Boris Hurtta on minulle tärkeä kirjallinen esikuva jo 90-luvun alusta lähtien, jolloin luin hänen kauhuromaaninsa Lumen tuloa ei voi estää. (Jalava, 1991)
On hienoa, että suomen kirjallisuuden kentällä riittää näitä innokkaita puuhamiehiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen ahkeroida ja inspiroida muita. Onneksi olkoon Boris Hurtta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti