Armoton määrä scifiä ja fantasiaa

Olen kuukauden sisään lukenut noin 60 spefinovellia. Se tuntuu aika huimalta määrältä, ja itsekin yllätyin kun aloin summaamaan lukusaldoani. 48 lukemistani novelleista oli viime vuonna ilmestyneitä, ja ne siis ovat mukana kisaamassa Atorox-pystistä. Keskityin luku-urakassani lähinnä viime vuoden sf-seurojen lehtiin, luin Kosmoskynää, Tähtivaeltajaa ja Spiniä. Antologioista ehdin lukemaan Osuuskumman Käärmeenliekit (joka on vielä vähän kesken), sekä STK:n Supernovan. Suuri määrä novelleja, ja erityisesti spefinovelleja, on pistänyt pääni hiukan pyörälle, enkä ole enää ihan varma kuka on kirjoittanut minkäkin tarinan, joten nyt pitäisi selvittää ajatuksia, kirjoittaa suosikit ylös, ja laittaa äänestyslomake lähetyskuntoon. Maanantaina on viimeinen päivä ehdotella suosikkeja, tähän mennessä olenkin jo valikoinut noin 8 novellia, jotka mielestäni ansaitsevan jatkoon pääsy mahdollisuuden. Oikeastaan varsinainen jännääminen alkaa vasta kun lyhytlista julkistetaan. Silloin saan tietää onko omia suosikkejani päätynyt ehdokaslistalle. 

Viimeisen Atorox-postauksen jälkeen olen lukenut kaksi Kosmoskynää. Kosmarin 3/15 aiheena on tiede ja tieteelliset faktat scifissä. Teemana liittyen lehden ensimmäinen novelli, Inkeri Kontron Välitilassa, on scifitarina, jossa paljon tapahtuu näennäisesti lyhyessä ajassa. Novellissa seurataan Marsissa työskentelevää pilottia Alinaa, joka joutuu tekemään vaikean pakkolaskun. Toisessa aikatasossa käsitellään Alinan lapsuutta, ja sen vaikutuksta hänen tekemiinsä valintoihin. Novellin tieteelliset faktat ovat kohdillaan, erot Marsin ja Maan välillä tuodaan hyvin konkreettisesti esille. Novelli on sijoittunut kymmenenneksi vuoden 2014 Nova-kirjoituskilpailussa.
Lehden toinen novelli on tyylilajiltaan fantasiaa. Camilla Kantolan Sydämetön kertoo suljetusta velhojen palatsista, ja sen orjuutetuista palvelijoista. Kolmas novelli, Mikko Isomäen Tuomiopäivä, kertoo miehestä joka on rakentanut itselleen sangen omituisen vankisellin. Tämän viimeisen novellin spekulatiivisuudesta en ollut varma, mutta näyttäähän se löytyvän TSFS:n viime vuonna ilmestyneiden novellien listalta.

Kosmoskynä 4/15 käsittelee kansanperinnettä ja eläimiä. Lehdessä on peräti viisi lyhyempää novellia. Eeva-Liisa Tenhusen Mull' on kourat kontiolta - Tarina karhusta lapsille ja lapsenmielisille, on sadun muotoon kerrottua kansanunoutta, joka nimensä mukaan kertoo karhun synnystä, ja elämästä ihmisten mailla. Taru Hautalan Jo joutui amas eilinen kertoo naisesta, jolla on poikkeuksellinen suhde aikaan. Jyry Soinisen Muurahaisia tarjoilee tiiviin ja runollisen tarinan elämän kiertokulusta. Mixu Laurosen novelli Autiotalo kertoo sokean samaani Kontiaisen oppipoikavuosista ja henkieläimen etsinnästä.

Suosikkini lehdissä julkaistuista novelleista löytyivät Turun Science Fiction seuran julkaisemasta Spinistä. Maarit Leijonin Pyytävä tyttö, on tarina Annasta, joka hoitaa väkivaltaista ja voimakastahtoista Sonjaa. Pyytävä tyttö on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarina, se sijoittui kuudenneksi Nova-kirjoituskilpailussa vuonna 2014.

Maiju Ihalaisen Maan mahlaa on mukaansa tempaava scifitarina, jossa ihmisten maailma on tuhoutunut ja outo tuuli puhaltaa vaarallisia, tartuttavia itiöitä. Novellissa on vahva visuaalinen tunnelma, ja se jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa (pyörii vieläkin). Novelli sijoittui Novassa yhdeksänneksi vuonna 2014.

Samassa lehdessä ilmestyi myös oma novellini, Tähden hauta. Sitä en kehdannut lukea. En oikein ole pystynyt lukemaan jo julkaistuja tekstejäni, luultavasti pelottaa huomata että olisihan tämänkin voinut paremmin tehdä. Ainakin lukemieni novellien rinnalla omat tekstit tuntuvat välillä kalpenevan.

Vielä olisi pari päivää aikaa lukea viime vuoden novellitarjontaa, ja huomenna teenkin loppukirin. Luen loppuun Käärmeenliekit-antologian, sekä joitakin valikoituja novelleja Usvasta. Sen jälkeen päästän aivot tauolle, ja jään jännittämään tuloksia.