sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Anna Lavastin murha

10.08.1905 Keski-Suomi nro 91

Salaperäinen murha Vaasassa. Maanantaina ilmoitti neljä venäläistä sotamiestä, että he 3 kilometrin matkalla Vaasasta rautatien varrelta olivat löytäneet murhatun naisen ruumiin. Poliisimiehet ovat käyneet paikalla murhatun tytön äidin keralla. Verinen puukko, jolla naisen kurkku oli leikattu poikki, löytyi paikalta ja tytön äiti havaitsi, että tyttö oli raiskattu. Surkean lopun saanut tyttö, Anna Lavast, ratavartijan tytär Vaasasta, oli lauantaina lähtenyt auttamaan vahempiaan heinänkorjuussa ja jäänyt sille tielleen. Ken tai keitä murhaajat ovat, ei ole vielä varmuudella tunnettu. Poliisitutkinnon pitää, kun murha on tapahtunut Mustasaaren pitäjän alueella, sikäläinen kruununvouti.

 Ruotsinkielisen Wasa-Postenin artikkeli surmaa edeltäneistä tapahtumista ja tutkinnasta on paljon laajempi. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisemmin murhaa edeltäneen lauantain kulusta. Anna Lavastin vanhemmat olivat lähtenee jo aamulla heinätöihin. Anna oli valitellut äidilleen hammassärkyä, joten äiti oli kehottanut häntä käymään apteekissa noutamassa lääkettä ja jäämään kotiin heinänkorjuusta. Toimettomana Annan ei kuitenkaan tarvinnut olla, äiti antoi tehtäväksi lypsää lehmän ja pitää huolta nuoremmista sisaruksista. Heinätöissä tehtiin pitkää päivää, ja kello yhdeksän maissa illalla Anna päätti lähteä pellolle vanhempiensa avuksi. Sisarukset olivat nähneet miten Anna oli lähtenyt työvaatteissaan kävelemään radan vartta kohti heinäpeltoa. Sen jälkeen kukaan Lavastin perheessä ei enää nähnyt Annaa elossa. Annan iäksi kerrotaan lähteistä riippuen 19-22 vuotta.

Lehtijutuissa ei kerrottu, oliko perhe yrittänyt etsiä Annaa, sillä varmasti huoli kotona on ollut kova. Anna ei ollut ilmestynyt heinäpellolle kuten oli luvannut, ja oli kateissa koko seuraavan päivän. Seuraavana maanantaina 7. elokuuta, 4 venäläistä sotamiestä ilmoitti viranomaisille löytäneensä naisen ruumiin. Ilmeisesti Annan katoaminen oli jo maanantaina yleisessä tiedossa ja viranomaiset tiesivät yhdistää naisen ruumiin häneen, sillä ylläolevassa uutisessa mainitaan poliisin käyneen murhapaikalla Annan äidin kanssa, joka oli heti todennut tyttärensä joutuneen seksuaalisen väkivallan uhriksi. Aika rankkaa, mutta ehkä hän itse halusi olla mukana. Lehdissä on muuten vähän vaihtelevia käsityksiä siitä oliko Anna raiskattu vai ei, varmaa tietoa asiasta ei siis ole.

Annaa ei oltu löydetty etsinnöistä huolimatta ehkä sen takia, että ruumis oli kätketty radan varren pensaikkoon. Murha ase oli "tavallinen tuohipäinen Kauhavan puukko", ja se löydettiin ruumiin lähettyviltä. Murhapaikka oli ratapenkka, jossa nähtiin vieläkin kamppailun jälkiä. Ojassa penkereen vieressä oli paljon verta ja hiuskampa. Ratapenkalla näkyi Annan jälkien lisäksi kahden miehen jäljet, mutta sade oli ehtinyt huuhtoa ne tunnistamattomiksi. Anna oli murhattu ainakin kolmella kaulaan kohdistetulla puukoniskulla.

