Vanhoja Spiritisti-lehtiä selaillessani silmiini osui kertomus unesta jossa murhattu mies ilmestyy eräälle tuttavalleen. Kiinnostuin jutusta ja ryhdyin etsimään sanomalehtiuutisia tapauksesta. Kyseinen unennäkö on merkitty poliisin pöytäkirjoihin ja julkaistu hyvin monessa sanomalehdessä samanlaisena kuin tämä Perä-Pohjolaisen uutinen.
Perä-Pohjolainen 18.1.1912
Unennäkö murhan selvittäjänä.
Kuten tiedetään ei Tornion rautatien varrella viime marrask.
24 p:n iltana murhattua miestä tunnettu, ennen kuin talokas August Lempeä
Alatornion Liakan kylästä, näki merkillisen unensa, ja sen johdosta kävi
murhattua katsomassa. Julkaisemme tässä sen kohdan polisiitutkinnon
pöytäkirjasta, joka koskee August Lempeän kuulustelua:
Talokas August Lempeä: että hän oli ensi kerran kuullut
murhasta puhuttavan seuraavana sunnuntaina (siis marrask. 26 p:nä, sillä murha
tapahtui perjantaina marrask. 24 p:n iltana), kun hän kävi eräässä torpassa,
jossa oli ollut myöskin mäkitupalainen Anton Ruuti. Seuraavana keskiviikkona
hän kävi Torniossa ja siellä nahkuri Nykäsen puodissa oli rouva Nykänen
puhunut, kuinka surkeaa on, kun ei kukaan edes tunne murhattua, johon todistaja
(Lempeä= oli sanonut, että sietäisi hänenkin käydä ruumista katsomassa, vaikka
siitä ei mahtane olla suurta apua, koskei muutkaan häntä tunteneet. Saman
päivänä oli hän myöskin Tornion Lehdessä lukenut uutisen tapahtuneesta
murhasta.
Kun hän sitten illalla tuli kotiin ja tavalliseen aikaan pani maata
pirttiin, jossa nukkuivat vaimonsa ja työmies Kustaa Henriksson, näki hän yöllä
unta, että muuan mies tuli ovest sisälle ja oli Ville Liimatan näköinen
(Liimatainen on murhatun oikea sukunimi) sekä mainitsi olevansa Kiirunasta ja
että hän on se Liimatan Ville, joka Raumolla tapettiin, johon todistaja sanoi: ”Niinkö”.
Liimatta tällöin vastasi: ”Niin ne teki roistot”, jatkaen: ”ei ne roistot
muuten olisi saaneet minua matkaansa, mutta kuin toinen niistä oli tuttu, niin
lähdin; roistot veivät minulta toista tuhatta markkaa rahaa, jotka sain melkein
kaikki vaihdetuksi Suomen rahaksi, mutta toista sataa jäi, joita roistot eivät
löytäneet, kuin olivat paidan povilakkarissa. Veivät roistot myöskin multa
kuvernöörin passin ja papinkirjan, etteivät ihmiset tuntisi, ja myöskin
palttoon”. Ja oli Liimatta vielä sanonut todistajalle: ”Käy sinä Aukusti rukka
minua katsomassa, kyllä sinä minut tunnet, vaikka leuka ja kurkun alus on
musta, kun minua on muokattu”. Kun todistajaa unessa pelotti, oli Liimatta
sanonut: ”Et suinkaan ole niin hourio, että minua pelkäät. Muistathan, että
aijoin ensin tulla teidän luokse ja sitten vasta mennä akan luo”.
Tämän jälkeen
heräsi todistaja ja oli valveilla toista tuntia, mutta kun uudestaan nukkui,
oli nähnyt samaa unta ja oli Liimatta maininnut, että kahdessa kohdassa oli
kova ottelu, ennen kuin saivat häneltä hengen, sekä että hän oli aikonut
kesällä kirjoittaa todistajalle, mutta ei tullut tehneeksi sitä, kun aikoi
syksyllä tulla todistajan luo ja silloin maksaa takaisin Kirunaan mennessä
todistajalta lainaamansa 14 markkaa.
Aamulla herätessään oli todistaja heti kertonut unestaan
vaimolleen ja työhenkilölleen Augusti Henrikssonille samalla lausuen unensa
johdosta, että jos hän olisi nuorempi mies (jolloin hän varmasti tiesi unensa
jotain merkitsevän), ei tuo uni merkitsisi mitään hyvää Liimatalle ja että
kaikissa tapauksissa luule tälle jonkun ikävyyden tapahtuneen.
Unensa johdosta oli todistaja sunnuntaina jouluk. 3. p.
Alatornion kirkkomaalla olevassa leikkuuhuoneessa käynyt ruumista katsomassa ja
tunsi sen Liimataksi samoin kuin myöskin mäkitupalainen Juho Pietilä ja
vaimonsa tekivät. Seuraavana tiistaina todistaja kävi toisen kerran lautamies
Antti Hyvälän ja Sakari Lassilan kanssa ja tunsivat hekin vainajan Liimataksi.
Lempeä ei sairautensa takia ollut saapuvilla viime
maanantaina välikäräjillä. Mutta tiistaina, t.k. 16 p:nä oli hän oikeudessa kuulusteltavana.
Lempeä kertoi, ettei hän unennäkönsä edellisenä päivänä ollut Liimataista
ajatellut. Hän myönsi unennäkönsä sellaiseksi kuin poliisitutkintpöytäkirjassa
on kerrottu, ainoastaan muuttain osaksi järjestystä, joten esim. Liimataisen
kehotus, että Lempeä kävisi hänen ruumistaan katsomassa, siirtyi unen
alkupuolelle. Selville kävi, että Lempeä oli ollut murhan aikana
kotipaikkakunnallaan, kotona, joskin samana päivänä, jolloin murha tapahtui
illalla, hän oli käynyt Rantakataja nimisessä talossa räätäli Jalmari
Niskavaaran luona.
Muuan henkilö, joka oli saapuvilla nahkuri Nykäsen puodissa
silloin, kun Lempeälle kerrottiin murhatapahtumasta, on sanonut kertomuksen
tehneen syvän vaikutuksen Lempeään.
Murhasta pantiin syytteeseen lopulta helsinkiläinen Severin Signal ja tamperelainen Edvard Jokinen. Juttua puidaan sanomalehdissä monta vuotta. Severin Signal mainitaan joissan uutisissa "näyttelijäksi". Jonkinlainen esiintyjä tai voimamies tämä Severin luultavasti on ollut, kuten seuraava Satakunta-lehden mainos vuodelta 1903 todistaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti