Ihanaa välillä omistaa useampikin tunti tällaiselle luovalle työskentelylle, etenkin piirtämiselle, kotona kun tuppaa olemaan kaikenlaisia keskeytyksiä ja hasardeja. Lapsi syö kynät ja kumit, ja kissa piirustuspaperit, ym...Ei koko pääsiäinen sentään kulunut vintissä istuskellen, ehdimme omalta osaltamme katsomaan kokkoa, ja karkottamaan noitia. Poika alkoi olla kokon sytyttämisen aikoihin jo aika väsynyt, joten melko nopeasti palasimme takaisin tupaan. Kokko paloi huonosti, luultavasti muutama noita jäi maisemiin.
Mukana oli perinteisesti matkalukemista, tällä kertaa Lovecraftin Siivekäs kuolema, josta Eero luki minulle ääneen samalla kun piirsin. Sain kuulla tarinat Alonzo Typerin päiväkirjasta, Martinin kylpylärannalla, sekä Kaksi mustaa pulloa.
Noidat ja lähestyvä valpurinyö olivat Alonzo Typerin päiväkirjasta-novellin aiheena, ja taisin vähän innostua tarinasta, sillä oma editoitava novellimme pyörii samojen teemojen parissa. Jalavan julkaisema Lovecraft-sarja tuntuu kärsivän kankeasta käännöksestä. Lovecraftin alkuperäinen teksti on toki sekin kankeaa, mutta olisin toivonut käännökseltä kielellistä selkeyttä. Joistakin lauseista ei meinannut saada tolkkua. Luultavasti lukaisen Siivekkään kuoleman loput novellit joskus myöhemmin Hämärän jälkeen-lukuhaastetta varten.
Tekstin korjailu jatkui päikkärin mittaisissa pätkissä kotiin palattua, ja tänään novelli alkoi näyttää jo vähän valmiimmalta. Ehkä se valmistuu joskus. Huhtikuu pitäisi omistaa taas ihan uusille jutuille, sillä toinen novelli Nova-kirjoituskilpailua varten odottaa käsittelyä.
Eero maalasi kirjastohuoneen keväisen keltaiseksi. Siirrän työpöytäni takaisin heti kun mahdollista. Keltainen on inspiroiva väri.
Mullaki oli noitien täyttämä pääsiäinen, enkä nyt meinaa päästä aiheesta täysin eteenpäin. Tutustuin eilen, tai yritin, kaldealaisten oraakkeleihin.
VastaaPoistaTäällä ei polteta kokkoja, noidat saa rauhassa riehua.
Ihan hyvä että noidille annetaan taikarauha :) Itse olen lueskellut ihan kotimaisista noidista viime aikoina. Ja välillä on tullut kuunneltua Noita Nokinenää! :D
PoistaEnimmäkseen kotimaisia noitia minäkin, mutta lipes nyt tuonne vieraalle maalle.
PoistaNoita Nokinenä on ollu aina mun suosikki! Jostain syystä lapseni eivät vaan oikein tykkää siitä. Protestoivat, jos autoillesa kuunnellaan.
Mua kiinnostas löytää jostaki luettavaksi myöhemmästä noituudesta, jostain ihan 1800 ja 1900 lukujen vaihteesta. Yleensä törmään vaan ajatukseen, että noituus katosi ennen sitä, mutta en oikein usko.
Ja arvostan taikarauhaa ;) Tosin eikö kokkojenpoltto alunperin ollut osa noitarituaaleja, ei karkotusta?
Noituudesta on kyllä kirjoitettu paljonkin, esimerkiksi arvioimassani kirjassa Tietäjistä kuppareihin, on käsitelty suomalaisia kansanparantajia, joita olisi voitu kutsua myös noidiksi. Termi 'noita' kärsi noitaoikeudenkäyntien aikaan sellaisen inflaation, että jos kutsui toista noidaksi, saattoi saada kunnianloukkaussyytteen. Siksi noidista tai noituudesta ei oikein taideta arkipäivän magian tai kansanparannuksen yhteydessä enää 1800-luvulla puhua. Mutta magiaa eli kaiken sortin noitakonsteja harrastettiin yleisesti vielä 1800-luvulla, ja toki 1900-luvullakin.
PoistaTiedän harrastetun, mutta tiedot loppuuki lähes siihen. Ehkä tuo nimityksen vaihtuminen on hämännyt ihan hakoteille.
PoistaVoisin joskus kirjoittaa, miksi tämä aihe kiinnostaa, olis kiva jutella ja vaihtaa ajatuksia.
Kyllä näistä noituuksista juttua piisaisi, olisi tosiaan mukava keskustella aiheesta :)
Poista