Tuhansien järvihirviöiden maa

Suomi on tuhansien järvien maa. Siihen nähden meidän kosteikkoluonnossamme on hirviön mentävä aukko. Ruotsalaisilla on oma versionsa Nessiestä, Isojärven Storsjöodjuret. Norjalaisilla on Selma, jonka kerrotaan asuvan Seljordsvatnetissa, Telemarkissa. Islantilaisilla on tunnetusti kaikkea mahdollista maahisista lohikäärmeisiin. Itänaapurissakin on vedenalaista toimintaa vähän siellä ja täällä. Eikö meillä täällä Suomessakin voisi olla oma hauskasti nimetty vesipeto? Vaikka Näsijärven Nässie? Onko Suomi väliinputoaja kryptozoologisella kentällä? Itse olen useinkin miettinyt mitä tummavetisten järvien syvyksissä mahtaa piillä. Onhan vesi perinteisesti kätkenyt pintansa alle vainajalat ja vetehisten valtakunnat. Suomalaisilla on erityinen suhde vesistöihin, järvien ja jokien haltijoista on lukematon määrä tarinoita, mutta järvihirviöt loistavat poissaolollaan.

Hirviö yrittää taidokkaasti naamioitua karahkaksi. 
Lassinojanlampi, Saariselkä, kuva: Hannu Varis

 

Asiaa tarkemmin tutkiessa kuitenkin selviää että Suomen järvissä sattuu ja tapahtuu. Kummallisuuksia löysin oikeastaan enemmän kuin osasin odottaa.

Höytiäisen Hirviö

Höytiäisen järvi on Suomen 15. suurin järvi, mikäli Wikipediaan on uskominen. Se on kuitenkin ollut vielä paljon suurempi entisinä aikoina, sillä 1800-luvulla sen pintaa laskettiin noin 9 metriä, ja tällä tavalla saatiin uutta viljelymaata. Ennen vedenpinnan laskemista Höytiäisen järvessä kuitenkin sanottiin asuvan jotain suurta ja hirviömäistä. Vuonna 1853 , juuri kun järven vedenpinnan laskua suunniteltiin, Suomettaressa julkaistiin erään Liperiläismiehen kirje, jossa kerrotaan seuraavaa:

“Täällä on aivottu Luojan avulla ruveta sitä suurta ja avarata Karjalan merta eli Höytiäisen järveä Oriveteen laskemaan. Päivätyöt talonpojat toimittavat ja hyödytys laskemisesta jaetaan miehiä myöten, sen jälkeen kuin kukin on osastansa kaivannossa työtä tehnyt. Toivotaan tässä työssä myös etuakin tulevan, sillä pohjoispuolelta on järvi matala ja paikoittain muta-pohja, vaan länsipuolelta, josta kaivannos aletaan, ovat rannat syviä ja kivikkoja; kuin järveltä vesi vähenee, niin mahtanee se suuri ja ihmeellinen elävä, jota kalaksi arvellaan ja toisinaan tyynellä ilmalla näytäksen, useimmiten näyttäytyä. Tämän elävän sanotaan monikin nähneensä veden päällä kellottavan, ja toisinaan suurella pauhinalla vedenpintaa piirtelevän. Niin kertoi yksi uskottu mies että, kuin hän kerran tyynellä ilmalla ja kirkkaalla päivänpaisteella venheellänsä souteli kalastamassa, äkkäisi hän jonkun mustan kappaleen järvellä; hän sanoi ensisti luulleensa sitä luodoksi, vaan kuitenkin kävi se hänelle oudoksi miten luoto niille paikoille olisi ilmestynyt, kussa sitä ei ennen nähty ole; jouduttansa lähemmäksi havaitsi hän ettei tämä luoto ollutkaan, vaan joku elävä, ja vähän aikaa katseltuansa, näki hän sen vähitellen veteen uppoavan.”

Karjalan sanomissa kirjoitettiin vielä vuonna 1909: “ Laajalla oli jo ennestäänkin Höytiäisen maine tunnettu ja kaukaisilla seuduilla puhuttiin tämän Karjalan meren suurista kalansaaliista, myrskyisistä ulapoista sekä suuresta vesihirviöstä, joka aina silloin tällöin näyttelihen Höytiäisellä liikkuville.”

Kuitenkin hirviöhavainnot ilmeisesti loppuivat jo 1859, kun vesiä laskettiin Pyhäselkään. Olisiko olento vaihtanut asuinsijaa moisen mullistuksen takia?

Iku-Turso on noussut kivelle lekottelemaan. Kuva: AnuKorpinen

Loukusanjärven hirviö

Loukusanjärvi sijaitsee Taivalkoskella, Lapinläänin rajalla. Paikallisten tarinoiden mukaan Loukusan hirviö on "kiltti ja lempeäluontoinen, järven hyvä haltia". Länsi-Savo lehti kirjoitti havainnoista 50-luvulla näin:

"LOUKUSANJÄRVEN HIRVIÖ ON TAAS NÄYTTÄYTYNYT

Taivalkoskella sijaitsevasta Loukusanjärvestä on tulossa itse kuuluisan skotlantilaisen Loch Nessin kilpailija, sillä Loukusanjärvessäkin on oma salaperäinen hirviönsä, joka tulee silloin tällöin pinnalle ja ihmisten näkyviin. Tämä kummallinen vesiotus ei näyttäytynyt viime kesänä lainkaan ja sen luultiin jo hävinneen, mutta tänä kesänä ovat useat ihmiset nähneet sen aivan selvästi ja jopa keskellä päivää. Vielä ei otusta ole onnistuttu valokuvaamaan.

Kuvaukset Loukusanjärven hirviöstä ovat hyvin erilaiset. Vanha kansa puhuu järvenhaltiasta tai Ahdista, jolla olisi lähinnä jonkin neli- tai kaksijalkaisen olennon hahmo. Viime vuosina nähty eläin sen sijaan on näkijöiden kertoman mukaan lähinnä kalaa, käärmettä tai hyljettä muistuttava olento. Tänä kesänä on salaperäinen olento näyttäytynyt tavallista useammin."

Loukusanjärven hirviöstä tehtiin myös juttu Apu-lehteen 60-luvulla, mutta vaikka toimittaja kuvasi järveä useana päivänä, hirviökuvaa ei artikkeliin saatu. Erään silminnäkijähavainnon mukaan Loukusan hirviö on väriltään punainen, ja sillä on kita kuin krokotiililla. Viimeinen havainto hirviöstä on ilmeisesti vuodelta 1989, mutta jos joku tietää tuoreemmista tapauksista, olisin erittäin kiinnostunut.

Merikäärme käy laivan kimppuun. Olaus Magnus

Yllä oleva kuva on peräisin Olaus Magnukselta, joka kuvaa erästä Norjan rannikon merihirviötä näin: 

"Käärme asuu Bergenin lähellä vedenalaisissa luolissa, joista se ui rannikolle nielläkseen vasikoita, lampaita ja sikoja, sillä valoisien kesäöiden aikaan se käyttää ravinnokseen mustekaloja, hummereita ja muita mereneläviä. Sillä on 18 tuumaa pitkä harja, joka roikkuu sen niskassa, ja liekehtivän punaiset silmät. Laivojen kimppuun se hyökkää kohottamalla itsensä korkeaksi kuin pylväs, tarttuu kiinni miehiin ja nielee ne. Ja mikä kauhistuttavinta: tiedetään että sen ilmestyminen aina ennustaa jotakin hirveää tapahtuvaksi; prinssi saatta kuolla tai joutua maanpakoon, väkivaltainen sota syttyy tai jotakin muuta pahaa tapahtuu."

Kyyveden merikäärme

Suomesta löysin yhden "merikäärme"-havainnon, tosin senkin sisämaasta.Tästä Kyyveden merikäärmeestä ei paljon tietoa löytynyt, mutta yksi lehtiartikkeli sentään. Tampereen sanomat kirjoitti 30.6.1886:

"Kaikenlaista.

Kuuluisa merikäärme alkaa jo liikkua sisävesilläkin. "Mikkelin Sanomissa" kirjoitetaan nimittäin: Kyyvedestä ovat kalamiehet nähneet tänä kesänä Haukivuoren kirkon kohdalla olevassa Hulkonkylässä erinomaisen suuren elävän, jota siellä ei ole ennen nähty. Ja jopa sitä on koetettu ampuakin.

