Jane Tuovinen - Tietäjistä kuppareihin; Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa

Jane tuovinen kirjoittaa kansanomaisista, vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Tietäjistä kuppareihin (WSOY, 1984) käsittelee kansanparantamisen historiaa ja nykypäivää, kirjaa varten on haastateltu monia vielä 80-luvulla vaikkuttaneita kansanparantajia, joiden asiantuntemus ja toiminta-alueet ovat hyvinkin erilaisia.

Luin juuri Risto Pulkkisen kirjan Suomalainen kansanusko, ja oli hauska bongata Tuovisen kirjasta muutamia samoja arkistokuvia joita olin juuri katsellut Pulkkisen kirjassa. Ja löytyyhän Tietäjistä kuppareihin Pulkkisen kirjan lähdeluettelostakin.

Kirja alkaa kertomalla kansanomaisen parantamisen historiasta, ja tautikäsityksistä, sen jälkeen siirrytään esittelemään lyhyesti erilaisia hoitomuotoja. Jokaisessa luvussa esitellään vielä historiaa ja kuuluisia kansanparantajia. Näiden lisäksi on haastateltu elossa olevia kansanparantajia, joita esitellään yksi tai kaksi jokaisesta aihepiiristä. Kirja keskittyy siis niihin kansanparannuskeinoihin jotka ovat vielä elivoimaisia, ja joiden harjoittajia on kirjoitushetkenä löytynyt. Poikkeuksena on taulaaminen, joka on jo painunut unholaan. Kalevalainen jäsenkorjaus on terminä uusi, joten siitä ei vuonna 1984 vielä puhuttu. Kirjan aloittavatkin luvut hieronnasta ja nikamien käsittelystä, eli niksauttamisesta.

Kirjassa käsitellään seuraavia parannuskeinoja:

Hieronta
Nikamien käsittely eli niksautus
Kuppaus ja suoneniskentä
Taulaaminen
Kansanomaisilla rohdoilla parantaminen
Maasäteily
Verenpysäyttäminen
Henkiparannus

Kirjoittajan henkilökohtainen kiinnostus vaihtoehtolääketieteeseen on ilmeinen, mutta ei päällekäyvä. Koululääketieteen suhtautuminen ja näkökannat kuhunkin hoitomuotoon tuodaan esille. Kirjan loppulauseessa Tuovinen puhuu vielä kansanlääkinnän puolesta, ja muistuttaa että ennakkoluulot johtuvat usein vain tiedon puutteesta.

Tietäjistä kuppareihin on oikein mielenkiintoinen kirja, ja opin paljon uutta ja ihmeellistä. Kirja oli melko nopealukuinen, runsaasti kuvitettu ja isotekstinen. Itse olin erityisen kiinnostunut kuppauksesta, ja kansanlääkinnästä ennen 1900-lukua. Nykysuomessa (70-80 luvuilla) kansanlääkintää harrastaneiden ihmisten haastattelut olivat mielenkiintoisia, mutta ne veivät kirjasta melko suuren osan. Tosin ne alkavat nykypäivän vinkkelistä jo olla omanlaistaan historiaa, on vain hyvä että viime vuosikymmenienkin kansanperinnettä on tällä tavoin tallennettu.