Esittelenkin Kalevalan päivän jälkimainingeissa yhden teoksen, jonka sain juuri sopivasti luettua. Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko on ollut lukulistallani jo pitkään. Omaan kirjahyllyyni kirja eksyi viime vuonna, ja paljastui hyväksi hankinnaksi.
Suomalainen kansanusko on hyvä opas kaikille kansanperinteestä ja historiasta kiinnostuneille. Siikalan kirjoissa on melko akateeminen ote, mutta tämä Risto Pulkkisen teos oli helppolukuinen. Kirjan alussa on selitetty hiukan historiaa ja kirjassa esiintyviä termejä.
Kirjassa esitellään hienosti suomalaisen kansanperinteen eri kerrostumia; miten kansanuskomukset ovat muuttuneet eri kultturikausina. Miten siirtyminen metsästäjä-keräilijästä maanviljelykseen on muuttanut ihmisten maailmankuvaa, ja millaisia jäänteitä näistä kerrostumista nykypäivänä kerätystä aineistosta on havaittavissa. Kirjassa kerrotaan myös perinteentutkimuksen historiasta, ja oikaistaan joitakin jo vanhentuneita käsityksiä.
Vainajille ja sielu-uskomuksille kirjassa on varattu paljon tilaa, sillä suhde vainajiin ja esi-isiin on monella tapaa suomalaisen kansanuskon ytimessä. Erityisen mielenkiintoista luettavaa, ja minulle suurilta osin aivan uutta tietoa, oli metsäsuomalaisten keskuudesta kerätty aineisto. Ruotsin puolella eristyksissä eläneiden suomalaisten perinne on säilönyt monia sellaisia piirteitä, joista ei suomen puolella rajaa enää löydy mitään jälkiä.
Pulkkisen kirja on aivan välttämätön jokaiselle suomalaisesta mytologiasta kiinnostuneelle. Näin selkeää ja kattavaa opastusta muinaiseen mielenmaisemaan en ole ennen lukenut. Suosittelen!
"Toisaalta niin meillä kuin muidenkin kansojen parissa on pantu merkille karhun tietynlainen ihmisenkaltaisuus. Karhu esimerkiksi kulkee toisinaan ihmismäisesti kahdella jalalla. Tämä taas on johtanut ajatukseen, että karhun tapauksessa ihmisen ja eläimen välillä voi tapahtua transformaatio, eli muodonmuutos. Ihmisestä saattoi tulla karhu. Näin saattoi tapahtua tavallisellekin ihmiselle, eikä ainoastaan noidalle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti