Raija Siekkinen ja Hannu Taina: Herra Kuningas

Hannu Taina on minulle tuttu lapsuudestani lähinnä postikorttien kuvituksista. Tämä herttainen kuvakirja tarttui käteeni kirjaston poistomyynnistä ja kun sitten selasin kirjaa muistin toki tämänkin lapsena lukeneeni. Kirjan takakansi mainostaa sen olevan yksi Otavan kuvakirjakilpailun voittajakolmikosta, enkä ihmettele. Raija siekkisen satu on kaunis kertomus ystävyydestä ja Hannu Tainan herkät vesivärimaalaukset vievät ihmelliisiin maisemiin.

Kirjassa yksinäinen kuningas asuu yksin ihmeellisessä talossaan ja kaipaa alamaisia. Hän tuntuu olevan maailman yksinäisin kuningas keskellä tyhjää valtakuntaa, eikä hän huomaa kaunista puutarhaansa eikä kuule taianomaisen kirjastonsa kuiskivia runoja. Eräänä päivänä kuninkaan oven taakse ilmestyy kissa jonka nimi on Tiikeri. Kissa näkee kaiken kauneuden jonka keskellä kuningas elää, ja yhtäkkiä herra Kuningaskin tajuaa jälleen elämän ihmeellisyyden.

Kissan ystävyys ja sen tuoma uusi elämänasenne vaikuttaa lopulta kuninkaan elämään laajemminkin. Hänen ympärille alkaa hiljalleen kerääntyä ihmisiä, ja lopulta hänellä on kokonainen kaupunki alamaisia. Kirjassa on myös tarkkanäköisesti kuvattu kissan suhdetta omistajaansa. Ainakin minä tunnistin tästä itseni:

"-Minua palelee, kissa sanoi, ja kuningas teki takkaan tulen jotta kissa voisi lämmitellä. 

-Olkaa hyvä herra Alamainen, kuningas sanoi kissalle, ja kissa vastasi: -Kiitos herra Kuningas. Eikä kuningas lainkaan huomannut ett hän palveli kissaa vaikka oli kuningas."

Lapsena en varmaan osannut arvostaa kirjan hienovaraisuutta ja kuvien kauneutta, ainakaan tämä ei koskaan kuulunut kirjasuosikkieni joukkoon. Nyt aikuisena tämä iski aivan toisella tapaa.

Tämä kirja sopii mainiosti Kirjavat kissat -lukuhaasteeseeni, jota varten en ole ehtinyt vielä lukemaan ainoatakaan kirjaa. Uskoisin että vanhoista kissa-aiheisista lastenkirjoista tulee blogattua vastaisuudessakin, niitä on nimittäin kertynyt aika pino.