholisoituneeseen ja surun murtamaan isäänsä. Sieluton kertoo miten kone sulautuu ihmiseen. Molemmissa novelleissa on saatu muutamaan sivuun vahva tunnelma ja ripaus kauhuakin. Anna Peltomäen Taivanrannan takana on Noviisi-kilpailun voittajanovelli. Se on lyyrisen kaunis tunnelmakuva hetkeä ennen lopullista päätöstä. Nämä lyhyet novellit olivat ihan taitavaa kerrontaa. Hienoja tekstejä nuorilta kirjoittajilta.

Suosikkini tämän Spinin tarjonnasta oli Oleg Kožinin Snegurotska, jossa pieni etnografinen tutkimusretkikunta saapuu syrjäiseen kylään etsimään jälkiä lumityttö-tarinasta. Sen sijasta he löytävät jotakin paljon kammottavampaa. Kummallinen olento tuntuu pitävän kylässä asuvia mummoja ja vaareja vallassaan. Tämä oli nopeatempoinen ja mukavan hyytävä tarina.

Hyvin tämä novellien lukeminen taas pyörähti käyntiin.
Novelleja luettu tähän mennessä: 5




maanantai 14. marraskuuta 2016

Heleena Lönnroth - Ruumis uhrilähteessä

Eteläpohjalainen dekkaristi Heleena Lönnroth vieraili hiljattain paikallisessa kirjastossa, mutta en päässyt paikalle kuuntelemaan keskustelua. Päätin kuitenkin uudistaa tuttavuuteni kirjailijan tuotannon kanssa, lukupäiväkirjani mukaan olen nimittäin lukenut jännitysromaanin Ruumis uhrilähteessä keväällä 1998.


Kansikuvan perusteella tuskin olen kirjaa valinnut (se on mielestäni hirveän ruma), mutta nimi vaikutti jännittävältä. Kirja on kolmas osa sarjaa jonka edellisiä osia en ole lukenut.

Kirjan alussa oli listaus tärkeimmmistä henkilöistä, ja se tulikin tarpeeseen. Henkilöitä oli paljon ja näkökulma hyppeli tiuhaan ihmisestä toiseen. Pikaisesti laskemalla löysin nimeltä mainittuja henkilöitä 40. Melkein jokaiselle ohimennen vilahtavalle sivuhahmollekin oli annettu nimi, usein etunimen lisäksi myös sukunimi.

Kuvailu oli elävää ja runsasta, teksti oli ihan mukavaa lukea. Bongasin tekstistä muutaman pohjalaisen murresanan jotka varmaan jäävät suurelle osasta lukijoita hiukan hämäriksi. Näitä ei kumminkaan viljelty turhan paljon. Kirjan rakenne kuitenkin hämmensi. Alussa oli selvää että kirjan päähenkilön piti olla toimittaja Johanna Saure, joka saapuu Lappiin opettamaan kansanopistossa. Käytännössä Johanna ei tutki kuolemantapauksia, hän on vain jonkinlainen keskushenkilö jonka ympärillä asiat tapahatuvat. Parin luvun jälkeen huomio keskittyy muihin hahmoihin, ja kirjan lopussa olin jo ehtinyt melkein unohtaa koko Johannan.

Varsinainen rikostapaus eli  murha tuntui jäävän kaiken muun pyörityksen jalkoihin. Kirjaan oli mahdutettu liikaa kaikenlaista, oli huumeita, seksiä, kiristystä ja yksi nopeasti kuvailtu shamaanimatkakin. Varsinaista rikoksen selvittämistä oli hyvin vähän, ja lopussa sattuma tuntuu selvittävän tapauksen sitä tutkiville poliiseille. Myös ensimmäisen murhan motiivi tuli vähän yllätyksenä, mutta en oikein jaksanut enää tuohtua asiasta. Ei ollut ihan minun dekkarini tämä, mutta varmasti runsas paikallistuntemus ja värikkäs hahmogalleria vetoavat moniin lukijoihin.

Tähtiä Goodreadsissa: 2

torstai 10. marraskuuta 2016

Nyt luetaankin novelleja!


Ilokseni löysin tällaisen iki-ihanan lukuhaasteen! Reader, why did I marry him - blogin Omppu innostaa lukemaan novelleja. Olin itse ajatellut (novellien himolukijana) järjestää novellienlukuhaasteen Atorox-äänestykseen liittyen, mutta koska keksin aikaisemmin Kirjavat kissat - haasteen en viitsinyt enää lähteä ideoimaan toista lukuhaastetta tälle syksylle.


Novellihaasteessa on tarkoitus pitää kirjaa yksittäisistä novelleista, joten aluksi skippaan kirjat ja aloitan novellien lukemisen tämän vuoden lehtitarjonnasta. Samalla voin vielä osallistua Atorox ehdokasasetteluun joka päättyy keväällä. Jos uudet spefinovellit kiinnostavat, Turun Sience Fiction Seura ry:n sivulla on lista kaikista tänä vuonna julkaistuista scifiä, fantasiaa, kauhua. ym. edustavista novelleista. Osa on luettavana netissä Usva-verkkolehdestä ja Kosmoskynän verkkolehdestä. Ehdokasasettelussa lukijat ilmoittavat suosikkinovellinsa äänestyslomakkeella, ja eniten ääniä saaneet novellit etenevät loppupeleihin. Parhaaksi valikoitunut novelli pokkaa Atorox-robottipään joskus tulevana kesänä.

Itse luen verkkolehtien ohessa novelleja Spinistä, Kosmoskynästä ja Tähtivaeltajasta, koska ne tipahtavat omaankin postilaatikkooni. Sen jälkeen voisin siirtyä kokoelmiin ja antologioihin. TSFS:n listalla olevista uusista novelliantologioista lukuun lähtevät ainakin Stepanin koodeksi-antologia Teräskoura, jossa on mukana myös Eeron novelli Viimeinen sivu. Katri Alatalon novellikokoelmassa Älä riko pintaa on mukana monta uutta novellia, ja myös Shimo Suntilan Tähtiviima-kokoelma sisältää  muutaman ennen julkaisemattoman tarinan. Osuuskumman uusin Steampunk antologia Silintereitä ja Siipirattaita sisältää Suomeen sijoittuvia höyrypunkkinovelleja. Tämän lisäksi uusia kauhistuttavia tarinoita tarjoaa Juri Nummelinin toimittama Kirotun kirjan vartijat, jossa on kotimaisten kirjoittajien lovecraftiaanisia novelleja.

Kun ehdokasasettelu loppuu siirryn lukemaan vanhempia novelliantologioita. Niitä onkin hyllyssäni lukematta isot läjät. Listojen ystävänä en voi välttyä luetteloimasta hyllyni novellitarjontaa tähän:

Alatalo, Katri: Älä riko pintaa, Vaskikirjat 2016fantasianovelleja 
Antila, Samuli: Rajat ja muita kauheita tarinoita, Kuoriaiskirjat 2014
Baring-Gould, Sabine: The Collected Supernatural and Weird Fiction
Bierce, Ambrose: Pyhä kauhu, Karisto 1996

Blixen, Karen: Suuret tarinat, WSOY 1985, Blixen ei itse halunnut kutsua itseään novellistiksi, vaan tarinankertojaksi. Tämän kirjan tarinat voitaneen kuitenkin luokitella novellikirjallisuudeksi ainakin pituutensa puolesta.
Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha, novellien lisäksi kirjassa on myös artikkeleita yms.
Hallusinatsioneja - Vanhoja suomalaisia kauhutarinoita
Hearn, Lafcadio: Kwaidan Japanilaisia kauhutarinoita.
Hei, rillumapunk!, Kuoriaiskirjat 2014
Hekuman huipulla - Eroottinen sf/f -antologia, STK 2008 
Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia
Huomenna tuulet voimistuvat Ekoscifiantologia
Hurtta, Boris: Noidan nahka, Turbator 2010
Hurtta, Boris: Valdemarin kirja, Portti kirjat 2010 
Hurtta, Boris: Vuoden pimein päivä - Yön ja hämärän tarinoita, Turbator 2007
Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, WSOY 1969
Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita URS 2013
Maupassant, Guy de: Yön tarinat Book Studio 1989
Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja 
Minä pelkään - venäläistä kauhua ja mystiikkaa, Savukeidas 2014
Murhamystiikkaa - okkulttisia etsiväkertomuksia, Tajunta Media 2014
Nova 2014 -antologia, Kirjoituskilpailun kymmenen kärki koottuna yksiin kansiin
Kultainen naamio, (Book Studio, 1993) Lovecraftiaanisia novelleja kotimaisilta kirjoittajilta. Mukana mm. Johanna Sinisalo ja Maarit Verronen
Kumman rakas, Osuuskumma 2012, Novelleja erilaisesta rakkaudesta
Kummituksen käsi ja muita vanhoja kauhukertomuksia
Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja, Jalava 2013
Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita, Osuuskumma 2015 
Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä, Kuoriaiskirjat 2014 
Oja, Heikki: Jäinen lohikäärme Scifinovellikokoelma
Outoja Tarinoita 3 Antologian teemana on ihmisen kohtaaminen vieraiden elämänmuotojen kanssa. Kirja sisältää The Thing-elokuvat innoittaneen John W. Cambellin tarinan Olento.
Outoja Tarinoita 4
Pimeyden linnake - Fantasia-antologia, Jalava 1991
Pimeyden reunalla ja muita uusrahvaanomaisia kertomuksia
Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja, Osuuskumma 2014
Saloranta, Tuomas: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia, Kuoriaiskirjat 2014 
Saloranta, Tuomas: Musta tähti ja muita tarinoita tulevaisuudesta, Kuoriaiskirjat 2016
Shoredanin kellot, WSOY 1992, Sankarifantasiaa 
Suntila, Shimo: Tähtiviima, Osuuskumma 2016, tieteisnovelleja
Steampunk - Koneita ja korsetteja, Osuuskumma 2012
Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista, Kuoriaiskirjat 2016


Tässä näitä novelleja nyt aluksi. Laskeskelin että olen tänä vuonna lukenut 11 novellikokoelmaa/antologiaa, yhteensä 125 novellia. Haasteen puitteissa aikaa on vain puolisen vuotta, mutta yritän pyrkiä lukemaan ainakin saman verran, eli 125. Saas nähdä miten käy!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Peter Lovesey: Käsi krokotiilialtaassa & Oma henki kullan kallis


Marrasjännitystä -teemaviikolla olen lukenut Peter Loveseyn Cribb-dekkareita. Nämä kirjat tutustuttivat minut aikoinaan historiallisiin dekkareihin. 90-luvulla niitä julkaistiin vielä melko vähän verrattuna nykyiseen valikoimaan. Cribb selvittää rikoksiaan 1800-luvun loppupuolen Lontoossa, ja tutustuttaa lukijan moniin aikakauden ilmiöihin, kuten kävelykilpailuihin ja spiritistisiin istuntoihin. Loveseyn hahmon suosiosta kertoo muun muassa se, että Granada Television teki 1979 Loveseyn dekkareihin perustuvan TV-sarjan nimeltä Cribb. Itse en ole tätä sarjaa päässyt vielä näkemään.

Käsi krokotiilialtaassa

On vuosi 1882. Herra Albert Moscrop on saapunut Brightoniin viettämään kolmen viikon lomaa. Mutta hän ei ole nauttimassa meri-ilmastosta, hiekkarannoista eikä nähtävyyksistä. Optillisista välineistä innostunut herra Moscrop asettuu hyviin asemiin kävelylaiturille ja kaivaa laukustaan esiin kiikarit. Hänen mielenkiintonsa kohteena eivät ole merellä liikkuvat laivat, vaan rannalla lakoivat ihmiset.

Kun tuntematon nainen kiinittää Albert Moscropin huomion, hän huomaa tietellisen viileän vakaumuksensa horjuvan. Naisesta, Zena Protherosta, tulee hänelle pakkomielle, ja pian hän jo huomaa seurailevansa tätä pitkin Brightonia. Ovelan ja kyseenalaisen juonen avulla hän pääsee tutustumaan Zenaan ja tämän perheeseen. Kun Zena katoaa ja akvaarion krokotiilialtaasta löytyy ihmisen käsi, alkaa murhatutkimus johon vedetään mukaan myös Scotland Yardin etsivä Cribb.

Yli puolet kirjasta kuluu Brightonin huvikauden elämän kuvailuun ja Albert Moscropin edesottamusten seurailuun. Kirjasta saa hyvän käsityksen millaista parempien piirien lomailu oli Brightonissa tuohon maailmanaikaan. Dekkariksi juoni on kuitenkin melko ohut, epäiltyjä on hyvin rajallinen määrä ja kirja alkaa tosiaan jo kallistua kohti loppua kun ensimmäistä murhaa päästään selvittämään.

Tähtiä Goodreadsissa: 3

Oma henki kullan kallis

Pöytien liikuttelu ja koputusten kuuntelu on muodostunut villitykseksi Lontoossa. Lupaava nuori meedio Peter Brand on alkanut kerätä mainetta ja kunniaa. Hänen istuntojensa aikana on todistettu uskomattomia ilmiöitä. Ikävä kyllä myös samaan aikaan on käynnissä sarja murtovarkauksia ja niillä näyttäisi olevan jotain tekemistä spiritististen istuntojen kanssa. Tohtori Probertin uskaliaasta taulukokoelmasta katoaa Etty ja suhteillaan tohtori saa Scotland Yardin tutkimaan varkautta. Cribb ja Thackeray joutuvat siis nymfejä ja satyyrejä metsästämään. Varkaudet saavat kuitenkin jäädä kun tutkittavaksi ilmaantuu murha. Erään henkimaailman ilmiöitä tutkivan kokeen aikana jotakin menee vikaan ja Peter Brand löydetään kuolleena.

Oma henki kullan kallis on luultavasti paras tähän asti lukemistani Cribb-kirjoista. Spiritismi on jo sinällään kiinnostava aihe josta luen mielelläni. Verrattuna edelliseen kirjaan henkilöitä oli enemmän, ja vaihdoin omaa epäiltyäni tiuhaan. Loppujen lopuksi en kuitenkaan saanut murhaajaa kiinni, vaan jouduin jättämään sen Cribbin tehtäväksi.

Tähtiä Goodreadsissa: 4

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jason Goodwin: Janitsaaripuu

https://tuijata.wordpress.com/2016/10/31/marrasjannitysta-2016-teemaviikko/

Olen lukenut dekkareita marraskuun ratoksi, ja otan samalla osaa Tuijata. Kulttuuripohdintoja 
-blogin Marrasjännitystä -haasteeseen. Janitsaaripuu on ensimmäinen osa eunukki Yashim Togalun tutkimuksista kertovaa dekkarisarjaa. Tapahtumapaikkana on 1830 luvun Istanbul, sen kapeat kujat ja loisteliaat moskeijat, sultaanin palatsi ja suljettu haaremi. Istanbul on täynnä historiaa, ja samalla länsimaiset uudistukset puhaltavat uusia tuulia tarujen kaupunkiin. Janitsaarit kukistettiin jo kymmenen vuotta sitten, mutta uusi murha-aalto antaa syytä epäillä että heitä ei ehkä silloin täysin voitettu. Eunukki Yashim kutsutaan tutkimaan kahta kuolemantapausta. Toinen on sattunut Uuden kaartin kasarmilla, ja toinen sulttaanin haaremin suljettujen ovien takana. 

Istanbul on täynnä länsimaisia diplomaatteja, salaliittoja ja juonitteluja. Kansallisuuksien ja kielten sekamelskassa, idän ja lännen välissä tasapainotteleva kaupunki on kiehtova tausta murhamysteereille. Istanbulin alamaailmassa liikkuvat niin salamurhaajat kuin diplomaatitkin. Yashim joutuu kohtaamaan useammankin ruumiin ennen kuin tapahtumat alkavat selvitä.

Kirjan mainioimpia hahmoja on Yashimin ystävä, Puolan suurlähettiläs Palewski. Hän on suurlähettiläs ilman omaa maata, sillä kirjan tapahtuma-aikaan Venäjä, Preussi ja Itävalta olivat jakaneet Puolan jo 50 vuotta sitten. Suurlähettiläs Palewski on jäänne muinaisen valtakunnan suuruden ajoilta, hän asuu rappeutuvassa suurlähetystössään ja elää Ottomaanien kustanuksella, he kun eivät venäläisten kiusaksi ole koskaan lakanneet tunnustamasta Puolan itsenäisyyttä.Toinen tärkeä henkilö kirjassa on Preen, köçek- tanssija, joka hankkii Yashimille tietoja murhien tutkintaa varten. Eunukki Yashim itse jää hiukan mystiseksi hahmoksi. Hänellä on pääsy hoviin ja sulttaani pitää häntä arvossa. Silti hän ei ole palatsin virkamies, eikä orja, vaan hän asuu omassa pienessä asunnossan erään kapean kujan varrella. Yashimin menneisyyteen viitataan muutamaan otteseen, mutta näitä tapahtumia ei avata sen tarkemmin. On kuitenkin selvää että päättelykykynsä ansiosta hän on ansainnut sulttaanin kunnioituksen.

Eunukkien elämä on sellainen asia josta en kovin paljon tiedä. Kirjan luettuani tutkin asiaa ihan wikipediapohjalta, mutta haluaisin vielä perehtyä aiheeseen paremmin. Osa miehistä valitsi vapaaehtoisesti eunukin osan, sillä heillä oli mahdollisuus nousta arvostettuihin asemiin. Osa kuohittiin vastoin tahtoaan, ja Yashim tuntuu kuuluvan tähän viimeksi mainittuun ryhmään. Vaikka Yashim itse kokee olevansa vain puoliksi mies, on kirjaan mahdutettu kuitenkin myös yksi kiihkeä romanssi.

Kirjan luvut ovat lyhyitä, usein alle sivun mittaisia. Eivätkä ne ehkä edes ole varsinaisia lukuja, vaan numeroituja kappaleita. Uuteen kappaleeseen siirrytään aina kun näkökulmahenkilö vaihtuu, ja tätä tapahtuu tiuhaan. Kirja etenee lyhyinä elokuvamaisina kohtauksina joiden välisissä aukoissa ei välttämättä paljon olisi tapahtunutkaan. Tyyli tuntui alkuksi vähän hypähtelevältä, mutta siihen tottui nopeasti, ja tiuha numerointi auttoi muistamaan mihin lukeminen jäi ilman kirjanmerkkiäkin. Yashimin edesottamukset etenivät nopealla tahdilla ja aina teki mieli lukea vielä yksi lyhyt kappale lisää. Janitsaaripuu oli oikein viihdyttävä lukuelämys. Saatan vastaisuudessa perehtyä myös muihin sarjan teoksiin.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hämärän jälkeen haastekoonti


Orfeuksen kääntöpiiri -blogin järjestämä Hämärän jälkeen -lukuhaaste sopi minulle kuin nenä päähän, sillä olen aina pitänyt kauhusta. Tänä vuonna olen lukenut vähemmän kuin yleensä, mutta ylsin sentään tasolle Zombie yhdeksällä kirjalla. Aika monet lukemani kirjat olivat vähän siinä kauhun rajoilla, mutta otin lopulta mukaan vain selkeästi kauhugenreen kuuluvat teokset.

Haasteen aikana luetut kirjat:

Haudankaivaja (1 kirja)
Aave (3 kirjaa)
Ihmissusi (5 kirjaa)
Vampyyri (7 kirjaa)

Ylivoimaisesti eniten luin kauhunovelleja. Yhdeksästä lukemastani kirjasta vain kaksi oli romaaneja, muut olivat novellikokoelmia tai antologioita. Vaikka olen viime aikoina muutenkin suosinut novelleja ajanpuutteen vuoksi, kauhun luen muutenkin mieluummin novellimittaisena. Lyhyt kummitusjuttumainen tarina on aina tehonnut minuun parhaiten. Lukulistallani on kuitenkin odottamassa iso läjä kotimaisia kauhuromaaneja, joihin voisin ehkä tarttua uuden kauhuhaasteen myötä.

Koontipostaus - Syksyn kauhukokemukset

Jälleen on vierähtänyt melkoinen tovi edellisestä postauksesta. Viime aikoina on ollut kaikenlaista pientä vastoinkäymistä; flunssaa, lapsen korvatulehdus, kipuja ja särkyjä nivelissä, sekä ankara syysväsymys. Olen lukenut hurjasti, mutta into kirjoittaa on ollut minimissä. Kokoan tähän nyt lyhyesti lukeman kauhua ja jännitystä sisältävät kirjat.

Gustav Meyrink: Golem

Kirja kertoo Athanasius Pernathista, miehestä jonka menneisyys on kadonnut. Hän asuu Prahan ghetossa ja etsii unien ja toden harhaisessa maailmassa palasia itsestään ja kohtalostaan. Välillä on vaikeaa erottaa unta todellisuudesta, niin surrealistisen vääristynyt on Meyrinkin kuvaama Praha.Tarinassa kurkistetaan kaupungin pimeään puoleen, tutustutaan moniin arkkityyppisiin hahmoihin, vaellellaan kummitustaloissa ja pelätään gheton kaduilla kulkevaa golemia.

Kirja luokitellaan monasti kauhuksi, mutta itse en oikein ollut tyytyväinen tähän määritelmään. Luokittelisin Golemin maagiseksi realismiksi. Golem on myyttien ja tarinoiden kudelma, täynnä kabbalistista mystiikkaa ja tarotkorttien kuvastoa. Gustav Meyrink harrasti joogaa ja oli jäsen Teosofisessa seurassa. Hänen kiinnostuksensa mystiikkaan näkyy tekstissä, paikoitellen mieleeni tulivat Herman Hessen ja G.K. Chestertonin kirjat. 

Tähtiä Goodreadsissa: 4

Markku Sadelehto: Paha Vieras

Markku Sadelehdon toimittama novelliantologia kokoaa yhteen okkultismista ja salatieteistä ammentavia kauhutarinoita. Kokoelma oli mielestäni hiukan puuduttava. Kirja oli paksu ja tarinoita oli paljon; 18 novellia ja yksi pienoisromaani. Enemmän kuin yksi tarina piirsi muotokuvaa Aleister Crowleysta, kirouksia ja demoisia vaaniskelijoita oli tarinoissa runsaasti.
Jospeh Conradin Idiootit oli hyytävästi kuvattu tarina yhden perheen onnettomuudesta. Tosin okkulttiset elementit jäivät tässä novellissa vain vihjailun asteelle. Thomas Hardyn Kuihtunut käsi oli mielenkiintoinen kurkistus brittiäiseen kansanperinteeseen, kateuteen ja 'pahaan silmään'. Tarinassa nainen saa aikaan entisen rakastajansa vaimon sairauden. Yhteydet kotoisen Suomemme vastaaviin uskomuksiin oli helppo havaita. M.P Shielin Jylisevä talo jäi mieleeni erityisen surrealistisen asetelmasa ansiosta. Arthur Machenin Valkea väki herätti mielleyhtymiä saman kirjailijan kuuluisimpaan teokseen Suuri Jumala Pan. Valkean väen suurin puute oli sen luonnosmaisuus sekä jotenkin irralliselta tuntuva kehyskertomus.
Muitakin tarinoita voisin ehkä nostaa esiin, mutta taistelin tämän kirjan kanssa tosi kauan ja muistijäljet alkavat jo hämärtyä.

Tähtiä Goodreadsissa:2

J.P. Koskinen: Paholaisen vasara

Tämä on ensimmäinen kirja jonka olen Koskisen tuotannosta lukenut. Eikä jääne viimeiseksi, sen verran viihdyttävää kirja oli kyseessä.
Kirja alkaa mielisairaalassa jossa päähenkilö Matias Rakola pääsee haastattelemaan mielenkiintoista psykiatrista potilasta. Käy ilmi että potilas kuvittelee olevansa Valakian ruhtinas Vlad III, paremmin tunnettu liikanimellä Seivästäjä. Potilaan muistelukset 1400-luvun Valakiasta ja sodista Ottomaaneja vastaan tuntuvat merkillisen aidoilta, ja hänen henkilöllisyytensä selvittäminen paljastuu vaikeaksi tehtäväksi. Sairaalaa johtaa Matiaksen entinen rakastettu Petra, joka on viehtynyt verileikkeihin. Matiaksen kihlattu Anna on matkustanut pois, eikä Matias pysty täysin vastustamaan entisen heilansa viehätysvoimaa. Verinen historia kietoutuu veriseen nykypäivään kun sairaalassa tapahtuu murha, ja tuntematon potilas katoaa.
Kirjassa on monia kummallisuuksia ja vihjeitä lukijalle. Melko pian kävi selväksi että kyseessä on epäluotettava kertoja. Eikä vain kertoja ole epäluotettava. Jokainen kirjan henkilöistä panttaa yhtä salaisuuden palasta, jotka lopussa kootaan yhteen niin että totuus paljastuu. Taitavasti rakennettu tarina, josta on hiukan vaikea kertoa mitään spoilaamatta liikaa.

Tähtiä Goodreadsisssa: 4

Marko Hautala: Kirottu maa

Marko Hautalan esikoisteos Kirottu maa sijoittuu 1920-luvun Berliiniin. Alex Schuller on yksityisetsivä jolla on psykoanalyytikon koulutus. Kuten tällaisissa tarinoissa yleensä, salaperäinen nainen antaa Alexille tehtävän joka vie hänet merkillisiin seikkailuihin. Lopulta Alex seuraa mystisen Sofian veljeskunnan jälkiä aina tarunhohtoiseen Istanbuliin saakka.
Kirjassa oli muutamia todella kylmääviä kohtia ja paljon toimintaa. Kovaksikeitettyä yliluonnollista dekkaria parhaimmillaan. Alexin psykonalayyttiset huomiot ihmisistä tuovat tekstiin mielenkiintoista lisäväriä, ja ne ovatkin mielestäni kirjan parasta antia. En ole vielä lukenut Hautalan muita teoksia, joten halusin ensin lukaista tämän muinaisen (vuodelta 2002) esikoinen, ja verrata sitä vastaisuudessa myöhempään tuotantoon.
Kirjoittajan taitavuudesta kertoo kuitenkin se, että aloin ihmetellä vasta jälkeenpäin että mitähän tässä kirjassa nyt oikein tapahtui. Salaperäisen Sofian veljeskunnan tarkoitus jäi kovin hämäräksi, ja monet mielenkiintoiset alkemistiset termit tuntuivat lähinnä päälleliimatuilta koristeilta joiden tarkoitus oli tuoda tarinaan lisämystiikkaa. Muuten kirja oli mallikelpoinen seikkailu jota luki ilokseen.

Tähtiä Goodredsissä: 3

Tässä eivät suinkaan ole kaikki bloggaamatta jääneet kirjat. Pimenevät illat ja yleinen laiskuus muissa toimissa on innostanut minua kirjojen ääreen. Niin tapahtuu joka vuosi. Löysin myös tällaisen pikahaasteen Tuijata. Kulttuuripohdintoja - blogista. Aion lukea viikon aikana vielä muutaman dekkarin ja sitten koota kaikki lukemani murhamysteerit samaan postaukseen. Jännittäviä iltoja tiedossa!