Pari viikkoa sitten oli pari nuorta miestä ollut eräässä lahdessa kalastamassa, kun suureksi ihmeeksi näkivät jonkunlaisen kappaleen kulkevan selältä heitä kohden. Miehet tarkemmin katsottuansa näkivät, että se oli suuri elävä; hakivat pari pyssyä ja ampuivat kolme kertaa petoa, mutta tämä, ampujain sekä katsojain kertomuksen mukaan, sillä siihen saapui muitakin, ei heilahtanutkaan, vaikka nähtävästi haulit joka kerta siihen sattuivat, sillä se oli ollut ampuessa noin kyynärän verran vedestä ylhäällä.

Toisen kerran sen oli nähnyt eräs mies tyynellä ilmalla selältäpäin rantaa tulemasta sitä kyytiä, että laineet oli noussut sekä kohina oli kuulunut juuri kun masinan tullessa sekä että miehen arvion mukaan oli se ollut noin kolmea syltä pitkä, sekä aivan punainen.

Samoin eräs vaimo soutaessaan oli veneen perästä tullut jotain kohinaan ja souti pakoon minkä kerkesi, mutta kohina läheni ja viimein alkoi vene, kelluen edestakaisin, mennä toisaalle, vaikka koetti soutaa eteenpäin minkä jaksoi.  Turhaan ponnisteltuansa herkesi akka soutamasta, sanoen turvautuneensa Kaikkivaltiaan apuun, luullen elävältä vietävän h-tiin. Akalle olisi voinut piisata tuota rahatonta kyytiä ehken kauankin, mutta onneksi tuli kivi vastaan, näkymätön kyyditsijä käänsi suuntaa, ja vene pääsi valloilleen ja akka vielä suuremmaksi kauhukseen näki hirveän suuren, aivan punaisen elävän, joka häntä kyyditsi. Akka, päästyänsä pedosta vapaaksi, souti pakoon minkä kerkesi, kun pääsi vielä hengissä pois silminnähtävästä kuolemasta, mutta peto rupesi kiertämään kiveä, niin että avopäät laineet kimposivat kiviä vasten sekä tulivat kauas ulapalle."

Kyyvedellä on nähtävästi ollut enemmänkin järvihirviötoimintaa, koska havaintoja tähän yhteen uutiseen on listattu peräti kolme. Kuitenkin tämä kyseinen hirviö on sittemmin unohtunut lähes tyystin historian hämäriin.

Paasselän piru

Paasselällä ei ole hirviöitä, mutta monenlaisia tarinoita liittyy tähän kraaterijärveen. Paasselän piru on valoilmiö joka on saanut jo laajempaakin huomiota maailmalla. Valot keräävät vuosittain paikkakunnalle muun muassa ufo-turisteja, ja selitykseksi ilmiölle on, ufojen lisäksi, esitetty uponnutta laivaa tai purkautuvaa metaanikaasua. Ehkä valon aiheuttaa bakteeritoiminta joka on peräisin meteoriitin mukana saapuneista maan ulkopuolisista organismeista? Järvellä näkyvä valo on punainen, tai valkoinen ja joskus se saattaa liikkua. Kirjallisissa lähteissä Paasselän valopallo mainitaan ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla. Paikkakunnan tarinperinteestä ja erityisesti järven oudoista valoista on kirjoitettu paikallishistoriallisia selontekoja, joihin en ikävä kyllä ole vielä tutustunut tarkemmmin.

Samantapainen valo on tunnettu nähtävyys Thaimaassa, Mekong-joella. Nämä Naga-valopallot nousevat joelta vedenpinnan yläpuolelta joskus huomattavan korkealle ennen kuin katoavat, ja niiden määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Useimmiten niitä voi nähdä lokakuun öinä.

Joskus lähden vielä itsekin metsästämään kraaterijärven aavevaloa. Olisiko Kuortaneen Kuhajärvessä hirviö bongattavaksi? Miltä tuntuu kun jättiläislonkero keikuttaa venettä kesäyön hämärässä?
Järvihirviöt ovat olennainen osa uudempaan kansanperinnettä ja niiden elinolosuhteita tulee vaalia.

Mielikuvitus liikkeelle ja silmät auki!

Lähteet:  

Erä-lehti: Ari Manninen, suomalaisia järvihirviöitä 

Erä-lehti, Ari Manninen, Kyyveden merikäärme

Totta ja tarua Kymmenen virran maasta 

Heli Saarinen, Pohjolan pimeä reuna