Varjot peittävät minut kun juoksen metsään.
Riisuudun alasti ja piilotan vaatteet puunrunkoon jossa voideruukku on
kätkettynä. Voide on vihreänruskeaa ja tuoksuu kiihottavalta. Sivelen sitä
jäseniini ja tunnen lämmön, kuin pukisin päälleni uudet vaatteet. Ajattelen
Metsän Herraa ja rukoilen samalla häntä. Uskon katsovani suoraan hänen
synkeänvihreisiin silmiinsä joista virtaa minuun nimetön voima. Sitten vedän
ylleni sudennahan.
Olen vahva ja vapaa. Pystyn juoksemaan nopeammin
kuin kukaan toinen, nopeammin kuin tuuli. Metsä ja taivas syöksyvät aistieni
ammottavaan kuiluun jossa kaikki elämän äänet yhtyvät uudeksi musiikiksi.
Tunnen meren suolaisen tuoksun, metsän tuoksun, veren…
Aamulla herään ruohikkoon käpertyneenä, kylmissäni
ja vapisten. Suussani on ihmislihan maku.
***
Kyseisen raapaleen aiheena on ranskalainen Jean Grenier, joka tuomittiin
vankeuteen murhien ja kannibalismin tähden vuonna 1603. Hänen kuolemantuomionsa
muutettiin vankeudeksi nuoren iän ja vähäjärkisyyden tähden, sillä kiinni otettaessa
Grenier oli vasta noin 13 vuotias. Hänet passitettiin Bordeauxn luostariin jossa
häntä pidettiin vangittuna ja Jumalan nuhteessa aina kuolemaansa saakka. Hän
kuoli vankeudessa vain 20 vuotiaana. Grenier itse väitti tehneensä murhat suden
hahmossa, johon hän pystyi muuttumaan Metsän Herralta saamansa voiteen ja sudennahan
ansiosta.
 |
| Tällaisena muistan Jean Grenierin lapsuudestani, Noidan käsikirjasta. |
Mainittu voide on noitasalvaa. Ihmissusien ja noitien välillä on nykykäsityksen mukaan selkeä raja. Kuitenkin vanhat lähteet
tekevät harvoin eroa noidan ja ihmissuden välille. Eläinmuodonmuutos kuului
olennaisena osana noituuskäsitykseen ja syyte ihmissusitapauksissa oli
useimmiten, murhien ja ihmissyönnin lisäksi, noituus ja sopimus paholaisen
kanssa.
Noitavoiteisiin käytettiin dokumentoitujen ohjeiden mukaan,
paitsi vastasyntyneen lapsen verta, ja muita kammottavia aineita, myös sen ajan
lääketieteen perustarpeita, belladonnaa, hulluruohoa ja alruunaa. Nämä ainekset
johtavat suun kautta nautittuna vakavaan myrkytykseen, mutta voiteisiin
sekoitettuna ne imeytyvät ihon läpi aiheuttaen voimakkaita hallusinaatioita.
 | |
| Ihmissusi vie lapsen. Kuva: Lucas Cranach |
Todisteita tällaisten voiteiden olemassaolosta ei ole, mutta on mahdollista että niitä olisi käytetty rituaaleissa ja päihdetarkoituksessa. Tarinat voiteiden käytöstä noidan muodonmuutoksen ja
lentotaidon aikaansaajina ovat yleisiä Saksassa ja Ranskassa. Skandinavisissa
noituustapauksissa se on harvinaisempi.
Folkloren mukaan ihmissuden muodonmuutoksen sai useimmin aikaan tällainen
voide, tai paholaiselta saatu sudennahka. Muodonmuutos tapahtui omasta tahdosta,
siihen ei vaikuttanut kuun vaihe tai muukaan ulkoinen tekijä. Modernin
ihmissuden muodonmuutos on usein tahdosta riippumaton, ja se muistuttaa satujen
hirviömuodonmuutoksia, joissa lumottu prinssi joutuu pahan taian valtaan.
Nykyaikaan parhaiten säilyneet ihmissusitapaukset ovat niitä joissa muodonmuutokseen liittyy sairaalloista murhanhimoa. Yleensä noitaoikeudenkäyntien syytteet olivat vailla todellisuuspohjaa, mutta kannibaali-ihmissusien kohdalla rikokset ovat todellisia ja ankarat rangaistukset tuntuvat oikeutetuilta. Jean Grenier
tappoi ja söi useita pikkulapsia ennen kuin hänet saatiin kiinni. Aikuisten
kimppuun ihmissusi ei kovin usein hyökännyt, mutta lapset olivat helppo saalis ja
lähes jokaisessa tapauksessa syytetty ylistää erityisesti pienten tyttöjen lihan mureutta.
 |
| Kuva: Gustave Dore |
Erikoista on, että Brittein saarilla, josta
sudet hävitettiin jo varhain, murhaaja-kannibaaleihin ei liity
ihmissusimytologiaa. Skotlannissa liikkui tarinoita kokonaisista
ihmissyöjien klaaneista, mutta näiden kertomusten ihmissyöjät eivät
koskaan juoksennelleet susina. Sawney Bean on eräs kuuluisimmista skotlantilaisista kannibaaleista.
Myöskään englantilaisten noitien muodonmuutosarsenaaliin eivät sudet kuuluneet. Sikäläiset rouvashenkilöt lähtivät mustaan messuun kissan tai jäniksen hahmossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti