Näytetään tekstit, joissa on tunniste jack the ripper. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jack the ripper. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

31. elokuuta

Minä ja Eero sanoimme toisillemme tahdon Kuhajärven rannalla, saunan terassilla. Päivä oli 31. elokuuta joka on gregoriaanisen kalenterin 243. päivä.

Alunperin olisi ollut tarkoitus pyhittää hääpäiväksi 25. elokuuta, joka on Eero syntymäpäivä ja sinällään siis jo muistettava päivämäärä. Mutta tokihan elokuun viimeinenkin on ikimuistoinen päivä, historiallisesti. Muistin ja muistojen virkistämiseksi listaan tähän kaikkia niitä asioita jotka tekevät siitä merkityksellisen ja merkillisen päivän.

Ensinnäkin se on Caligulan syntymäpäivä. Caligula muistetaan lukuisista vainoharhoistaan, ja siitä että hän nimitti hevosensa senaattoriksi. Hullujen keisareitten joukossa hän oli se kaikista hulluin, mikäli historian väistämättä värittämiin tarinoihin on uskominen.

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzlv5qvH5qeDwPBuRJOBpVikmw_YvAcI99LfnobzZSmwUH0QZHDlJdmt2YtFpKOYE_q3ss6HIHjNfHEYTjBS_9T07OMP9kdebA9T8n_3wtQob1uVUDvENuLQuMM2uHzc_9tZDAgzM2koI/s1600/claudius2.jpg
Caligulaa esitti Minä Claudius-sarjassa John Hurt.

Jack The Ripper, eli Viiltäjä Jack murhasi ensimmäisen (kanonisoidun) uhrinsa, Mary Ann Nicholsin 31. elokuuta. Tätä ensimmäistä murhaa seurasi vielä neljä muuta pitkin syksyä. Muistan tämän tapauksen päivämäärän mainiosti, vaikka se saattaakin lipsahtaa monelta asiaan vihkiytymättömältä ohi ilman erityisiä juhlallisuuksia. Ripperologeille se kuitenkin tärkeä ja kiistelty päivämäärä, ensimmäisen Viiltäjä-uhrin titteli kun saattaa monen mielestä lipsahtaa jo aikaisemmin murhatulle Martha Tabramille.

Teknologian saralta tulee muistaa että saksalainen kreivi Ferdinand von Zeppelin patentoi ilmapallonsa elokuun viimeisenä, vuonna 1895, ja Edison patentoi kinetoskooppinsa samana päivänä pari vuotta myöhemmin. Missä jamassa kulttuurimme olisikaan ilman näitä kapineita?


                                                                                           (It is not a balloon!)

Urho Kekkonen kuoli 31. elokuuta vuonna 1986. Itse muistan Kekkosen kuoleman siitä että silloisen ala-asteeni seinällä, presidenttien valokuvataulujen rivistön jatkona ollut Kekkosen kuva alkoi tiputella kehyksensä koristeita, ja opettaja vitsaili sen johtuvan siitä että kuvan esittämä henkilö oli juuri kuollut.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/bc/Kekkonen_aseellinen.jpg

Diana ja hänen silloinen poikaystävänsä Dodi kokivat elämänsä onnettoman päätöksen elokuun lopussa 1997. Liki pyhimyksen asemaan nostetun prinsessan kuolemaa monet muistavat edelleen surulla. Toki traaginen tapahtuma oli myös hedelmällistä maaperää monille salaliittoteorioille jotka syntyivät välittömästi onnettomuuden jälkeen.

Onneksemme 31. päivä oli myös huvilakauden päättäjäispäivä, ja järven rannat olivat illan pimetessä täynnä valoja ja lyhtyjä ja rakettien loiste heijastui tyynestä vedestä. Olihan se romantillista vaikka kumpikaan meistä ei tainnut oikein jaksaa arvostaa kaikkea sitä pitkän päivän ja lämpöisen yösaunan päätteksi. Sammuin kuin saunalyhty enkä tarvinnut siihen edes olusia.


Kiitokset kaikille jotka onnittelivat ja olivat hengessä mukana tässä päivistä parhaassa. Näin sain taas pitkän postauksen aikaikseksi ilman että se liittyi varsinaisesti mihinkään. Kyllä minusta vielä sisällöntuottaja tulee.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Murha



”Taas yksi ruumis löydetty”, ystäväni sanoo. Hän lukee lehdestä nuorten naisten murhista jotka pitävät kaupunkia pelon vallassa.

”Minä en halua kuulla”, sanon. ”Lähdetään pois”.

Ystäväni taittaa lehden ja seuraa minua puistotietä sumuiseen hämärään. Kävelemme vaitonaisina ja kylmyys pakottaa käärimään takkia tiukemmin ympärille. Näen miten polkua lähestyy muutama puolituttu nainen. Kohdalla valmistaudun tervehtimään mutta toinen naisista melkein hyökkää kimppuuni. Hän huutaa vastaani ryöpyn syytöksiä ja kutsuu minua murhaajaksi.

Hämmennyn ja kiiruhdan pois. Nyyhkyttävä nainen jää seuralaisensa lohdutettavaksi.

”Pelko saa kaikki sekaisin päästään”, ystäväni sanoo, ennen kuin hyvästelee minut.
Näen parkkipaikalla auton jonka tiedän kuuluvan naiselle. Kirjoitan kosteaan tuulilasiin: SINÄ OLET SEURAAVA!

                                                                                     John Tenniel - The Nemesis of Neglect

                                                                                                             **********

Tämän raapaleen aihe tulee myös näkemästäni unesta. Muistelen että siihen aikaan luin Alan Mooren ja Eddie Campbellin Helvetistä-sarjakuvaa, sekä Stephen Knightin salaliittoteoriakirjaa Jack The Ripper : The final solution, johon kyseinen sarjis siis pitkälti pohjaa tarinansa.

Raapaleeseen olen sisällyttänyt uneni juonipitoisimman osion. Samassa unessa näin kuitenkin paljon muutakin, kuten vangitsemiseni päivällispöydässä ystävien ilmiantamana. Uneni olennainen teema oli epätietoisuus siitä olinko todella syyllistynyt johonkin, vai syytettiinkö minua aiheetta jonkun toisen rikoksista. 

Helvetistä-sarjakuvaa suosittelen kaikille jännityksestä nauttiville. Sen juonta ei voisi kuvailla murhamysteeriksi, sillä tekijä ja motiivi ovat selvillä alusta alkaen. Enemmänkin se on katsaus viktoriaaniseen luokkayhteiskuntaan ja sen realiteetteihin, mutta myös sukellus mystiikkaan, okkultismiin, historiaan ja Lontoon kaupungin psykogeografiaan (uusi sana jonka opin Wikipediasta). Jokaisen kirjan liitteenä on monta sivua lähdemateriaalia, kirjallisuusviittauksia ja historiallista nippelitietoa joka varmasti tyydyttää jokaisen ripperologin tarpeet. Niitä lukiessa ei pääse unohtumaan että sarjakuvan tapahtumat ovat sentään ”vain fiktiota” ja todellinen mysteeri on edelleen ratkaisematta. Minulle Helvetistä-sarjassa nämä kirjojen lopun tiheätekstiset liitteet olivat se kiehtovin juttu, ja sen jälkeen kiinnostukseni on vain kasvanut. Kirjahyllystä löytyy tällä hetkellä useampikin Viiltäjän arvoitusta ruotiva kirja. 

Helvetistä sai myös elokuvaversionsa vuonna 2001, pääosassa Johnny Deppin hämmentynyt ilme. Petyin elokuvaan.Se ei pystynyt tavoittamaan sarjakuvan tunnelmaa ja juonikin oli typistetty lähes tunnistamattomaksi.