Koontipostaus - Syksyn kauhukokemukset

Jälleen on vierähtänyt melkoinen tovi edellisestä postauksesta. Viime aikoina on ollut kaikenlaista pientä vastoinkäymistä; flunssaa, lapsen korvatulehdus, kipuja ja särkyjä nivelissä, sekä ankara syysväsymys. Olen lukenut hurjasti, mutta into kirjoittaa on ollut minimissä. Kokoan tähän nyt lyhyesti lukeman kauhua ja jännitystä sisältävät kirjat.

Gustav Meyrink: Golem

Kirja kertoo Athanasius Pernathista, miehestä jonka menneisyys on kadonnut. Hän asuu Prahan ghetossa ja etsii unien ja toden harhaisessa maailmassa palasia itsestään ja kohtalostaan. Välillä on vaikeaa erottaa unta todellisuudesta, niin surrealistisen vääristynyt on Meyrinkin kuvaama Praha.Tarinassa kurkistetaan kaupungin pimeään puoleen, tutustutaan moniin arkkityyppisiin hahmoihin, vaellellaan kummitustaloissa ja pelätään gheton kaduilla kulkevaa golemia.

Kirja luokitellaan monasti kauhuksi, mutta itse en oikein ollut tyytyväinen tähän määritelmään. Luokittelisin Golemin maagiseksi realismiksi. Golem on myyttien ja tarinoiden kudelma, täynnä kabbalistista mystiikkaa ja tarotkorttien kuvastoa. Gustav Meyrink harrasti joogaa ja oli jäsen Teosofisessa seurassa. Hänen kiinnostuksensa mystiikkaan näkyy tekstissä, paikoitellen mieleeni tulivat Herman Hessen ja G.K. Chestertonin kirjat. 

Tähtiä Goodreadsissa: 4

Markku Sadelehto: Paha Vieras

Markku Sadelehdon toimittama novelliantologia kokoaa yhteen okkultismista ja salatieteistä ammentavia kauhutarinoita. Kokoelma oli mielestäni hiukan puuduttava. Kirja oli paksu ja tarinoita oli paljon; 18 novellia ja yksi pienoisromaani. Enemmän kuin yksi tarina piirsi muotokuvaa Aleister Crowleysta, kirouksia ja demoisia vaaniskelijoita oli tarinoissa runsaasti.

Jospeh Conradin Idiootit oli hyytävästi kuvattu tarina yhden perheen onnettomuudesta. Tosin okkulttiset elementit jäivät tässä novellissa vain vihjailun asteelle. Thomas Hardyn Kuihtunut käsi oli mielenkiintoinen kurkistus brittiäiseen kansanperinteeseen, kateuteen ja 'pahaan silmään'. Tarinassa nainen saa aikaan entisen rakastajansa vaimon sairauden. Yhteydet kotoisen Suomemme vastaaviin uskomuksiin oli helppo havaita. M.P Shielin Jylisevä talo jäi mieleeni erityisen surrealistisen asetelmasa ansiosta. Arthur Machenin Valkea väki herätti mielleyhtymiä saman kirjailijan kuuluisimpaan teokseen Suuri Jumala Pan. Valkean väen suurin puute oli sen luonnosmaisuus sekä jotenkin irralliselta tuntuva kehyskertomus.
Muitakin tarinoita voisin ehkä nostaa esiin, mutta taistelin tämän kirjan kanssa tosi kauan ja muistijäljet alkavat jo hämärtyä.

Tähtiä Goodreadsissa:2

J.P. Koskinen: Paholaisen vasara

Tämä on ensimmäinen kirja jonka olen Koskisen tuotannosta lukenut. Eikä jääne viimeiseksi, sen verran viihdyttävää kirja oli kyseessä.
Kirja alkaa mielisairaalassa jossa päähenkilö Matias Rakola pääsee haastattelemaan mielenkiintoista psykiatrista potilasta. Käy ilmi että potilas kuvittelee olevansa Valakian ruhtinas Vlad III, paremmin tunnettu liikanimellä Seivästäjä. Potilaan muistelukset 1400-luvun Valakiasta ja sodista Ottomaaneja vastaan tuntuvat merkillisen aidoilta, ja hänen henkilöllisyytensä selvittäminen paljastuu vaikeaksi tehtäväksi. Sairaalaa johtaa Matiaksen entinen rakastettu Petra, joka on viehtynyt verileikkeihin. Matiaksen kihlattu Anna on matkustanut pois, eikä Matias pysty täysin vastustamaan entisen heilansa viehätysvoimaa. Verinen historia kietoutuu veriseen nykypäivään kun sairaalassa tapahtuu murha, ja tuntematon potilas katoaa.

Kirjassa on monia kummallisuuksia ja vihjeitä lukijalle. Melko pian kävi selväksi että kyseessä on epäluotettava kertoja. Eikä vain kertoja ole epäluotettava. Jokainen kirjan henkilöistä panttaa yhtä salaisuuden palasta, jotka lopussa kootaan yhteen niin että totuus paljastuu. Taitavasti rakennettu tarina, josta on hiukan vaikea kertoa mitään spoilaamatta liikaa.

Tähtiä Goodreadsisssa: 4

Marko Hautala: Kirottu maa

Marko Hautalan esikoisteos Kirottu maa sijoittuu 1920-luvun Berliiniin. Alex Schuller on yksityisetsivä jolla on psykoanalyytikon koulutus. Kuten tällaisissa tarinoissa yleensä, salaperäinen nainen antaa Alexille tehtävän joka vie hänet merkillisiin seikkailuihin. Lopulta Alex seuraa mystisen Sofian veljeskunnan jälkiä aina tarunhohtoiseen Istanbuliin saakka.
Kirjassa oli muutamia todella kylmääviä kohtia ja paljon toimintaa. Kovaksikeitettyä yliluonnollista dekkaria parhaimmillaan. Alexin psykonalayyttiset huomiot ihmisistä tuovat tekstiin mielenkiintoista lisäväriä, ja ne ovatkin mielestäni kirjan parasta antia. En ole vielä lukenut Hautalan muita teoksia, joten halusin ensin lukaista tämän muinaisen (vuodelta 2002) esikoinen, ja verrata sitä vastaisuudessa myöhempään tuotantoon.
Kirjoittajan taitavuudesta kertoo kuitenkin se, että aloin ihmetellä vasta jälkeenpäin että mitähän tässä kirjassa nyt oikein tapahtui. Salaperäisen Sofian veljeskunnan tarkoitus jäi kovin hämäräksi, ja monet mielenkiintoiset alkemistiset termit tuntuivat lähinnä päälleliimatuilta koristeilta joiden tarkoitus oli tuoda tarinaan lisämystiikkaa. Muuten kirja oli mallikelpoinen seikkailu jota luki ilokseen.

Tähtiä Goodredsissä: 3

Tässä eivät suinkaan ole kaikki bloggaamatta jääneet kirjat. Pimenevät illat ja yleinen laiskuus muissa toimissa on innostanut minua kirjojen ääreen. Niin tapahtuu joka vuosi. Löysin myös tällaisen pikahaasteen Tuijata. Kulttuuripohdintoja - blogista. Aion lukea viikon aikana vielä muutaman dekkarin ja sitten koota kaikki lukemani murhamysteerit samaan postaukseen. Jännittäviä iltoja tiedossa!