Nova 2015 -antologia

Nova kirjoituskilpailun kärkikymmenikkö vuodelta 2015 on koottu antologiaksi. Ilmeisesti kirja oli myynnissä jo Worldconissa, mutta minä vielä odottelen että posti tuo minulle oman kappaleeni. Antologiaa voi tilata kymmenen euron hintaan suoraan Turun Science Fiction Seuralta.

Kansikuva on Anna Mattilan ja Juhani Mönkkösen käsialaa. (kuva pöllitty TSFS sivulta)

Tämä antologia kannattaa hommata jos kirjoituskilpailut kiinnostavat, siitä saa hyvän käsityksen millainen tekstien taso on. Vuoden 2015 Novan voittajanovelli, Aleksi Kuution kynäilemä Solmuntekijä pärjäsi tämän vuoden Atorox-äänestyksessä peräti toiseksi ja Asta Lepän Avain (5. sija Novassa) kahdeksanneksi, joten saahan Nova-kirjoituskilpailu olla ylpeä novelliensa menestyksestä.

Itse olen antologiassa mukana novellilla Noidan perintö, joka oli myös Atorox ehdokkaana. Ostakaa ja lukekaa! 

Atorox -ehdokkuus ja muita jänniä juttuja

Alkuviikosta julkaistiin vihdoin odotettu lista Atorox-ehdokkaista. Novellini Noidan perintö on mukana ja olen tästä luonnollisesti innoissani. Tarina on kiertänyt jo Portti-kisan jossa se ei pärjännyt. Parin vuoden takaisessa Novassa se tuli kuudenneksi, ja olenhan minä ehtinyt sen kertaalleen puleeraamaan ennen julkaisua. Silti hiukan jännittää millaisen vastaanoton se äänestäjiltä saa.

Osuuskumma -kustannus julkisti jokin aika sitten erään omalta kannaltani tärkeän projektin. Worldconia varten julkaistaan englanninkielinen antologia suomalaisten kirjoittajien käännösnovelleja. Novellit on valikoinut Emmi Itäranta ja minä sain kunnian päästä mukaan tähän huikeaan antologiaan. Aikoinaan Nova-kisassa toiseksi pärjännyt tarina Tähden hauta on itse asiassa ensimmäinen koskaan kirjoittamani novelli (sitä ennen kirjoitin vain päättymättömiä eepoksia). Nyt se lähtee maailmalle muiden hienojen tarinoiden joukossa. Suomeksi Tähden hauta onkin julkaistu Spinissä sekä Nova 2014-antologiassa. Oma panokseni ei rajoitu pelkästään novelliin, vaan olen myös vastuussa Never Stopin kansikuvasta:

Englanninkielisiä käännöksiä novelleistani on ilmestymässä muutamia muitakin. Itse en ajatellut lähteä Worldconiin vaikka tilaisuus olisikin ainutkertainen. Olen kuitenkin hengessä mukana ja seuraan tapahtumaa kiinnostuksella kotoa käsin.

Nyt luetaankin novelleja!

Ilokseni löysin tällaisen iki-ihanan lukuhaasteen! Reader, why did I marry him - blogin Omppu innostaa lukemaan novelleja. Olin itse ajatellut (novellien himolukijana) järjestää novellienlukuhaasteen Atorox-äänestykseen liittyen, mutta koska keksin aikaisemmin Kirjavat kissat - haasteen en viitsinyt enää lähteä ideoimaan toista lukuhaastetta tälle syksylle.

Novellihaasteessa on tarkoitus pitää kirjaa yksittäisistä novelleista, joten aluksi skippaan kirjat ja aloitan novellien lukemisen tämän vuoden lehtitarjonnasta. Samalla voin vielä osallistua Atorox ehdokasasetteluun joka päättyy keväällä. Jos uudet spefinovellit kiinnostavat, Turun Sience Fiction Seura ry:n sivulla on lista kaikista tänä vuonna julkaistuista scifiä, fantasiaa, kauhua. ym. edustavista novelleista. Osa on luettavana netissä Usva-verkkolehdestä ja Kosmoskynän verkkolehdestä. Ehdokasasettelussa lukijat ilmoittavat suosikkinovellinsa äänestyslomakkeella, ja eniten ääniä saaneet novellit etenevät loppupeleihin. Parhaaksi valikoitunut novelli pokkaa Atorox-robottipään joskus tulevana kesänä.

Itse luen verkkolehtien ohessa novelleja Spinistä, Kosmoskynästä ja Tähtivaeltajasta, koska ne tipahtavat omaankin postilaatikkooni. Sen jälkeen voisin siirtyä kokoelmiin ja antologioihin. TSFS:n listalla olevista uusista novelliantologioista lukuun lähtevät ainakin Stepanin koodeksi-antologia Teräskoura, jossa on mukana myös Eeron novelli Viimeinen sivu. Katri Alatalon novellikokoelmassa Älä riko pintaa on mukana monta uutta novellia, ja myös Shimo Suntilan Tähtiviima-kokoelma sisältää  muutaman ennen julkaisemattoman tarinan. Osuuskumman uusin Steampunk antologia Silintereitä ja Siipirattaita sisältää Suomeen sijoittuvia höyrypunkkinovelleja. Tämän lisäksi uusia kauhistuttavia tarinoita tarjoaa Juri Nummelinin toimittama Kirotun kirjan vartijat, jossa on kotimaisten kirjoittajien lovecraftiaanisia novelleja.

Kun ehdokasasettelu loppuu siirryn lukemaan vanhempia novelliantologioita. Niitä onkin hyllyssäni lukematta isot läjät. Listojen ystävänä en voi välttyä luetteloimasta hyllyni novellitarjontaa tähän:

Alatalo, Katri: Älä riko pintaa, Vaskikirjat 2016,  fantasianovelleja 
Antila, Samuli: Rajat ja muita kauheita tarinoita, Kuoriaiskirjat 2014
Baring-Gould, Sabine: The Collected Supernatural and Weird Fiction
Bierce, Ambrose: Pyhä kauhu, Karisto 1996

Blixen, Karen: Suuret tarinat, WSOY 1985, Blixen ei itse halunnut kutsua itseään novellistiksi, vaan tarinankertojaksi. Tämän kirjan tarinat voitaneen kuitenkin luokitella novellikirjallisuudeksi ainakin pituutensa puolesta.
Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha, novellien lisäksi kirjassa on myös artikkeleita yms.
Hallusinatsioneja - Vanhoja suomalaisia kauhutarinoita
Hearn, Lafcadio: Kwaidan Japanilaisia kauhutarinoita.
Hei, rillumapunk!, Kuoriaiskirjat 2014
Hekuman huipulla - Eroottinen sf/f -antologia, STK 2008 
Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia
Huomenna tuulet voimistuvat Ekoscifiantologia
Hurtta, Boris: Noidan nahka, Turbator 2010
Hurtta, Boris: Valdemarin kirja, Portti kirjat 2010 
Hurtta, Boris: Vuoden pimein päivä - Yön ja hämärän tarinoita, Turbator 2007
Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, WSOY 1969
Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita URS 2013
Maupassant, Guy de: Yön tarinat Book Studio 1989
Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja 
Minä pelkään - venäläistä kauhua ja mystiikkaa, Savukeidas 2014
Murhamystiikkaa - okkulttisia etsiväkertomuksia, Tajunta Media 2014
Nova 2014 -antologia, Kirjoituskilpailun kymmenen kärki koottuna yksiin kansiin
Kultainen naamio, (Book Studio, 1993) Lovecraftiaanisia novelleja kotimaisilta kirjoittajilta. Mukana mm. Johanna Sinisalo ja Maarit Verronen
Kumman rakas, Osuuskumma 2012, Novelleja erilaisesta rakkaudesta
Kummituksen käsi ja muita vanhoja kauhukertomuksia
Kuun pimeä puoli - suomalaisia ihmissusinovelleja, Jalava 2013
Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita, Osuuskumma 2015 
Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä, Kuoriaiskirjat 2014 
Oja, Heikki: Jäinen lohikäärme Scifinovellikokoelma
Outoja Tarinoita 3 Antologian teemana on ihmisen kohtaaminen vieraiden elämänmuotojen kanssa. Kirja sisältää The Thing-elokuvat innoittaneen John W. Cambellin tarinan Olento.
Outoja Tarinoita 4
Pimeyden linnake - Fantasia-antologia, Jalava 1991
Pimeyden reunalla ja muita uusrahvaanomaisia kertomuksia
Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja, Osuuskumma 2014
Saloranta, Tuomas: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia, Kuoriaiskirjat 2014 
Saloranta, Tuomas: Musta tähti ja muita tarinoita tulevaisuudesta, Kuoriaiskirjat 2016
Shoredanin kellot, WSOY 1992, Sankarifantasiaa 
Suntila, Shimo: Tähtiviima, Osuuskumma 2016, tieteisnovelleja
Steampunk - Koneita ja korsetteja, Osuuskumma 2012
Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista, Kuoriaiskirjat 2016


Tässä näitä novelleja nyt aluksi. Laskeskelin että olen tänä vuonna lukenut 11 novellikokoelmaa/antologiaa, yhteensä 125 novellia. Haasteen puitteissa aikaa on vain puolisen vuotta, mutta yritän pyrkiä lukemaan ainakin saman verran, eli 125. Saas nähdä miten käy!

Atorox-ehdokaslista julkistettu!

Lukeva kansa on antanut äänensä, ja Atorox-raati on laskenut tulokset. Varsinainen jännääminen alkaa siis nyt! Kisaamassa viime vuoden parhaan spekulatiivisen novellin tittelistä, ovat seuraavat novellit:

Oskari Rantala: Didin historiat (Portti 4/14)
Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme (Portti 4/14)
Tuukka Tenhunen: Ugrilainen tapaus (Spin 4/14)
R. Sammallähde: Seitsemäs tytär (Ursula 1/15)
Aleksi Peura: Potilas P (Usva)
Jussi Katajala: Korkea kiertorata (Korpin silmät kaiken näkevät)
Anne Leinonen: Tilastollisesti syyllinen (Pienen rasian jumala)
Magdalena Hai: Kaunis Ululian (Kristallimeri)
Mikko Rauhala: Kobayashin vartija (Kristallimeri)
Jussi Katajala: Pohjoistuulen tuolla puolen (Kristallimeri)
J. S. Meresmaa: Hyvä emo (Käärmeenliekit)
Magdalena Hai: Hänen kuvansa (Käärmeenliekit)
Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet (Käärmeenliekit)
Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen (Käärmeenliekit)
J. S. Meresmaa: Pirunkeuhko (Rillumapunk)
Juha Jyrkäs: Turvapaikka (Rocknomicon)
Magdalena Hai: Vainaansuo (Rocknomicon)
Janos Honkonen: Maailmanlopun meininki (Rocknomicon)
Mia Myllymäki: Talven lapset (Supernova)

Valkoiset varpaat-antologiasta listalle oli livahtanut ruotsalaisen Anders Fagerin novelli, mutta se poistettiin, Atorox kun myönnetään vain suomalaisille kirjailijoille.

Ehdokkaita pääsee laittamaan paremuusjärjestykseen kunhan lukee ohjeet TSFS:n svuilta, ja ilmoittaa äänestyshalukkuutensa Atorox-vastaavalle. Kiirettä on pidettävä, sillä ilmoittautuminen päättyy 21.3. eli maanantaina.

Kun tuota listaa tarkastelee, pistää silmään Osuuskumman suuri edustus. Listalla on nyt 19 novellia, joista 12 on peräisin Osuuskumman julkaisuista. Itse urakoin ison läjän eri seurojen lehtiä, sekä pari antologiaakin. Yhteensä listalle on päätynyt neljä novellia joita itse ehdotin mukaan. Olin kyllä huomaavinani, että antologoissa novellien laatu oli tasaisempi, kuin lehdissä julkaistuissa. Osuuskumman julkaisemaa spekulatiivista novellistiikkaa on luettu, ainakin kirjablogien perusteella, todella ahkerasti. Kosmoskynä ja Tähtivaeltaja puuttuvat listalta kokonaan, molemmista muistaakseni ehdotin novelleja mukaan. Tosin Tähtivaeltajassa ei viime vuonna kovin montaa kotimaista novellia edes julkaistu. Erityisen iloinen olen siitä, että Aavetaajuuden Hei, rillumapunk!-antologia on edustettuna. Toivotan rillumapunkille menestystä myös nyt kun äänestäjät alkavat käydä listaa läpi!

Mitä mieltä kirjabloggaajat ovat listasta? Näkyykö mukana omia suosikkeja?

Armoton määrä scifiä ja fantasiaa

Olen kuukauden sisään lukenut noin 60 spefinovellia. Se tuntuu aika huimalta määrältä, ja itsekin yllätyin kun aloin summaamaan lukusaldoani. 48 lukemistani novelleista oli viime vuonna ilmestyneitä, ja ne siis ovat mukana kisaamassa Atorox-pystistä. Keskityin luku-urakassani lähinnä viime vuoden sf-seurojen lehtiin, luin Kosmoskynää, Tähtivaeltajaa ja Spiniä. Antologioista ehdin lukemaan Osuuskumman Käärmeenliekit (joka on vielä vähän kesken), sekä STK:n Supernovan. Suuri määrä novelleja, ja erityisesti spefinovelleja, on pistänyt pääni hiukan pyörälle, enkä ole enää ihan varma kuka on kirjoittanut minkäkin tarinan, joten nyt pitäisi selvittää ajatuksia, kirjoittaa suosikit ylös, ja laittaa äänestyslomake lähetyskuntoon. Maanantaina on viimeinen päivä ehdotella suosikkeja, tähän mennessä olenkin jo valikoinut noin 8 novellia, jotka mielestäni ansaitsevan jatkoon pääsy mahdollisuuden. Oikeastaan varsinainen jännääminen alkaa vasta kun lyhytlista julkistetaan. Silloin saan tietää onko omia suosikkejani päätynyt ehdokaslistalle. 

Viimeisen Atorox-postauksen jälkeen olen lukenut kaksi Kosmoskynää. Kosmarin 3/15 aiheena on tiede ja tieteelliset faktat scifissä. Teemana liittyen lehden ensimmäinen novelli, Inkeri Kontron Välitilassa, on scifitarina, jossa paljon tapahtuu näennäisesti lyhyessä ajassa. Novellissa seurataan Marsissa työskentelevää pilottia Alinaa, joka joutuu tekemään vaikean pakkolaskun. Toisessa aikatasossa käsitellään Alinan lapsuutta, ja sen vaikutuksta hänen tekemiinsä valintoihin. Novellin tieteelliset faktat ovat kohdillaan, erot Marsin ja Maan välillä tuodaan hyvin konkreettisesti esille. Novelli on sijoittunut kymmenenneksi vuoden 2014 Nova-kirjoituskilpailussa.
Lehden toinen novelli on tyylilajiltaan fantasiaa. Camilla Kantolan Sydämetön kertoo suljetusta velhojen palatsista, ja sen orjuutetuista palvelijoista. Kolmas novelli, Mikko Isomäen Tuomiopäivä, kertoo miehestä joka on rakentanut itselleen sangen omituisen vankisellin. Tämän viimeisen novellin spekulatiivisuudesta en ollut varma, mutta näyttäähän se löytyvän TSFS:n viime vuonna ilmestyneiden novellien listalta.

Kosmoskynä 4/15 käsittelee kansanperinnettä ja eläimiä. Lehdessä on peräti viisi lyhyempää novellia. Eeva-Liisa Tenhusen Mull' on kourat kontiolta - Tarina karhusta lapsille ja lapsenmielisille, on sadun muotoon kerrottua kansanunoutta, joka nimensä mukaan kertoo karhun synnystä, ja elämästä ihmisten mailla. Taru Hautalan Jo joutui amas eilinen kertoo naisesta, jolla on poikkeuksellinen suhde aikaan. Jyry Soinisen Muurahaisia tarjoilee tiiviin ja runollisen tarinan elämän kiertokulusta. Mixu Laurosen novelli Autiotalo kertoo sokean samaani Kontiaisen oppipoikavuosista ja henkieläimen etsinnästä.

Suosikkini lehdissä julkaistuista novelleista löytyivät Turun Science Fiction seuran julkaisemasta Spinistä. Maarit Leijonin Pyytävä tyttö, on tarina Annasta, joka hoitaa väkivaltaista ja voimakastahtoista Sonjaa. Pyytävä tyttö on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarina, se sijoittui kuudenneksi Nova-kirjoituskilpailussa vuonna 2014.

Maiju Ihalaisen Maan mahlaa on mukaansa tempaava scifitarina, jossa ihmisten maailma on tuhoutunut ja outo tuuli puhaltaa vaarallisia, tartuttavia itiöitä. Novellissa on vahva visuaalinen tunnelma, ja se jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa (pyörii vieläkin). Novelli sijoittui Novassa yhdeksänneksi vuonna 2014.

Samassa lehdessä ilmestyi myös oma novellini, Tähden hauta. Sitä en kehdannut lukea. En oikein ole pystynyt lukemaan jo julkaistuja tekstejäni, luultavasti pelottaa huomata että olisihan tämänkin voinut paremmin tehdä. Ainakin lukemieni novellien rinnalla omat tekstit tuntuvat välillä kalpenevan.

Vielä olisi pari päivää aikaa lukea viime vuoden novellitarjontaa, ja huomenna teenkin loppukirin. Luen loppuun Käärmeenliekit-antologian, sekä joitakin valikoituja novelleja Usvasta. Sen jälkeen päästän aivot tauolle, ja jään jännittämään tuloksia.

Novellien lukeminen jatkuu...

Blogifiidissäni on tänään muistuteltu Atoroxista. Kirjailija J. S. Meresmaan Mifonkien matkassa-blogiin on linkattu Ursulallinen romanttisia spefinovelleja, joten käykäähän katsomassa. Ursulan lisäksi myös Usvan novelleja ehtii vielä lukemaan. Tässä viimeisimmän numeron kaunis kansi, sitä klikkaamalla pääsee käsiksi lehden PDF-versioon.

Itse olen lukenut jälleen Kosmoskynää. Komeaakin komeammalla kannella varustettu 2/15 Kosmari keskittyy tällä kertaa kauhuun. Se onkin erityinen Kuiskaus pimeässä-spesiaali, eli julkaistu yhteistyössä H. P. Lovecraft - historiallinen seura r.y:n kanssa. Lehteen oli mahdutettu jälleen peräti neljä lyhyempää novellia.

Kosmoskynän ensimmäisenä novellina on Jani Kankaan kirjoittama Rituaali. Juoni on suoraviivainen, novellissa on melko perinteinen asetelma pimeyden voimiin sekaantuvasta henkilöstä, joka joutuu maksamaan rituaalista kalliin hinnan. Pidin novellissa kuvaillusta mytologiasta, jossa olisi aineksia paljon laajempaankin tarinaan. 

Susanna Hynysen Synninsyöjä on kisamenestyjä. Se sijoittui neljänneksi vuoden 2014 Nova-novellikilpailussa. Tässä tarinassa oli kaunista, hiottua kieltä, ja omaperäinen idea. Novellin takaa kuultaa pitempi tarina ja tarkkaan mietitty mytologia, kristillistä symboliikkaakin löytyy. Ainoa miinuspuoli oli omaan makuuni turhan monisanainen dialogi, joka tuntui välillä hämmentävältä.

Lasse Lindqvistin novelli Ääniä yössä sijoittuu Jyväskylään, ja kuvitteelliseen Pupuhuhdan kaupunginosaan. Novellissa on hieno idea, vaikka teksti olikin mielestäni paikoin hiomatonta. Tämä oli oikein hieno pieni novelli, jossa pelon ja ahdistuksen tunne saavuttaa päähenkilön lisäksi myös lukijan.

Liisa Näsin kirjoittama novelli Tähkäpää oli jälleen suosikkini. Tarina oli hyytävä ja sopivasti vinksallaan. Itse mietin novellin luettuani että olikos tässä nyt mitään spefiä, ja tarkistin TSFS:sivulta novellin tilanteen. Se oli jätetty listalta pois. Kyseistä novellia ei siis voi ehdotta Atorox-listalle. Voin kuitenkin näin parin novellin luettuani sanoa että bongailen Liisa Näsin novelleja lehdistä vastaisuudessakin, sillä näitä on ilo lukea.

Lukaisin ohimennen myös Tähtivaeltajasta Maria Turtschaninoffin novellin Unenpunontaa. Tämä oli verbaalisesti tyylikäs, satumainen novelli, josta pidin kovasti. Muutamalla sivulla oli saatu maalailtua kuva omintakeisesta fantasiamaailmasta, ja sen henkilöistä.

Tässä viime päivien lukusaldo, vielä hyllystä löytyy lukemattomia lehtiä, joihin palailen pikapuoliin.

Kuolleen silmät ja pari Kosmoskynää

Piti kirjoittamani eilenkin ahkerasti. Niin piti, mutta meinaamiseksi se jäi. Poika alkoi kuumeilla toissayönä, ja itse kukin nukkui melko huonosti. Äiti varmaan kaikista vähiten. Oletettu vauvarokko on nyt tarkassa valvonnassa, ja kuume toivottavasti ohi viikonloppuun mennessä. Oli miten oli, tekstiä ei eilen syntynyt laisinkaan. Sen sijaan kirjoitan pari riviä tähän lunnosvaiheessa olleeseen postaukseeni, julkaisen sen, ja elän illuusiossa että olen saanut sentään jotain aikaa.

Nyt hölpöttelen siis novelleista. Olen laittanut itselleni tehtäväksi lukea mahdollisimman paljon viime vuonna ilmestyneitä spefinovelleja. Tähän hommaan ryhdyin vielä viime tingassa, sillä haluan ehtiä ilmoittelemaan hyviä novelleja Atoroxin ehdokaslistalle. Suuri osa novelleista on julkaistu alan lehdissä, joita hyllyssäni on lukematta vinot pinot. Kiikutinkin tällä viikolla aimo läjän lehtiä sinne ainoaan paikkaan jossa vielä saa lukea rauhassa, eli vessaan. (Vessassamme on lehtiteline ihan sitä varten)

Lehtien novellitarjonnassa on usein se hyvä puoli, että joukossa on paljon myös lyhyempiäkin tekstejä. Parin sivun mittaisen novelliin uskaltaa helposti tarttua, vaikka aikaa olisikin rajallisesti. Näyttääkin siltä, että olen ehtinyt lueskelemaan tällä viikolla melkein kirjan verran proosaa.

Ensimmäiseksi luin pari Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n julkaisemaa Kosmoskynää.

Kosmoskynän numerossa 4/2014 keskiöön nousevat ihmissuhteet ja seksuaalisuus. Lehteen on valikoitu peräti neljä muutaman sivun mittaista novellia, sekä Hannele Hakalan Ensisuudelma, joka jää alle puolen sivun. Näin lyhyestä tekstistä on vaikea sanoa mitään kertomatta koko ideaa, mutta mainitsen nyt kuitenkin että Ensisuudelmassa lähestytään aivoja vähän uudella tavalla.

  

Amanda Högnäsin novelli Odotus on haikean romanttinen pieni tarina, jossa oli vahva tunnelma. Pidin novellista kovasti, mutta se olisi saanut olla laajempikin. Inkeri Kontron Hiljaa hiipuu hiillos oli aiheeltaan mielestäni jopa hiukan höpsö, mutta niin eloisasti kirjoitettu, että se taitaa nousta suosikikseni tämän Kosmarin novelleista. Se sijoittui myös kymmenen kärkeen vuoden 2014 Nova-kirjoituskilpailussa. Juha Jyrkäksen novellissa Shamaanitar kerrotaan miehen ja naisen kohtaamisesta. Jyrkäksen tarinoissa on yleensä hyvin voimakas suomalais-ugrilainen henki, ja tämä tarina ei tee poikkeusta. Myös musiikki on läsnä, sekä hahmojen elämässä että tekstuaalisissa viittauksissa. Se tunnetuin Uriah Heepin kipale pyörähtää varmasti soimaan itse kunkin lukijan päässä. Tiina-Maria Leinosen Syntymä oli kaikessa surrealistisuudessaan lehden vaikein novelli, ja sen idea jotenkin pakein minulta tyystin.

Kosmoskynä 1/2015 keskittyy yhteiskunnallisiin aiheisiin. Lehdessä on kaksi hieman pidempää novellia, Merilla Kivinevan Tämä ylittää vain vapaus, joka on kaikista tärkein, sekä Liisa Näsin Näkemisen taito.

Molemmat novellit ovat kisamenestyjiä. Kivinevan novelli voitti Finncon 2014 kirjoituskilpailun, ja Liisa Näsin novelli sijoittui saman vuoden Novassa viidenneksi. Kivinevan tarina kertoo kapinasta ja terrorista totalitaarisessa yhteiskunnassa. Lopussa aatteita kyseenalaistetaan ja pohditaan oliko kaikessa sittenkään mitään mieltä. Novelli ei ihmeemmin säväyttänyt minua, olisin odottanut kisavoittajalta enemmän. Novellin maailmassa oli  kyllä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja henkilöitä.

Liisa Näsin tarinasta pidin enemmän. Novellissa voi nähdä vertauskuvan yhteiskunnan suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhenemiseen. Tarinassa on mukavasti sekaisin huumoria ja surumielisyyttä. Tapahtumia ei selitetä, ne vain tapahtuvat ja lukija joutuu roikkumaan mukana.

Upouusi kauhukulttuurijulkaisu Kuolleen silmät pitää myös sisällään novelleja. Olen lukenut lehdestä melkein kaikki artikkelit, mutta novellit olivat vielä lukematta. Ville Koskivaara on kirjoittanut Kuolleen silmiin kolme lyhyttä novellia, joiden tyyli ja tunnelma olivat hyvin erilaiset. Novelli Sanna, kertomus kissasta, oli näistä suosikkini.

Harri Linneran pitempi novelli Harmaa kapellimestari, oli oikein kelpo kauhutarina. Pidin novellin lovecraftiaanisesta tunnelmasta todella paljon. Välillä kertomuksessa häiritsi ajoittainen toisto, mutta annan sen anteeksi, sillä muutamat unikohtaukset jäivät mieleeni pyörimään erityisen hienoina.

Kyllä tästä lukupaketista löytyi hienoja novelleja, erityisesti minusta oli mukava huomata miten paljon pidin Novan kärkeen sijoittuneista novelleista. Olen itse osallistunut kisaan kahtena peräkkäisenä vuotena, ja muiden osanottajien aikaansaannokset kiinnostivat. Olen ollut ilmeisen hyvässä seurassa. Kyllä näistä kelpaa valikoida suosikkeja!

Seuraavaksi pyrin lukaisemaan loput viime vuoden Kosmoskynät, sekä Turun Science-fiction Seuran julkaisemat Spinit.

Lonkeroita Atorox-listalle!

Nyt on tullut jälleen aika tutkailla viime vuoden novellitarjontaa ja valita omia suosikkeja. Robottipää luovutetaan edellisen vuoden parhaalle spefi-novellille Finnconissa heinäkuussa. Novelleja on voinut ehdotella jo koko vuoden ajan, mutta nyt on loppukirin aika, sillä ehdokasasettelu päättyy 7. maaliskuuta. Täydellinen lista viime vuonna ilmestyneistä novelleista löytyy Turun Science-fiction seuran sivuilta. Jos joku lukemasi novelli kolahti, jäi mieleen, teki vaikutuksen, nyt on ilmiannon aika. Omia suosikkejaan voi listata tälle lomakkeelle, ja äänten perusteella valitaan jatkoäänestykseen 20-30 parasta novellia. Team Korpinen sai viime vuonna pukattua ulos yhteensä neljä novellia, joita nyt voisi ehdotella jatkopaikalle. 

Eeron novelli Nisulan syvänteeltä on luettavissa verkkolehti Usvan kansanperinnenumerosta. Kyseisessä novellissa järvestä kalastetaan omituinen pikku otus. Tämä lovecraftiaaninen novelli on hämmästyttävän herttainen ja tunnelmaltaan kesäisen lämmin.

Vuoden viimeisessä Spinissä ilmestyi novellini Tähden hauta, joka kertoo eräästä pienestä merenneidosta. Tässäkin tarinassa näkyy Lovecraftin vaikutus, tosin romanttiseen fantasiamaailmaan siirrettynä. Vesielukka on tärkeässä roolissa myös yhdessä kirjoitetussa Järvikylän Kaisassa, joka ilmestyi Hei Rillumapunk!-antologiassa. Eeron Jätkän kulta, joka myös löytyy samaisesta kirjasta, on näistä viime vuoden novelleista ainoa, jossa ei seikkaile mikään lonkeropiru tai vesihiisi. Jotenkin hassua huomata tämä vetisen elementin läsnäolo juuri viime vuoden novelleissa.

Jos novellien lukeminen (tai kirjoittaminen) kiinnostaa erityisesti, kannattaa harkita äänestäjäksi ilmoittautumista. Äänestäjänä pääsee lukemaan viime vuoden kotimaisen spefinovellistiikan parhaimmistoa, ja kattaus on takuuvarmasti monipuolinen. Tarjolla voi olla kauhua, fantasiaa, steampunkia, uuskummaa ja scifiä. Aaveita, avaruushirviöitä ja toisia todellisuuksia. Äänestäjäksi voi ilmoittautua 21. maaliskuuta asti. Jos minun selvitykseni Atorox-äänestyksen vaiheista tuntuu sekavalta, yksityiskohdat voi tarkistaa Turun Science Fiction Seuran sivuilta.

Oma missioni on lukea vielä aimo läjä viime vuonna ilmestyneitä novelleja, ja ehdotella suosikkejani äänestyslistalle. Osuuskumman Käärmeenliekit-antologiaa voin suositella kaikille fantasian ja erityisesti lohikäärmeiden ystäville. Kirjasta löytyy varmasti Atoroxin arvoisia novelleja. Hyllyssäni pönöttää lukemattomana myös vuoden 2014 Atorox-voittaja Jussi Katajalan Korpin silmät kaiken näkevät-kokoelma, johon on koottu jo aikaisemmin ilmestyneitä novelleja, mutta myös neljä aivan uutta tarinaa. Olen ollut äänestäjänä kahtena vuotena, ja molemmilla kerroilla olen sijoittanut Katajalan novellin oman äänestyslistani kärjen tuntumaan. 

Haaveenani olisi vielä ehtiä vilkaisemaan STK:n uusien kirjoittajien antologiaa Supernovaa, jossa esitellään minulle ennestään tuntemattomia kirjoittajia.

 

Itse en luultavasti tänä vuonna lähde lukemaan jatkoon päässeitä novelleja, sillä moiselle lukumaratonille ei yksinkertaisesti ole aikaa. Mutta Finnconissa aion olla mukana jännäämässä kuka tänä vuonna pokkaa Atoroxin. Äänestäkää paljon, mutta viisaasti!

...ei se ollutkaan ihan tarkkaan kuollut...

Katvealue vaikutti jo kovin kuolleelta, mutta yritän puhallella siihen vähän eloa. Syy piiiitkään blogitaukoon on perheenlisäys. Kirja- ja pelipostaukset ovat jääneet vähemmälle nyt kun ei ole enää aikaa lukea, pelata, saati kirjoittaa kokemuksistaan. Olen näköjään lopettanut bloggaamisen melko pian raskaaksi tulemisen jälkeen. Lapsi valtaa ajatukset siinä määrin että ehkä blogitauko olikin tässä vaiheessa vain hyvä juttu, muuten Katvealue olisi hyvin pian muuttunut taas yhdeksi vauvablogiksi, mitä se missään nimessä ei saisi olla.

Vuoden aikana on tapahtunut hurjasti kaikenlaista jännää, ja omaakin tekstiä on välillä syntynyt. Nova kirjoituskilpailussa sain tänä vuonna kuudennen sijan. Olen tyytyväinen sijoituksesta, sillä en alunperinkään uskonut pärjääväni tänä vuonna yhtä hyvin kuin viime vuoden kilvassa. Kolmesta lähettämästäni novellista yksi ylsi kymmenen kärkeen. Isompi yllätys oli sijoitus Atorox-kärkikymmenikössä. Murhamystiikassa ilmestynyt Rieseholtin valot tuli kolmanneksi, ja sijoitus melkein tiputti minut tuolilta. Novasijoituksesta olen kuitenkin jollain tapaa enemmän kiitollinen. Rieseholtin valojen kirjoittamisesta tuntuu olevan jo ikuisuus, ja sen jälkeen tekstiä on syntynyt helkkarin vähän. Noidan perinnön saama kuudes sija sai minut uskomaan että kirjoittamiseni ei ole aivan tyystin jäissä. Rieseholtin valojen hyvä menestys Atorox-äänestyksessä oli tietysti mahtava kannustin, olen nimittäin suunnitellut tarinalle jatkoa jo parin novellin verran, ja ehkä ne siirtyvät paperillekin kohtapuoliin.

Lukukokemuksiini äitiytyminen on vakuttanut myös. Olen lukenut enemmän sarjakuvia, sillä niiden kompakti kerronta sopii tämänhetkisen elämäni aikatauluihin paremmin. Bill Willinghamin Fables-sarjaan tutustuin The Wolf among us -pelin myötä, ja kyllä se vaan on aika koukuttava kuvasarja. Olen lukenut jo kuudenteen Homelands- osaan saakka, ja tarinassa päästiin vihdoin kurkistamaan satuhahmojen kotimaailmoihin.

Sain vihdoin luettua myös Alan Mooren Watchmen-sarjakuvan. Ymmärrän kyllä miksi tämä on monelle jonkinlainen sarjakuvakerronnan raamattu, sen verran monitasoinen kuvakudos on kyseessä. Itse en kuitenkaan pitänyt tästä yhtä paljon kuin esimerkiksi From Hell-sarjasta. Mielestäni koko paketti oli paikoitellen jopa vähän sekava, ja loppuratkaisu hivenen höpsö.

Kauhua ja supersankareita.

Kauhua olen annostellut itselleni muun muassa Joe (Stephen Kingin poika) Hillin Locke & Key-sarjakuvien muodossa. Ensimmäinen osa vaikutti ihan mukiinmenevältä, joten eiköhän niitä tule jatkossakin hankittua käsiinsä. Näistä ja muista sarjakuvista kunnon postaukset myöhemmin. 

Oikeastaan olen ehtinyt tässä reilun vuoden aikana tehdä enemmän kuin ikinä olisin uskonut. Olen kirjoittanut novelleja, raapaleita, vauvablogia... Kesän aikana runnoimme yhdessä Eeron kanssa päätökseen hankalan käännösprojektin. Perheytyminen on ollut hieno juttu, ja lapsellistuminen antoisaa. Olen tänä vuonna nauranut enemmän pelkästä nauramisen ilosta. Olen leikkinyt ja halaillut ja suukotellut. Olen ottanut ilon irti nukkumisesta, silloin kun siihen on tilaisuus. Minulla tuntuu olevan enemmän sanottavaa, mutta vähemmän aikaa sanoa se, joten yritän valita sanani tarkemmin. 

 

Toivottavasti seuraava päivitys ei jää ihan ensi vuoteen, sillä kaikenlaista kivaa kerrottavaa olisi tiedossa.