Pajarin murhajuttu 1900

Itä-Karjala 19.10.1900

Lappeella.

Sunnuntaina tämän kuun 14 päivää vasten yöllä on Lappeen pitäjän Tirilän kylässä olevassa J. Pekkasen taloon kuuluvassa Pajarin torpassa tehty harvinaisen kamala ja suuri verityö, jonka uhreiksi on joutunut kokonaista kolme ihmishenkeä. ”Wiipurin” kirjeenvaihtaja kertoo sunnuntaina päivällä mainittuun torppaan tekemästään matkasta seuraavaa:

Miltei uskomattomalta kuului sunnuntaina puolenpäivän aikaan Lappeenrannan kaupungissa levinnyt huhu, että aivan kaupungin lähellä, ainoastaan noin kolmen kilometrin päässä olevassa Pajarin torpassa edellisenä yönä oli tehty kolmoismurha. Tämä tuntui sitäkin uskomattomammalta, kun mainittu torppa ei ole erittäin kaukana muista ihmisasunnoista, sillä muutaman askelen päässä siitä on toinen pienoinen torppa ja Kankaan tehtaittein työväenasumusten alue on verrattain likellä samoin kuin Tirilän kyläkunnan taloihinkaan ei ole kuin jonkun verran matkaa. 

Mutta paikalle matkustettua osoittautui huhu liiankin todeksi. Hirveä oli näky, joka kohtasi tulijaa torpan ainoaan asuinhuoneeseen astuessa. Oven suussa vasemmalla seinällä olevan vuoteen vieressä makasi verilätäkössä suullaan, pää ruhjottuna, vanhemmanpuoleisen miehen ruumis, ja oikealla seinällä olevan aviovuoteen jaloissa torpan isäntä emäntineen, kummankin pääkallot kauheasti rikkilyötyinä ja verilammikoita heidän vierellään laattialla. Mitään merkkejä erityisemmästä taistelusta ei saattanut havaita, sillä kaikki olivat nähtävästi saaneet kuoliniskunsa ollessaan yösijoillansa tahi heti niistä ylöspyrkiessään. Oven vastakkaisella seinällä olevassa vuoteessa oli murhaaja otaksuttavasti maannut, sillä vuode oli tilapäisen näköinen ja verrattuna toisiin selvästi osoitti, että sen käyttäjä kuka kulkija sitte lieneekin, jolle pahaa avistamattomat ihmiset olivat yöksi katosta suoneet, oli saanut sen ainoastaan satunnaiseksi yötilakseen. Murha-ase, tavallinen varsipuntari, oli laattialla, ja että sitä oli voimalla heilutettu, todisti sen käyristynyt rautainen varsi. Mitään muuta murha-asetta ei tavattu; kaikki torpan kirveet ynnä muut teräkalut olivat koskemattomina tavallisilla paikoillaan etehisessä. Puntarilla oli koko verityö kaikesta päättäen suoritettu ja luultavaa on, että murhaaja oli sillä ensin antanut kullekin nukkujalle tainnosiskut ja lopulliset kuoloniskut heidän vierittyä vuoteiltaan. Kaikki murhatut olivat puettuna puhtaisiin, valkoisiin alusvaatteisiin, joissa veritahrat näyttivät sitä kamalammilta.

Murhattu torppari Heikki Heikinpoika Pajari oli noin 52 vuotias mies, syntynyt Iissä ja asunut näillä seuduilla noin viisi vuotta viimeksi pitäen kaikenmoista ruokakauppa, oletikin torikauppaa viereisellä Kankaan tehtaalla, josta hän nytkin edellisenä lauvantai-iltana oli kotiinsa palannut. Hänen vainomnsa Maria oli liki 60 vuotias. Molemmat olivat tunnetut ahkeriksi, raittiiksi ja säästäväisiksi sekä uskovaisiksi ihmisiksi ja koko heidän pienoinen asumuksensa todisti myös puhtauden ja järjestyksen harrastusta. Hyvin toimeentulevia olivat myös olleet ja arvatenkin oli juuri heidän rahojensa ryöstämisen halu johtanut murhaajan hirveään tekoonsa. Torikaupalta lauvantai-iltana palatessaan oli Heikki Pajarilla otaksuttavasti ollut noin 300 markkaa rahaa mukanaan, joita nyt pidetyssä tutkimuksessa ei löydetty.

Kolmas murhattu on hänen taskustaan tavatun papinkirjan mukaan entinen talollinen Wilppu Juhonpoika Jauhonen Kangasniemen pitäjästä 56 vuoden ikäinen mies. Hän on oleskellut näillä seuduilla talonostohommissa ja kolmisen viikko jo asustanut mainitussa torpassa. Hänen vuoteeltaan löydettiin tyynyn alla olevain liivien taskusta puhdasta rahaa yli 2,575 markkaa, mistä päättäen murhaaja ei ollut hänen rahoistaan tiennyt, vaan tappanut hänen muutoin vaan niitten mukana, joita oli tullut ryöstämään. Janhonen oli samoin kuin isäntäväkensäkin kaiken aikaa huomattu olevan täysin raitis ja kunnollinen mies.

