sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hiittenkallio ja Vuohikivi Nakkilassa

Kotiseutu-lehti 15.2.1913

Hiittenkallio ja Vuohikivi Nakkilassa.

Nakkilan pitäjän Lattomeren takamaalla sijaitsee ”Hiittenkallio”. Se on luolamainen kalliomuodostuma, josta nyt ei ole enää muuta merkillistä jälellä kuin tornimainen takahuone, joka on noin 4 tai 5 syltä korkea ja noin syltä leveä, pyöreä kuten kirkon torni. Se on kallion sisässä ja ikään kuin tehty päällekkäin ladotuista isohkoista kivimöhkäleistä.

Ennen, silloin kun luolan etuosakin oli kunnossa, oli luolan perällä ”ovi” joka oli suuri kivimöhkäle. Tämä oli hiukan raollaan, mutta kuitenkin niin vähän ettei ”kammariin” kukaan päässyt. Täällä sitten tarujen mukaan ”hiitteet” aarteitaan säilyttivät.
Kerrotaanpa siellä olleen kultainen, jonka päällä kultainen kissa istui, mutta lähemmin ei sitä oltu tarkastettu, sillä valkea oli aina heti sammunut kun sinne oli katsottu.

Tässä luolassa varmaankin oli sekin jättiläiseukko asunut, joka ”Vuohikiveä” oli helmassaan kantanut aikoen sen nakata Kokemäen jokeen, siten upottaakseen Nakkilan pitäjän ja kirkon, jota jättiläiset eniten vihasivat. Mutta sattuipa silloin kuulumaan kirkonkellojen ääni ja akka tästä säikähtyneenä pudotti kiven ”Vuohimäen” rinteeseen noin puolentoista kilometrin päähän Nakkilan kirkosta.

Tämä ”Vuohikivi” oli hyvin suuri ja kun se näytti erinomaiselta rakennuskiveltä, niin aikoi Villilän kartanon senaikuinen omistaja rikkoa sen saadakseen siitä uuteen rakennukseensa kivijalan. Mutta koska tiedettiin, että se on ”hiidenkivi”, niin luulojen mukaan sitä ei voinut muut rikkoa kuin joku väkevä noita. Sitten haettiinkin pohjoisista noita. Tämä tuli, höpisi loitsuja, tarkasteli kiveä ja viimein porasi keskelle kiveä pienen ruutireiän, joka sitten ladattiin ja sytytettiin. Kivi ei tästä paljon muuttunut, ainoastaan pieniä laikkoja sen päältä lohkesi. Nyt selvisi, että kivi oli lumottu, eikä sitä mikään maallinen voima saisi hajalle.

Ruvettiinpa nyt rakentamaan Nakkilan kirkkoa, jolloin taas tuli kivestä puute. Taas käytiin käsiksi ”Vuohikivieen”. Tällä kertaa vain tavallinen kuolevainen, mutta uudemmanaikaisilla työkaluilla. Nyt tehtiin paljon syvempi reikä ja niin saatiin kivi vahvalla panoksella hajalle.
Kiven suuruutta voi kuvitella, kun tietää että Nakkilan kirkon kivijalka ja kiviaita ovat tehdyt tuosta yhdestä kivestä. Samasta kivestä saatiin vielä rautatiesiltaankin rakennusainetta. 

Olihan siinä kiveä yhden eukon kannettavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti