tiistai 16. lokakuuta 2018

Furia infernalis ja gand-kärpänen


1720-luvulla nuori Carl von Linné käyskenteli keräämässä kasveja Lundin lähistöllä, Fågelsongissa. Yhtäkkiä jokin pisti häntä käsivarteen, mutta tuolloin hän ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Pian kävi kuitenkin ilmi että kyseessä oli tavallista itikanpistoa vakavampi juttu. Linnén käsi turposi ja hänelle nousi kova kuume. Lopulta kirurgi nimeltä tohtori Schnell paransi Linnén avaamalla hänen käsivartensa kainalosta kyynerpäähän asti.

Linné oli tuolloin varma että häneen oli iskenyt ohuen ohut mato, joka oli lennähtänyt hänen kimppuunsa, kaivautunut salamannopeasti ihon sisään ja aiheuttanut hengenvaarallisen tulehduksen. Kyseessä oli siis sama vaiva jonka arveltiin aiheuttavan karjan ja porojen massakuolemia. Lentotauti, skottpilen, jonka taikauskoiset maalaiset kuvittelivat olevan noituuden aikaansaannosta. Linné uskoi kuitenkin että syy pelottavaan tautiin oli hyvinkin luonnollinen. Omassa taksnonomisessa järjestelmässään Linné antoi tälle tuntemattomaksi jääneelle otukselle nimen Furia infernalis.

Lars Levi Laestadius, joka on tullut tunnetuksi aivan toisenlaisista yhteyksistä, harrasti innokkaasti luonnontieteitä ja kansanperinnettä. Kirjassaan Lappalaisten mytologian katkelmia hän yhdistää Linnén furian saamelaisten gand-kärpäseen. Laestadiuksen mukaan lapinnoita säilytti tätä kummallista kärpästä pienessä rasiassa, ja saattoi lähettää sen ahdistamaan vihollistaan tai tämän poroja. Tässä saamelaisessa tarinassa Laestadius näki kansanomaisen käsityksen Linnén kuvailemasta Furiasta.

Gann tai gandr on norjalainen sana jolla on monia merkityksiä. Pääasiassa se tarkoittaa saamelaisten taikuutta ylipäätään, toisinaan taas spesifimmin noidan lähettämää tautiprojektiilia eli noidannuolta. Monet lähteet ovat kääntäneet sen merkitsemään 'sauvaa', jossa merkityksessä se usein mainitaan osana nimeä Gandalfr, joka on kääpiön nimi Runo-Eddassa. Tunnetumman nimestä on tehnyt Tolkien, joka tietysti oli myös hyvin perehtynyt norjalaisee kansanperinteeseen. Ohessa Tolkienin itsensä piirtämä 'ganflue', eli gand-kärpänen.
Gand kärpäsestä en ole löytänyt kovinkaan paljon tietoa Laestadiuksen kirjaa lukuunottamatta. Tosin eräässä Jonas Lien novellissa esiintyy gann-finn (saamelaisnoita), jonka ympärillä parveilee aina lauma mehiläisiä. Hyönteiset pörräävät noidan turvekammissa ja pesiytyvät hänen päällään olevan turkin laskoksiin. Hyönteisillä on ilmiselvä yhteys noidan taikavoimiin.

Monia sairauksia on aikaisemmin arveltu noidan lähettämien 'tautiprojektiilien' aiheuttamaksi. Tällaisista melikuvista kertovat sellaiset nimitykset kuin amputauti ja noidannuoli. Valistuksen aikaan näitä uskomuksia alettiin järkeistää, ja hyvin usein taudin aiheuttajaksi ajateltiin
tuntematonta hyönteistä tai matoa. Näiden käsitysten innokas kannattaja oli myös Linné, joka sai omakohtaisesta kokemuksestaan lisää vettä myllyynsä. Furian aiheuttama tauti kuvailtiin monissa lähteissä harvinaisen rajuksi, kuolema saattoi seurata muutamissa tunneissa. Hoitona käytettiin kansanperinteen mukaan eräänlaista rahkahaudetta, mutta myös pistoskohdan avaamista kirurgisesti, tai jopa amputaatiota.

Monet Linnén kollegat ja oppilaat etsivät innokkaasti Furia Infernalista. Tukholman tiedeakatemia lupasi, useammin kuin kerran, tuntuvan summan rahaa tämän tuhoisan otuksen löytäjälle. Vaikka sen aiheuttamia sairaustapauksia dokumentoitiin useasti, ja monet kirjoittivat selostuksia sen elintavoista ja ulkomuodosta, kukaan ei onnistunut korjaamaan palkkiota. Syykin tähän alkoi olla 1800-luvulle tultaessa selvä. Todellisuudessa sellaista hyönteistä kuin Furia infernalis ei ollut olemassa. Linné alkoi vanhemmiten epäillä omia muistikuviaan ja poisti lopulta Furian Systema Naturaestaan. Kirjassa Naming of the shrew arvellaan että Linnen sairastumisen saattoi aiheuttaa paarman pureman välityksellä leviävä virus.

Furia infernalis elää kuitenkin yhä, varmaankin mahtipontisen tieteellisen nimensä ansiosta. Kun nimi on kerran jollekin otukselle annettu, sitä ei voi käyttää enää toistamiseen, tästä johtuen Furia infernalis on ikuistettu taksonomiseen järjestelmään. Furia on eräs harvoista hyönteisiin kuuluvista kryptideistä, jonka olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta eräät tahot jaksavat edelleen väitellä.

Oma kiinnostukseni Furiaan heräsi juurikin Laestadiuksen kirjan ansiosta. Pieni, lähes näkymätön ja tuskallisen kuoleman aiheuttava Furia onkin kammottava olento. Kryptozoologisella pelkoasteikolla se jättää jälkeensä monet kauhistuttavat jättiläisotukset. Sen lisäksi siihen saattaa törmätä Suomen rajojen sisäpuolella, sillä sen elinympäristöksi mainitaan useasti nimenomaan Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan suot.

Otin Furian novellini aiheeksi kun jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallistua kryptozoologiasta ammentavaan novelliantologiaan. Kirja ilmestyy Kustantamo Helmivyön kustantamana, mutta kertoilen siitä enemmän lähitulevaisuudessa.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Knalli ja pimeän piirto, eli miten taikaministeriössä töppäillään

Kaikki sai alkunsa siitä kun luimme toisillemme Harry Potterit ääneen. Tietysti se tuli mieleen kun pääsi kurkistamaan ministeriöön ja näki sielunsa silmin knallihattuvelhot heittelmässä paperilennäkkejä. Mietimme mahtoivatko muistiot mennä helposti sekaisin? Millaisia ovat Päivän Profeetan ristisanatehtävät? Hyväksytäänkö taikaministeriössä huonekasveja? Onko ylemmille virkavelhoille olemassa oma herrainklubi? Eihän se tietysti ollut mitenkään poikkeuksellista, kuka tahansa fanaattinen K&S fani on varmasti ajatellut aivan samoin...


Eero ei kauaa aikaillut, vaan pisti töpinäksi. Seuraavana jouluna minua odotti kolme ensimmäistä jaksoa taikaministeriön virkamiesten möhläyksiä. Se oli elämäni paras joululahja.

Kaikki tietävät Harry Potterin, mutta tämän riemastuttavan fanifiktion toinen ainesosa eli Knalli ja Sateenvarjo, kaivannee hiukan esittelyä. Kyseessä on John Grahamin ja Edward Taylorin luoma kuunnelmasarja, jonka suomalainen versio näki päivänvalon vuonna 1979, ja on näin ollen melkein yhtä vanha kuin minä! Knallissa ja sateenvarjossa seurataan herrojen Hamilton Jones ja Richard Lamm edesottamuksia valtion palveluksessa. He osaavat sotkea tehtävän kuin tehtävän mitä riemastuttavimmalla tavalla. Olen kuunnellut myös alkuperäistä Men from the ministry-sarjaa, mutta suomalainen versio pesee nämä alkuperäiset mennen tullen, juurikin fantastisen näyttelijäkaartin ansiosta.

Eero on kirjoittanut Knallit ja pimeän piirrot kuunnelman muotoon, ja alussa on lista hahmoista ja näyttelijöistä, esimerkiksi ensimmäisen osan henkilölista on seuraavanlainen:



Henkilöt
Kserkses von Roguli:         Kauko Helovirta
Hieronymus Lorvi:             Pekka Autiovuori
Fluoria Viireenkilkka:       Aila Svedberg
Lordi Voldemort:               Yrjö Järvinen
Corban Yaxley:                  Topi Reinikka
Peter Piskuilan:                  Olavi Ahonen
Pygmalion Tappura:           Jarkko Rantanen
Hannah Smith:                   Mari Vainio
Pius Sakia:                         Aarre Karen
Dolores Pimento:               Pia Hattara
Angus Untelo:                    Tuomas Mattila
Kertoja:                              Asko Sarkola

Henkilölista on tarpeellinen, sillä todellinen knallifani kuulee äänet pässään tekstiä lukiessa. Kuten listasta näkyy, mukana on myös kirjoista tuttuja hahmoja. Siksi koenkin tärkeäksi huomauttaa että Knalli ja pimeän piirto on fanifiktiota ja se on kirjoitettu puhtaasti viihdyttämistarkoituksessa. Jaksoja saa lukea ilmaiseksi esimerkiksi facebookin Knalli ja pimeän piirto -ryhmässä.

Tarinoiden idea on melko suoraviivaista K&S rymistelyä. Kaksi hyvin tutun oloista virkavelhoa, Kserkses von Roguli ja Hieronymus Lorvi, suorittavat erilaisia tehtäviä taikaministerin, Dolores Pimennon tai lordi Voldemortin eli sir Boiginin määräyksestä. Usein nämä tehtävät epäonnistuvat hurjalla tavalla. Tylypahkan pikajuna joutuu katsastettaessa jästien rataverkostoon, tai pimeyden lordin tarkoin varjelemat hirnyrkit päätyvät seikkailemaan vähän mihin sattuu. Taikaministeriön kaverit töppäävät aina!

Tervetuloa Erityisosastolle!