Mihin aikaan yöstä verityö on tehty, ei voi varmuudella sanoa. Lampuissa ei ainakaan ole yöllä tulta pidetty, sillä ne olivat öljyä jotenkin täynnä. Mainittuna yönä oli kuutamo ja voi otaksua, että murhaaja sen valossa saattoi iskunsa puntarilla niin tarkalleen tähdätä, sillä tuvassa on kolme akkunaa ja kukin vuode akkunan alla.

Lisäksi siihen, mitä tästä kamalasta murhasta edellä on kerrottu, on mainittava, että vähintäkään epäilystä ei ole enää olemassa siitä, että verityö todellakin on jonkun sellaisen henkilön tekemä, joka itsekin on ollut yötä ennenmainitussa Pajarin torpassa yöllä vasten viime sunnuntaita, kuten ”Wiipurin” kirjeenvaihtaja on otaksunut. Poliisitutkinnoissa, joita piirin nimismies L. J Hallonblad yhäti jatkaa, on nimittäin saatu selville, että Pajarin torpan isäntäväen seurassa murhayön edellisenä iltana oli Kankaan tehtaan kauppatorilla nähty tuntematon mies ja olipa kuultu tämän pyytävän yökortteeria Pajarilta, joka pyyntöön oli suostunut. Vieläpä olivat jotkut nähneet tämän saman tuntemattoman miehen yhdessä murhattujen kanssa kantavan torilta torpan isäntäväen tavaroita heidän kotiinsa kello 8:n tienoissa mainittuna iltana. Asianmukaisiin, laajoihin tiedusteluihin murhaajan jäljille pääsemiseksi on ryhdytty ja jonkun verran vainua verityön tekijästä luullaankin jo saadun, joskaan toisaalta ei ole minkäänmoista varmuutta vielä olemassa.

Murhattujen ruumiitten lääkintälailliset tutkimukset aloitti piirilääkäri K. A. Hällström tämän kuun 16. päivänä. Ruumiit on huomattu useista muistakin kohdista ruhjotuiksi, ei ainoastaan pääkallot. Suuria mustelmia on pitkin ruumiita, käsivarsia on katkottu j. n. e., mistä voi saada aihetta myös sellaiseen otaksumiseen, että murhatut ovat ehtineet jonkun verran heräilläkin ja koettaneet ehkä puolustautuakin. Toisaalta tämä ei kuitenkaan kumoa ennen lausuttua otaksumista, että murhaajan ensi iskut ovat olleet siksi lujat, että murhatut ovat niistä jo tainnoksiin menneet ja kuolontuskissaan vierähtäneet vuoteittensa viereen. Siinä vasta on murhaaja varsin luultavasti antanut uhreillensa nuo muut lisäiskut, joiden jälkiä heidän ruumiissaan nyt on huomattu. Asennot, joissa murhatut tavattiin, edelleen tukevat tätä käsitystä.

****

Murhaa selviteltiin pitkään ja siitä tuli hyvin sotkuinen vyyhti. Heikki ja Anna Pajari olivat lestadiolaisia, ja murha aiheutti uskovaisten piirissä syyttösten ja epäilyjen vyöryn. Näistä tapahtumista voi lukea enemmän Makkerin blogista. Lopulta vangittiin Juhana Ringvall sekä Jafet Gråsten.

Joulukuussa vuonna 1903 sanomalehti Wiipurissa kirjoitetaan näin:

Pajarin murhajuttu. Lappeen pitäjän käräjäkunnan kihlakunnan oikeus 20 p:nä elokuuta julisti päätöksen, katsoen ettei laillista näytöstä ollut esitetty siitä, että Juhana Ringwall-vainaja, Jafet Gråsten ja Aatami Hedman olisivat tavalla tai toisella olleet syypäät Heikki Pajarin, tämän vaimon Maria Sofia Pajarin ja talollisen Wilppu Juhananpoika Janhusen murhiin, ja niin muodoin vapautti syytetyt kaikesta edesvastauksesta. Samalla jätti oikeus heille vallan eri oikeuden käynillä ajaa kannettaan nimismies Hallonbladia vastaan Jafet Gråstenin ja Juhana Ringwallin vangitsemisen johdosta.

****

Minä en vielä lehtiä selaillessani löytänyt miten tämä kyseinen murhatapaus lopulta ratkaistiin, ja saatiinko tekijä/t kiinni. Jatkan lehtien lueskelua, mutta jos joku tietää tapahtumista enemmän, minulle saa toki kertoa.