Lehdissä oli jonkun verran epäselvyyttä siitä, pitikö murhan tutkinnan suorittaa Mustasaaren nimismies vai Vaasan poliisi. Lopulta ilmeisesti päädyttiin siihen, että murha oli tapahtunut kaupungin alueella ja kuului näin ollen Vaasan poliisille. Tutkinassa ei säästelty resursseja ja ilmeisesti tapauksen johdosta kuullusteltiin ainakin kahta sataa ihmistä.

Kyseisenä lauantai iltana radan varressa oli paljonkin ihmisiä, ja joitakin havaintoja Anna Lavastin liikkeistä ja hänet mahdollisesti kohdanneesta mieshenkilöstä kerrottiin lehdissä. Näin silminnäkijöiden havaitoja kuvailtiin Itä-Häme lehdessä 19.8.1905:

Noin 10 aikaan lauvantai illalla kulki kolme 15 ja 16 vuoden iässä olevaa poikaa rataa pitkin Vanhaan Vaasaan päin, jolloin he, noin 700 askelta Lavastin vahtituvasta kaupunkiin päin rautatien yli johtavaa ylikäytävää pitkin näkivät erään miehen tulevan idästä päin ja menevän länteen äin. Pojat jatkoivat matkaasa ja tapasivat vähän matka päässä Anna Lavastin ja hetken kuljettuaan katsoessaan taaksensa näkivät he hänen kulkevan rautatien mutkassa kaupunkiin päin, jonka jälestä häntä ei enää näkynyt. Noin 3km kaupungista olevalla pellolla seisoi kolme tyttöä ja näkivät miehen tulevan lännestä rantaa kohti ja kohta sen jälkeen tytön, jolla oli samanlainen huivi kuin Anna Lavastilla kulkevan radan itävierustaa, hyppien kiveltä kivelle aivan murhapaikan läheisyydessä. Mikä kellonlyönti oli, eivät tytöt voineet sanoa, kun heillä ei ollut kelloa mukana, vaan arvelivat olleen noin 9 tienoissa. Klo 10.40 jolloin tavarajuna tulee kaupungista, oli palvelija Sofia Hannuksela Tarkkasen vahtituvan lähellä olevaa ylikäytävää kulkemassa, jolloin hän näki miehen tulevan tietä pitkin ja kulkevan Vanhaan Vaasaan päin. Hannuksela oli huutanut miehelle, että juna tulee, vaan tämä ei ollut poistunut radalta, käänsi vaan päänsä, ettei kasvoja näkyisi ja kulkenut eteenpäin kädet selän takana hihoihin pistettyinä ja vähän väliä silmäten taaksensa, suunnaten kulkuaan Vanhan Vaasan apteekille vievälle tielle.

Silminnäkijöiden kuvaus Anna Lavastin lähettyvillä liikkuneesta miehestä olivat ilmeisesti hyvin yhteneväiset. Mies oli noin 30-35 vuotias, kasvoiltaan ruskettunut, tummat hiukset ja lyhyet tummat viikset, hoikkavartaloinen ja melko pitkä. Pukeutumisen osalta lainaan suoraan lehtijun tuntomerkkejä; ”Päässään hänellä oli Vega-lakki, jonka laiteet olivat olivat tuntuvasti alaspäin kääntöiset, yllään harmaa kesäpalttoo, mustat housut, joiden toinen lahje oli noin 2 korttelia halki, muuten vahvan näköiset.” En saanut tarkkaan selville miltä Vega-lakki näyttää, mutta ilmeisesti kyseessä on Vega-lakkitehtaan valmistama autoilijanlakki. Miehen kasvojen ilmettä todistajat kuvailevat kummalliseksi ja pelottavaksi. 

Murhapaikan läheisellä pellolla, noin sadan askeleen päässä oli kello 7-12 välillä ihmisiä, kaksi naista ja kaksi miestä, luultavasti myös heinätöissä. He eivät kuitenkaan olleet kuulleet tai nähneet mitään koko aikana.

Murha herätti ymärrettävästi pelko ja kauhua Vaasassa ja sen lähialueilla, ja naiset pelkäsivät liikkua  yksin ulkona pimeän aikaan ja usein päivälläkin. Murhasta oli epäiltynä useita henkilöitä, muun muassa Alavudella pidätettiin yksi mies Annan murhasta epäiltynä, mutta myöhemmin selvisi että hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tämä mies lähetettiin kuitenkin vankilaan irtolaisuudesta.

Elokuun 15. päivä Isonkyrön nimismies pani toimeen ajojahdin, koska Annan epäiltyä murhaajaa muistuttava mies oli nähty kulkevan metsien halki Laihiasta Tervajoelle. Miestä ajettiin "suurella innolla", mutta ilmeisesti ajojahti ei johtanut pidätyksiin.

Poliisin ponnistuksista huolimatta Anna murha jäi selvittämättä. Lehdissä tätä juttua muistettiin aina tasaisin väliajoin. Vaasa-lehti kirjoitti seuraavan vuoden keväällä 28. huhtikuuta jutun murhapaikalta tehdystä löydöstä:

Salaperäinen löytö. Joku päivä sitten käveli pari poikasata ulkopuolella kaupunkia siinä missä viime suvena tehtiin surullisen kuuluisa salaperäinen murha. Lähellä murhapaikkaa löysivät pojat laudankappaleen. Siihen oli huonolla käsialalla kirjoitettu: Minä olen kirjoittanut tämän, murhasin Anna Lavastin viime suvena. Jouppila Laihia. Missä tarkoituksessa laudankappale on viety murhapaikalle, onko se murhaajan omantunnon pakottamana, vai onko se kevytmielistä pilaa? Eikö olisi viranomaisetn velvollisuus uudestaan ottaa perinpohjin tutkiakseen tätä salaperäistä murhajuttua?

Laudankappale oli kunnosta päätellen ilmeisesti viety paikalle vasta keväällä, sillä näytti siltä ettei se ole ollut talvea lumen alla.

Vuonna 1913 lehdissä levisi juttu joka saattaa hyvin olla tottakin, mutta jonka paikkansapitävyyttä on mahdoton saada selville.

Uusi Aura 26.10.1913

Tämän kuun 3 päivänä löydettiin Isossakyrössä hirttäytyneenä työmies Emil Koski. Joitakin aikoja ennen kuolemaansa oli Koski kertonut morsiamelleen, että kun hän oli Kakolassa kärsimässä hänelle taposta tuomittua rangaistusta, oli sinne myös tuotu eräs mies, jonka nimeä Koski ei ollut maininnut enemmän kuin sitäkään, minkälaisesta rikoksesta tämä oli sinne tuotu. Tämä mies oli Koskelle kertonut, että hän oli Vaasan ja Vanhan Vaasan välillä murhannut erään naishenkilön, jolta oli saanut rahaa 3 markkaa ja vakuttanut, ettei viranomaisilla ollut aavistustakaan hänen rikoksestaan, vaan että hänet oli tuotu kuritushuoneeseen kokonaan toisista syistä. Kertomus viittasi näin ollen siihen, että hän oli Anna Lavastin murhaaja.

 Vuonna 1923 Vaasa-lehdessä julkaistiin juttu jossa väitettiin Anna Lavastin murhaajan kuolleen Amerikassa viisi vuotta murhan jälkeen. Kuolinvuoteellaan hän olisi muka tunnustanut murhan. Tarina murhasta kerrotaan hyvin värikkäin sanankääntein, mutta uskottavuutta jutulta vie muun muassa se, että sekä kuukausi että murhan oletettu tapahtuma-aika ovat väärin. Tarinassa murhaaja tunnustaa murhanneensa Anna Lavastin eräänä syyskuun aamuna, vaikka murhan tapahtui elokuussa ja myöhäisenä iltana. 

Näistä arveluista ja tunnustuksista huolimatta, Anna Lavastin murha jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti