Atorox-ehdokaslista julkistettu!

Lukeva kansa on antanut äänensä, ja Atorox-raati on laskenut tulokset. Varsinainen jännääminen alkaa siis nyt! Kisaamassa viime vuoden parhaan spekulatiivisen novellin tittelistä, ovat seuraavat novellit:

Oskari Rantala: Didin historiat (Portti 4/14)
Iisa af Ursin: Tulevaisuus kello kolme (Portti 4/14)
Tuukka Tenhunen: Ugrilainen tapaus (Spin 4/14)
R. Sammallähde: Seitsemäs tytär (Ursula 1/15)
Aleksi Peura: Potilas P (Usva)
Jussi Katajala: Korkea kiertorata (Korpin silmät kaiken näkevät)
Anne Leinonen: Tilastollisesti syyllinen (Pienen rasian jumala)
Magdalena Hai: Kaunis Ululian (Kristallimeri)
Mikko Rauhala: Kobayashin vartija (Kristallimeri)
Jussi Katajala: Pohjoistuulen tuolla puolen (Kristallimeri)
J. S. Meresmaa: Hyvä emo (Käärmeenliekit)
Magdalena Hai: Hänen kuvansa (Käärmeenliekit)
Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet (Käärmeenliekit)
Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen (Käärmeenliekit)
J. S. Meresmaa: Pirunkeuhko (Rillumapunk)
Juha Jyrkäs: Turvapaikka (Rocknomicon)
Magdalena Hai: Vainaansuo (Rocknomicon)
Janos Honkonen: Maailmanlopun meininki (Rocknomicon)
Mia Myllymäki: Talven lapset (Supernova)

Valkoiset varpaat-antologiasta listalle oli livahtanut ruotsalaisen Anders Fagerin novelli, mutta se poistettiin, Atorox kun myönnetään vain suomalaisille kirjailijoille.

Ehdokkaita pääsee laittamaan paremuusjärjestykseen kunhan lukee ohjeet TSFS:n svuilta, ja ilmoittaa äänestyshalukkuutensa Atorox-vastaavalle. Kiirettä on pidettävä, sillä ilmoittautuminen päättyy 21.3. eli maanantaina.

Kun tuota listaa tarkastelee, pistää silmään Osuuskumman suuri edustus. Listalla on nyt 19 novellia, joista 12 on peräisin Osuuskumman julkaisuista. Itse urakoin ison läjän eri seurojen lehtiä, sekä pari antologiaakin. Yhteensä listalle on päätynyt neljä novellia joita itse ehdotin mukaan. Olin kyllä huomaavinani, että antologoissa novellien laatu oli tasaisempi, kuin lehdissä julkaistuissa. Osuuskumman julkaisemaa spekulatiivista novellistiikkaa on luettu, ainakin kirjablogien perusteella, todella ahkerasti. Kosmoskynä ja Tähtivaeltaja puuttuvat listalta kokonaan, molemmista muistaakseni ehdotin novelleja mukaan. Tosin Tähtivaeltajassa ei viime vuonna kovin montaa kotimaista novellia edes julkaistu. Erityisen iloinen olen siitä, että Aavetaajuuden Hei, rillumapunk!-antologia on edustettuna. Toivotan rillumapunkille menestystä myös nyt kun äänestäjät alkavat käydä listaa läpi!

Mitä mieltä kirjabloggaajat ovat listasta? Näkyykö mukana omia suosikkeja?

Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.) - Käärmeenliekit

Osuuskumman lohikäärme-teemainen novelliantologia Käärmeenliekit on ollut lukulistallani pitkään, mutta tartuin siihen vasta nyt, kun Atorox-äänestyksen deadline alkoi uhkaavasti lähestyä. 

Luimme antologian yhdessä Eeron kanssa. Juttuja tuli luettua ääneen yleensä iltaisin, ja niistä oli sitten mukava keskustella tuoreeltaan. Olin jo etukäteen sen verran tietoinen antologian laadusta, että en odottanutkaan ihan perinteisiä fantasiamaailmoja. Novelleissa liikuttiin toisten todellisuuksen lisäksi vaihtoehtohistorioissa, osa tarinoista sijoittui nykypäivän Suomeen. Monissa tarinoissa oli mukana slaavilaisestakin tarustosta tuttu lohikäärmeen muodonmuutos ihmiseksi. Näitä ihmislohikäärmeitä oli mukana hyvin monta, melkein puolet tarinoista liikkui jonkinlaisen muodonmuutoksen, joko henkisen tai fyysisen, ympärillä.

Jonkin verran mieltymykset menivät ristiin, mutta J.S. Meresmaan Hyvä emo oli meidän molempien mielestä hieno tarina; 1800-luvun Tampere, kartanomiljöö, lohikäärme sekä ripaus romantiikkaa. Hyvä emo onkin yksi omista suosikeistani. Sen lisäksi tykkäsin Katja Salmisen lyhyitä lohikäärmetarinoita sisältävästä novellista Lohikäärmefragmentteja. Kokoelman päätösnovelli Janos Honkosen Itse ilma syttyi tuleen, oli kuitenkin mielestäni antologian paras. Kun lohikäärmeen munaa kuvailtiin ensimmäisen kerran, aavistin jo mihin historian hetkeen novelli meidät lopulta kuljettaisi. Harvoin on täydellistä tuhoa kuvailtu yhtä kauniisti.

Eero huomasi pitävänsä erityisesti niistä antologian tarinoista, joissa oli perinteisempi fantasiamiljöö, tai sitten lohikäärmeiden koko idea oli viety aivan uusille urille. Eeron suosikki tästä antologiasta olikin Heikki Nevalan Rungot kuin siivekkäät käärmeet. Itsekin pidin tästä tarinasta, jonka maailma oli synkeä, ja lohikäärmeolennot olivat vieraita, ja muinaisia. Muita Eeron suosikkeja olivat Erkka Leppäsen Praedor-tarina Legendojen hautausmaa, sekä Tomi Jänkälän Uralin sininen, jossa lähdetään etsimään viimeistä lohikäärmettä Siperian kylmyydestä. Legendojen hautausmaa oli meille molemmille ensimmäinen kosketus Praedor-maailmaan, joka vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että sinne tulee varmaan palattua muiden kirjojen kautta.

Aivan kaikki tarinat eivät minuun tehneet vaikutusta, mutta niinhän antologioiden kohdalla yleensä tuppaa olemaan. Kirjoittajia tässä kirjassa on 17, ja jokaisella on oma, selkeä näkemyksensä lohikäärmeestä, ja sen olemuksesta. Jokainen fantasian ystävä löytää tämän kirjan sivuilta varmasti itselleen rakkaan lohikäärmeen, se saattaa olla asfalttiin piirretty kuva, tai maailmoja tuhoava mahtava käärme. Käärmeenliekit on vaikuttava kokoelma myyttisiä olentoja.

Käärmeenliekit on luettu myös näissä blogeissa:
Kirjahilla
Kannesta kanteen, sivuista sivulle
Todella vaiheessa
Lukupino
Kalaksikukko

Jussi Katajala - Korpin silmät kaiken näkevät

Atorox-voittaja Jussi Katajalan toinen novellikokelma kerää yksiin kansiin kauhua, tai oikeammin yöpuolen tarinoita, kuten alaotsikko kertookin. Osa kirjaan kootuista tarinoista oli minulle jo ennestään tuttuja, sillä niitä on julkaistu antologioissa ja lehdissä. Tästä kirjasta aioin ensin lukea vain ne kolme uutta novellia Atoroxia varten, mutta innostuin lopulta lukemaan koko kirjan Hämärän jälkeen-lukuhaasteeseen. Ja mikäs oli lukiessa. Jussi Katajalan tyyli on napakkaa ja nopealukuista. Asiantuntemus paistaa jokaisesta tarinasta. Oli tapahtumapaikkanan sitten Tukholma, Antarktis, tai kansainvälinen avaruusasema, tekstistä voi helposti kuvitella että kirjoittaja on luultavasti itse käynyt kaikissa näissä paikoissa, ihan vain taustatutkimuksen vuoksi.

Suosikkejani kirjan novelleista olivat ihmissusinovelli Jos lähtee sutta karkuun, jossa erilaisuuden ongelmia on käsitelty elävästi, ja ratkaisu päähenkilön elämäntilanteeseen saadaan yllättävältä taholta. Novelli on enemmän sympaattinen ja ajatuksia herättävä, kuin pelottava. Tämä tarina on aikaisemmin julkaistu ihmissusiantologiassa Kuun pimeä puoli (Jalava, 2013).
Vampyyriteemaisiakin novelleja kokoelmasta löytyy. Verenperintö kertoo Helsinkiin asettuneista verenimijöistä. Pidin tästä kertomuksesta kovasti, siinä oli näin suomalaisesta vinkkelistä jännittävä vampyyrihistoriallinen paljastus. Niminovelli Korpin silmät kaiken näkevät, kertoo myös eläviä ihmisiä metsästävästä olennosta. Tässä oli tapahtumapaikkana jälleen Helsinki, ja juonessa oli käytetty mukavasti mausteena skandinaavista mytologiaa. Novelli on aikaisemmin ilmestynyt antologiassa Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita (Teos, 2011)
Ennen julkaisemattomista novelleista tykkäsin eniten Tukholman metroihin sijoittuvasta novellista Vuoronvaihto. Tässä novellissa oli tosi hieno tunnelma, ja maanalaiset maailmat oli kuvattu kutkuttavasti.

Kovin paljon en viitsi novelleista paljastaa, lukekaa itse. Osa tarinoista aiheutti aitoja kauhunväreitä, toisissa juoni pääsi yllättämään. Hieno ja tyylikäs kokoelma yöpuolen tarinoita. Huippu-upean kannen on tehnyt Jarno Kantelinen.

Hyvin erilaisia lukukokemuksia tästä samasta kirjasta esitellään muun muassa blogeissa:
Kirjahilla
Satun luetut
Mustemaailmani
Kannesta kanteen, sivulta sivulle
Villasukka kirjahyllyssä

Lonkeroita Atorox-listalle!

Nyt on tullut jälleen aika tutkailla viime vuoden novellitarjontaa ja valita omia suosikkeja. Robottipää luovutetaan edellisen vuoden parhaalle spefi-novellille Finnconissa heinäkuussa. Novelleja on voinut ehdotella jo koko vuoden ajan, mutta nyt on loppukirin aika, sillä ehdokasasettelu päättyy 7. maaliskuuta. Täydellinen lista viime vuonna ilmestyneistä novelleista löytyy Turun Science-fiction seuran sivuilta. Jos joku lukemasi novelli kolahti, jäi mieleen, teki vaikutuksen, nyt on ilmiannon aika. Omia suosikkejaan voi listata tälle lomakkeelle, ja äänten perusteella valitaan jatkoäänestykseen 20-30 parasta novellia. Team Korpinen sai viime vuonna pukattua ulos yhteensä neljä novellia, joita nyt voisi ehdotella jatkopaikalle. 

Eeron novelli Nisulan syvänteeltä on luettavissa verkkolehti Usvan kansanperinnenumerosta. Kyseisessä novellissa järvestä kalastetaan omituinen pikku otus. Tämä lovecraftiaaninen novelli on hämmästyttävän herttainen ja tunnelmaltaan kesäisen lämmin.

Vuoden viimeisessä Spinissä ilmestyi novellini Tähden hauta, joka kertoo eräästä pienestä merenneidosta. Tässäkin tarinassa näkyy Lovecraftin vaikutus, tosin romanttiseen fantasiamaailmaan siirrettynä. Vesielukka on tärkeässä roolissa myös yhdessä kirjoitetussa Järvikylän Kaisassa, joka ilmestyi Hei Rillumapunk!-antologiassa. Eeron Jätkän kulta, joka myös löytyy samaisesta kirjasta, on näistä viime vuoden novelleista ainoa, jossa ei seikkaile mikään lonkeropiru tai vesihiisi. Jotenkin hassua huomata tämä vetisen elementin läsnäolo juuri viime vuoden novelleissa.

Jos novellien lukeminen (tai kirjoittaminen) kiinnostaa erityisesti, kannattaa harkita äänestäjäksi ilmoittautumista. Äänestäjänä pääsee lukemaan viime vuoden kotimaisen spefinovellistiikan parhaimmistoa, ja kattaus on takuuvarmasti monipuolinen. Tarjolla voi olla kauhua, fantasiaa, steampunkia, uuskummaa ja scifiä. Aaveita, avaruushirviöitä ja toisia todellisuuksia. Äänestäjäksi voi ilmoittautua 21. maaliskuuta asti. Jos minun selvitykseni Atorox-äänestyksen vaiheista tuntuu sekavalta, yksityiskohdat voi tarkistaa Turun Science Fiction Seuran sivuilta.

Oma missioni on lukea vielä aimo läjä viime vuonna ilmestyneitä novelleja, ja ehdotella suosikkejani äänestyslistalle. Osuuskumman Käärmeenliekit-antologiaa voin suositella kaikille fantasian ja erityisesti lohikäärmeiden ystäville. Kirjasta löytyy varmasti Atoroxin arvoisia novelleja. Hyllyssäni pönöttää lukemattomana myös vuoden 2014 Atorox-voittaja Jussi Katajalan Korpin silmät kaiken näkevät-kokoelma, johon on koottu jo aikaisemmin ilmestyneitä novelleja, mutta myös neljä aivan uutta tarinaa. Olen ollut äänestäjänä kahtena vuotena, ja molemmilla kerroilla olen sijoittanut Katajalan novellin oman äänestyslistani kärjen tuntumaan. 

Haaveenani olisi vielä ehtiä vilkaisemaan STK:n uusien kirjoittajien antologiaa Supernovaa, jossa esitellään minulle ennestään tuntemattomia kirjoittajia.

 

Itse en luultavasti tänä vuonna lähde lukemaan jatkoon päässeitä novelleja, sillä moiselle lukumaratonille ei yksinkertaisesti ole aikaa. Mutta Finnconissa aion olla mukana jännäämässä kuka tänä vuonna pokkaa Atoroxin. Äänestäkää paljon, mutta viisaasti!

Vuosi 2015 lyhyesti, eli mitä tuli luettua ja mitä kirjoitettua

Lukemisharrastus ja bloggaaminen kärsi huomattavasti viimeisen vuoden aikana, sillä elämässäni tapahtui tärkeämpiä juttuja. Vuosi 2015 alkoi sietämättömässä jännityksessä, raskauteni oli loppusuoralla ja lapsi putkahtikin maailmaan 9. tammikuuta. Siinä olikin viime vuoden tärkein luova projekti.

Toki muitakin juttuja vuoteen mahtui. Hei Rillumapunk!-antologia ilmestyi helmikuussa, ja kyseisessä kirjassa olemme Eeron kanssa molemmat mukana. Yhdessä kirjoitettu novelli Järvikylän Kaisa sai innoituksensa suomalaisista järvihirviöistä, ja erityisesti Loukusanjärven hirviöstä. Novelli onkin sijoitettu Taivalkosken tienoille.

Käytin hyväkseni pikkuvauvakuukausien päikkäriajat ja keväällä ehdin vielä hiukan kirjoittaa, tosin tekstiin paneutuminen jäi heppoiseksi. Osallistuin Nova-kirjoituskilpailuun kolmella novellilla, joista yksi pääsi loppukilpailuun mukaan, ja sijoittui lopulta kuudenneksi. Sijoittunut novelli oli jo vanhempi teksti, ja olin kirjoittanut sen alunperin edellisvuonna Portin novellikilpailuun, jossa se ei kuitenkaan pärjännyt. Muokkasin novellia jonkin verran, ja muutin lopetusta toivoakseni parempaan suuntaan. Kuudes sija oli parempi kuin olin osannut odottaa, sen verran satunnaiseksi koin kirjoittamisvireeni. 

Kesän aikana taistelimme Eeron kanssa loppuun myös erään (silloin) kiireellisen käännösprojektin Salakirjoille. Alunperin syksylle suunniteltu julkaisu kuitenkin viivästyi, joten tätä Tarot - Kuvitettu opas -kirjaa odotellaan edelleen.

Motivoidakseni itseäni kirjoittamaan päätin hakea jäseneksi kustannusosuukunta Osuuskummaan, jäsenhakemukseni hyväksyttiin ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Huomasin kuitenkin että ehkä jäsennyys olisi voinut odottaa, sillä osallistumiseni osuustoimintaan on jäänyt vähäiseksi. Ehdin kesän aikana piirtämään kansikuvan Anni Nupposen mainioon steampunk-romaaniin Kauheat lapset, siinä taitaakin olla tärkein panokseni Osuuskummassa. Muutaman raapaleen olen myös ehtinyt kirjoittaa, mutta siihen kirjalliset ambitioni ovat jääneetkin. Puolen vuoden iässä lapseni alkoi osoittaa menohaluja, ja sen jälkeen ollaankin menty, edes taas, ja yhä ylemmäs jos vain mahdollista. Syksyn pimentyessä aloin tuntea uudestaan samanlaista uupumusta kuin alkuvuodesta, niin sanottu "oma aika" alkoi taas kulua nukkumiseen, tai telkkarin aivottomaan töllöttämiseen.

Pitkis ihmettelee rataskissaa.

Deadlinet viuhuivat ohi, Portin novellikilpailuun en osallistunut. Olin myös aikeissa kirjoittaa yhden novellin verran urbaania fantasiaa, mutta lopulta Eero joutui tarttumaan ideaani ja kirjoittamaan ensimmäisen version. Itse en mitenkään ehtinyt tai jaksanut. Jos novelli valitaan julkaistavaksi, palaan siihen editointivaiheessa.

Pari novellia piti tulla julki vielä aivan loppuvuodesta, mutta en saanut itseäni ruoskittua tekemään tarpeellisia korjauksia aivan aikataulussa. Vuoden viimeisenä päivänä postilaatikkoon kolahti Spin, jossa julkaistiin toissavuoden Novassa hyvin pärjännyt pikkuinen novelli Tähden hauta. Tämän tekstin julkaisu on tietyssä mielessä tärkeä henkilökohtainen saavutus. Tähden hauta on luultavasti ensimmäinen kirjoittamani novelli. Ensimmäinen versio syntyi jo joskus 90-luvulla, sitten koko kirjoitusharrastukseni painuikin pitkäksi aikaa unholaan.

Lukeminen on jäänyt toissijaiseksi harrastukseksi, sillä nukkuminen on usein vienyt ykkössijan. Lähinnä olen lukenut sarjakuvia, novelleja ja muutaman tietokirjan. Pitkään romaaniin en ole juurikaan uskaltanut tarttua, sillä tilaisuuksia lukemiseen on tullut vain satunnaisesti. Olin asettanut Goodreadsissa viime vuoden tavoitteekseni 50 kirjaa, mutta ehdin lukea vain 35, vaikka laskinkin mukaan jopa sarjakuvat. Mielenkiintoisia lukuelämyksiä olivat muun muassa Mirkka Lappalaisen Maailman painavin raha, sekä Juho Kuorikosken Suuret seikkailupelit.

Palan halusta kirjoittaa blogiin muutamista lukemistani kirjoista, mutta en tiedä koska seuraava tilaisuus tarjoutuu. Öisin sängyssä huomaan miettiväni tarinoita joista pitäisi kirjoittaa kokonainen kirja, mutta senkin aika on jossain kaukana tulevaisuudessa. Facebookin kaverilistalle on päätynyt niin paljon kirjailijoita, että tuntuu siltä kuin kaikki kirjoittaisivat romaania. Siis ihan kaikki. Mutta kyllä minäkin sitten joskus... Eero sanoi niin hyvin, jälkikasvua katsellessaan; Vaikka kirjoittaisin hirmu hyvän kirjan, saisin Finlandia-palkinnon tai vaikka Nobelin, niin mitään tähän verrattavaa en kuitenkaan saisi aikaan. Sen verran ihmeellinen oli tämä vuosi.

Kumman rakas

Novellikokoelman arvosteleminen on vaikeaa, varsinkin jos kirjoittajia on useita ja aihepiiri vähemmän tarkasti rajattu. Osuuskumma-kustantamon ensimmäinen julkaisu, Kumman rakas-antologia, keskittyy ruotimaan rakkauden vaikeutta, mitä omituisimmissa kohtaamisissa ja ympäristöissä. Teemana on ’erilainen rakkaus’ ja aihepiiriin mahtuu niin vampyyreitä kuin vetehisiäkin, pulp-henkistä scifistelyä ja taiteellisella otteella kirjoitettua kummittelua. Kumman rakas siis tarjoaa jotain jokaiselle. Jos luettu tarina ei miellytä, voi hypätä huoletta seuraavaan, kirja kun ei tuomitse. Muutama heikompi novelli ei horjuta mielenkiintoista kokonaisuutta.

Antologian ainoa käännösnovelli, Jeff VanderMeerin Kannettu, on kaksi World Fantasy Awardia voittaneen kirjailijan taattua tyyliä. Omituinen, määrittelemättömään tulevaisuuteen sijoittuva, surrealistisilla elementeillä kuorrutettu novelli, viehättää outoudellaan ja tarinallaan. Jussi Katajalan Katarsis, on historiallinen kertomus, jossa mies rakastuu kaupunkinsa agathodaimoniin eli suojelushenkeen. Dramaattinen tarina käyttää hyväkseen kreikkalaista sanastoa, mutta on silti tunnelmaltaan modernia fantasiaa. Tarja Sipiläisen Pintaa syvemmälle- novellin rakkaustarina ei ole idealtaan mitenkään uusi, mutta elävästi kuvattu rakastumisen tunne siitä välittyy. Fyysiseksikin yltyvä lonkeroromanssi oli paikoitellen hiukan liian liukas minun makuuni, mutta kielen kauneuden takia sen luki mielellään. Antti Riimuvuoren Nettideitti tarjoaa ajateltavaa nykyteknologian osuudesta ihmisten elämässä ja kuolemassa. Tarinan idea oli hieno, mutta juonen jippo paljastettiin liian pian. Ainoa huono puoli oli novellin lyhyys. Tuomas Salorannan Diplomaattinen selkkaus pisti silmään antologian huumoripitoisimpana osuutena. Vaikka tarina ei suoranaisesti keskittynyt ruotimaan rakkaustarinaa, kevyttä romattista jännitettä aistin tässä rymistelyssä kuitenkin enemmän kuin monessa muussa novellissa. Onhan huumori seksikästä.

 

Tarinat siis liikkuvat sulavasti ajasta, paikasta ja maailmasta toiseen. Suosittelen Kumman rakas-antologiaa rohkealle lukijalle joka ei erikoista kerrontaa kavahda.

Kumman rakas, Toim:  Taru Luojola, Tarja Sipiläinen
Osuuskumma-kustannus 2012