Hei, Rillumapunk! - Mistä siinä oikein onkaan kyse?

Viime vuoden spekulatiivisen kentän kummallisin kirjallinen ilmiö oli rillumapunk; hurttia huumoria, iloisia ralleja ja suomifilmin maisemia spekulatiivisilla elementeillä maustettuna. En aio kirjoittaa arvostelua, koska olen itsekin mukana kirjoittajakaartissa, bloggaan tähän vähän ajatuksiani nyt kun olen vihdoin lukenut kaikki novellit.

Kun alunperin aloin suunnitella tarinaa tätä antologiaa varten, en ollut aivan varma saisinko mitään aikaan. Mitä hittoa edes on rillumapunk? Ajatuksissani oli mielikuva huumoripitoisesta seikkailusta, ja huumoria jos mitä on mielestäni vaikea kirjoittaa. Kirjoitin lopulta tarinan ydessä Eeron kanssa, sillä ideointiakin hoidettiin tiimityöskentelynä. Päädyin suunnittelemaan rempseän seikkailun, jossa paha saa palkkansa ja lukijalle tulisi hyvä mieli. Luulen että onnistuin aikeessani, sillä arvostelijat ovat olleet kilttejä, ja moni on maininnut tykänneensä Järvikylän Kaisasta. Myös Eeron kirjoittama Jätkän kulta on saanut kiitosta. Erityisen tohkeissani olin tietysti siitä, että olemme Eeron kanssa päässeet samaan antologiaan Boris Hurtan kanssa. Mukana on toki muitakin konkarikirjoittajia, kuten J.S. Meresmaa ja Jussi Katajala. Myös minulle aivan tuntemattomia kirjoittajia on antologiassa muutamia. Koko kirjoittajaköörin luotsasivat kirjallisten koskien kuohuista julkaisukelpoisuuden satamaan antologian toimittajat Juha Jyrkäs ja Shimo Suntila.

Nyt kun olen lukenut tämän ensimmäisen rillumapunkin manifestin, olen osittain hämmentynyt siitä, miten erilaisia tekstejä kirjoituskutsu on poikinut. Puhtaasti humorististen seikkailujen sekaan mahtuu monta vakavampaakin tarinaa, ja mukana on monta tyylisuuntaa, retrofuturismia, fantasiaa ja ripaus kauhuakin.

Kaikilla kirjoittajilla on selkeästi oma ääni, ja oma näkemys uudesta tyylilajista. Tässä antologiassa luultavasti vain raapaistiin pintaa, väläytettiin näkyjä rillumapunkin tulevasta suurudesta. 

Hei, Rillumapunk!:in kansi on kerännyt huomiota, niin hyvässä kuin pahassa. Sen esikuvana on toiminut Hei, rillumarei!-elokuvan juliste, ja sen on uusrahvaanomaisen huonolla maulla taituroinut kirjan kanneksi Arren Suntila. 

Luin kirjan kiireellä loppuun, jotta ehtisin ehdottaa tämänkin antologian parhaimmistoa Aorox-kilpaan. Muistutan kaikkia vielä kerran, jos joku, tai vaikka monikin, viime vuonna julkaistuista spefinovelleista teki vaikutuksen, äänestyslomake kannattaa täyttää ja laittaa menemään. Näin robottipää löytää oikeaan osoitteseen! Novelleja voi ehdotella 7.3. saakka.

Kuva: Wikimedia

Itse en kirjan sisältöä sen kummemmin ruodi, ihan oikeita arvosteluja voi käydä kurkkaamassa ainakin seuraavista blogeista:
Amman lukuhetki
Kolmas kirjasto
Kirjakertomuksia
Morren maailma
Evarian kirjahylly