perjantai 19. toukokuuta 2017

Merikäärmeet ja mätäkuu

Olen selaillut taas digiarkistoja taustatutkimuksen nimissä ja poiminut sieltä tarinoita omituisista olennoista. Varsinkin 1900-luvun alussa lehtien palstoilla vilisi mätäkuun juttuina erilaisia uutisia merikäärmeistä ja merihirviöistä.


Mikä sitten on tällainen mätäkuun juttu, ja mistä perinne on saanut alkunsa? Wikipediasaa sanotaan näin: Kansankielessä puhutaan joskus mätäkuun jutuista. Tällöin tarkoitetaan heinä–elokuussa kerrottavia, luotettavuudeltaan epämääräisiä uutisia, jotka saavat uutistilaa, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan uutisoimisen arvoista.

Mutta miksi nimenomaan (meri)käärmeet? Mätäkuussa kaikki mätäni, haavat märkivät, ruoka pilaantui ja kaikkialla kuhisi matoja. Käärmeet sopivat myös erinomaisesti mätäkuun kuvastoon.
Eräässä artikkelissa Merihirviöiden historiasta vuodelta 1920 väitettiin että alunperin koko merikäärmeuutisten tulva olisi saanut alkunsa vuonna 1913, jolloin uutisoitiin merikäärmeistä Amerikassa. Itse keräsin kuitenkin digiaineistosta monia juttuja joiden mukaan loppukesän merikäärmehavaintoja on tehty jo hyvän matkaa 1800-luvun puolella.

Itä-Karjala lehden otsikko vihjaa että mätäkuun juttu on ollut tuttu jo 1899. Otsikossa kerrotaan: Merihirviöt kummitelevat vielä lokakuussakin. Juttu on muutenkin mielenkiintoinen, lähinnä merikäärmeen erikoisen ulkonäon tähden. Juttu kuuluu kokonaisuudessaan näin:



Merihirviöt kummittelevat vielä lokakuussakin. Laivuri J. Jahnson kertoo, että kun hän sunnnuntaina meni veneellään Uudestakaupungista Tammion luotoon, jossa hänen jahtinsa oli lastattavana, näki hän Kaituvedessä omituisen merihirviön. Se oli noin 50 sylen päässä veneestä, miehen korkeudella veden pinnasta, näöltään hirvittävä, kuten merikummitukset ainakin, vaaleanruskea väriltään  ja niveräkarvainen. Hirviön pää oli suuri ja leveä sekä muistutti jalopeuran päätä. Hetken kuluttua sukelsi hirviö veteen, mutta nousi taas ylös vähän edempänä, vaikka ei niin korkealle kuin edellisellä kerralla. Jahdin kuljettava ei tiennyt, mikä hirviö se oli, joka siinä kummitteli, mutta kiire tuli hänelle soutamaan veneineen jahtiinsa takaisin. Muutkin veneessä olijat näkivät hirviön.


Kun varsinaiset mätäkuun jutut saavuttivat suosionsa huipun alkoi lehdissä ilmaantua myös pilajuttuja joissa merihirviön hyökkäys on jo väritetty niin mielikuvitukselliseksi että sitä tuskin on yksikään lukija uskonut. Paras esimerkki löytyi Eteenpäin-lehdestä, vuodelta 1916, jossa kerrottiin suuren mustekalan (läkkikalan) hyökkäyksestä Saimaalla:



"Läkkikalojako Saimaassa?


Kun Työväen Näyttämön näyttelijät viime sunnuntaina olivat veneretkellä Kivisalmesta Lappi & Sinervon torpalla ja olivat juuri lähteneet uimaan, miehet niemen toiselle puolelle, nousi naisten puolelta järven pohjasta ennen tuntematon läkkikalalta näyttävä merihirviö ojentaen hirveitä raajojaan lähellä uivia naisia kohden. Naiset pakenivat, mutta eräs näyttelijöistä joutui hirviön kammottavaan syleilyyn, kadoten kauheasti huutaen hirviön kanssa syvyyteen. Lähellä olevat miehet, kuultuaan naisten hätähuudon, lähtivät paikalle puukoilla ja kirveillä varustettuna ja sukelsivat paikalle, johon olivat nähneet hirviön uhrineen kadonneeksi. Veden alla syntyi taistelu hirviön kanssa… Puukkojen ja kirveiden kanssa alkoivat miehet katkoa hirviön uhriaan pitelemiä raajoja saaden lopulta hänet pelastettua ja tuotua maihin taintuneessa tilassa; josta hän saatiin henkiin virotetuksi. Hirviö onnistui pääsemään karkuun, punaten vuotavalla verellään koko lahden. Ikävin seuraus tapahtumasta oli se, että kirjapinomme konepainaja Emil Karvinen tätä järkyttävää tapausta katsellessaan menetti järkensä. Hänet vietiin samana iltana ylimääräisellä junalla Niuvanniemen houruinhoitolaitokseen. Tänään saamamme sähkösanoman mukaan on hänen parantumisestaan toivetta. Hirviön kertoivat näyttelijät olleen etelämerissä asuvan läkkikalan, mikä tuntuukin luonnolliselta. Nähtävästi on hirviö kuumien ilmojen vaikutuksesta lähtenyt pohjoista kohden kulkemaan ja tullut Suomenlahteen sekä sitten kanavaa myöten kulkenut Saimaaseen hämmästyttämään ihmisiä esiintymisellään juuri mätäkuun alkaessa, kertoo K. Ä. Mätäkuu alkoi viime sunnuntaina."

Jo vuonna 1919 pakinoitsija Sakeus ihmetteli Karjalan Maa-lehdessä missä viipyivät mätäkuun merikäärmeet? Ilmeiesesti ilmiön aallonharja oli ohitettu. Tässä nyt nopeasti muutama maistiainen löytämistäni mielenkiintoisista jutuista. Lisää on varmasti luvassa myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti