Jason Goodwin: Janitsaaripuu

Olen lukenut dekkareita marraskuun ratoksi, ja otan samalla osaa Tuijata. Kulttuuripohdintoja 

-blogin Marrasjännitystä -haasteeseen. Janitsaaripuu on ensimmäinen osa eunukki Yashim Togalun tutkimuksista kertovaa dekkarisarjaa. Tapahtumapaikkana on 1830 luvun Istanbul, sen kapeat kujat ja loisteliaat moskeijat, sultaanin palatsi ja suljettu haaremi. Istanbul on täynnä historiaa, ja samalla länsimaiset uudistukset puhaltavat uusia tuulia tarujen kaupunkiin. Janitsaarit kukistettiin jo kymmenen vuotta sitten, mutta uusi murha-aalto antaa syytä epäillä että heitä ei ehkä silloin täysin voitettu. Eunukki Yashim kutsutaan tutkimaan kahta kuolemantapausta. Toinen on sattunut Uuden kaartin kasarmilla, ja toinen sulttaanin haaremin suljettujen ovien takana. 

Istanbul on täynnä länsimaisia diplomaatteja, salaliittoja ja juonitteluja. Kansallisuuksien ja kielten sekamelskassa, idän ja lännen välissä tasapainotteleva kaupunki on kiehtova tausta murhamysteereille. Istanbulin alamaailmassa liikkuvat niin salamurhaajat kuin diplomaatitkin. Yashim joutuu kohtaamaan useammankin ruumiin ennen kuin tapahtumat alkavat selvitä.

Kirjan mainioimpia hahmoja on Yashimin ystävä, Puolan suurlähettiläs Palewski. Hän on suurlähettiläs ilman omaa maata, sillä kirjan tapahtuma-aikaan Venäjä, Preussi ja Itävalta olivat jakaneet Puolan jo 50 vuotta sitten. Suurlähettiläs Palewski on jäänne muinaisen valtakunnan suuruden ajoilta, hän asuu rappeutuvassa suurlähetystössään ja elää Ottomaanien kustanuksella, he kun eivät venäläisten kiusaksi ole koskaan lakanneet tunnustamasta Puolan itsenäisyyttä.Toinen tärkeä henkilö kirjassa on Preen, köçek- tanssija, joka hankkii Yashimille tietoja murhien tutkintaa varten. Eunukki Yashim itse jää hiukan mystiseksi hahmoksi. Hänellä on pääsy hoviin ja sulttaani pitää häntä arvossa. Silti hän ei ole palatsin virkamies, eikä orja, vaan hän asuu omassa pienessä asunnossan erään kapean kujan varrella. Yashimin menneisyyteen viitataan muutamaan otteseen, mutta näitä tapahtumia ei avata sen tarkemmin. On kuitenkin selvää että päättelykykynsä ansiosta hän on ansainnut sulttaanin kunnioituksen.

Eunukkien elämä on sellainen asia josta en kovin paljon tiedä. Kirjan luettuani tutkin asiaa ihan wikipediapohjalta, mutta haluaisin vielä perehtyä aiheeseen paremmin. Osa miehistä valitsi vapaaehtoisesti eunukin osan, sillä heillä oli mahdollisuus nousta arvostettuihin asemiin. Osa kuohittiin vastoin tahtoaan, ja Yashim tuntuu kuuluvan tähän viimeksi mainittuun ryhmään. Vaikka Yashim itse kokee olevansa vain puoliksi mies, on kirjaan mahdutettu kuitenkin myös yksi kiihkeä romanssi.

Kirjan luvut ovat lyhyitä, usein alle sivun mittaisia. Eivätkä ne ehkä edes ole varsinaisia lukuja, vaan numeroituja kappaleita. Uuteen kappaleeseen siirrytään aina kun näkökulmahenkilö vaihtuu, ja tätä tapahtuu tiuhaan. Kirja etenee lyhyinä elokuvamaisina kohtauksina joiden välisissä aukoissa ei välttämättä paljon olisi tapahtunutkaan. Tyyli tuntui alkuksi vähän hypähtelevältä, mutta siihen tottui nopeasti, ja tiuha numerointi auttoi muistamaan mihin lukeminen jäi ilman kirjanmerkkiäkin. Yashimin edesottamukset etenivät nopealla tahdilla ja aina teki mieli lukea vielä yksi lyhyt kappale lisää. Janitsaaripuu oli oikein viihdyttävä lukuelämys. Saatan vastaisuudessa perehtyä myös muihin sarjan teoksiin.