Pohjolan myyttinen maantiede osa 2 - Koirankuonolaiset

Ryhdyin kirjoittamaan sarjaa Pohjolan myyttisestä maantieteestä jo kovin kauan aikaa sitten. Projekti tyssäsi ensimmäisen, karttoja käsittelevän osan jälkeen, mutta kaivoin sen vihdoin koipussista. Tämän toisen osan oli tarkoitus käsitellä kartoissa ja teksteissä esiteltyä Hyperboreaa, mutta joskus en vain kykene pysyttelemään suunnitellussa. Hyppään suoraan listani kolmanteen kohtaan, eli koirankuonolaisiin.

Koirankuonolaisista on kerrottu monia tarinoita ja usein nämä villit ihmisen kaltaiset olennot on sijoitettu Intiaan, Afrikkaan tai jonnekin kaukaiselle valtamerten saarelle. Pohjolassakin on kuitenkin tarinoitu koirankuonolaisista, ja poiminkin tähän nyt kolme esimerkkiä näistä lähiseutujemme karvakuonoista.

Aithikos Istrialaisen satumainen matka Pohjolaan

Aithikos Istrialainen (n. 600-700 jkr.) on kiistelty henkilö, joka kaikista todennäköisimmin on vain toisen henkilön sepitelmää. Hän on kuitenkin päähenkilönä matkakertomuksessa joka esittelee runsaasti muun muassa pohjoismaita. Aithikos mainitsee kertomuksessaan Munitian maan, joka sijaitsee kaukana pohjoisessa: 

"Siellä asuvain ihmisten päät ovat koiranpään muotoisia — jonka tähden niitä sanotaan koirankuonolaisiksi (cynocefali) — muut jäsenet ihmisellisiä, kädet ja jalat niinkuin muilla ihmisillä, kasvu kookas, kasvot häijyt, heidän kesken nähdään kuulumattomia hirviöitä. Heidän naapurikansansa nimittävät heitä Cananealaisiksi. Ainoastaan naiset eivät näytä samallaista koiran muotoa. Ilkeä kansa, huudahtaa Hieronymus, jota ei mikään kirja tunne, paitsi tämä filosoofi! Etenkin Germanian kansat, jotka käyvät kauppaa, vakuuttavat että usein laivoillaan kulkevat mainitulle saarelle, ja nimittävät sitä kansaa Cananealaisiksi. Mainitut pakanat käyvät paljain säärin; öljyllä tai rasvalla voitelevat hiuksensa, niin että levittävät pahaa hajua. He elävät suurimmassa ruokottomuudessa ja syövät saastaisia eläimiä, hiiriä, myyriä y. m. s. Varsinaisia asumuksia ei ole, vaan huopa-teltoissa elävät syrjäisissä metsissä ja soissa. Karjaa, lintuja ja suuria lammaslaumoja on heillä yllinkyllin. Jumalaa eivät tunne, vaan haltioita ja noitia pitävät arvossa. Kuningasta heillä ei ole. Tinaa käyttävät enemmän kuin hopeaa ja sanovat sitä hopeaa pehmoisemmaksi ja kirkkaammaksi. Sillä noilla seuduilla sitä ei saataisi, joll'ei tuotaisi sinne muualta. Kultaa löydetään heidän maansa rannoilta, hedelmiä ei kasva, eikä vihanneksia. Maitoa on paljon, mettä vähän."

Koirankuonolaiset Adam Bremeniläisellä

Adam Bremeniläisen (n.1045-1085) pohjoismaiden kartassa on mainittu monia kummallisia paikkoja. Sueonia ja Norvegia ovat selvästi Norja ja Ruotsi, mutta niiden itäpuolella törmäämmekin puhtaasti myyttisiin, jo Hippokrateella esiintyneisiin Rhipei-vuoriin joilta pohjoistuuli Boreas saa alkunsa. Rhipei-vuorten lomaan on sijoitettu Cynocephali eli Koirankuonolaiset sekä mystinen Terra Feminarum. Terra Feminarum tarkoittaa ilmeisesti Kainuuta, jonka vanha nimi Kvenland on sekoitettu skandinaaviseen naista tarkoittavaan kvaen-sanaan. Tästä syntyi moniin karttoihin nimi Naisten Maa, sekä villit tarinat pohjolan amatsoneista. Amatsonien pohjoisista asuinsijoista kirjoitan joskus toiste, nyt käsittelen heitä ainoastaan sen verran kuin he liittyvät koirankuonlaisten heimoon. Tässä on hyvä lainata Adam Bremeniläistä itseään:

”Jotkut väittävät että he (amatsonit) tulevat raskaaksi juomalla vettä. Toiset taas sanovat että he tulevat raskaaksi yhtymällä merillä kulkeviin kauppiaisiin, tai omiin vankeihinsa, tai hirviöihin, jotka eivät ole harvinaisia niillä seuduin; ja tämä tuntuu meistä todennäköisimmältä. Jos heidän jälkeläisensä on miespuolinen, se on Koirankuonolainen, mutta jos se on naispuolinen, se on hyvin kaunis tyttö. Nämä naiset elävät yhdessä ja halveksivat miesten seuraa, joita he moni tavoin vieroksuvat kohdatessaan. Koirankuonolaiset ovat sellaisia joiden pää sijaitsee heidän rinnassaan: Venäjällä heitä näkee usein vankiloissa ja heidän puheensa on sekoitus puhetta ja haukkumista.”

Saamelaisten pädnaknjunne

Lars Levi Laestadius kunnostautui kirjoittamalla muistiin saamelaisten kansanperinnettä. Hänen kirjastaan Lappalaisten mytologian katkelmia löysin mielenkiintoisia tarinoita koirankuonolaisista. Koirankuonolaiset kuvataan usein julmina petoina jotka ovat erityisen mieltyneitä ihmislihaan.

"Yksi lappalaisten tarinoitten vanhimmista aiheista on olento, jota kutsutaan nimellä pädnaknjunne, ’koirankuonolainen’. Lappalaiset kuvittelevat olleen ihmisiä, joilla oli koiran kuono eli kansa, jonka jäsenillä nenä oli muodostunut kuonon tapaiseksi, ja heidän sillä vainunneen ihmisiä. He nimittäin söivät näitä ja siksi oli jokseenkin vaarallista kohdata pädnaknjunne. Mutta kertomukset tästä koirankaltaisesta ihmisolennosta ovat melko hämäriä ja viittaavat kaukaiseen muinaisuuteen, jolloin lappalaiset luultavasti asuivat todellisten ihmissyöjien naapureina, mahdollisesti pohjoisimmassa Aasiassa."

Koirapäinen pyhimys

Yksi merkillisimmistä yhteyksistä suomalaisten ja koirankuonolaisten välillä löytyy pyhän Kristoforoksen legendasta.

Kristoforos, kristuksen kantaja esitetään ikonitaiteessa usein koirapäisenä. Tämä johtunee termin 'kanaanilainen' eli cananei sekaantumiseta latinan koiraa tarkoittavan canine-sanan kanssa. Kanaanilaisiksi kutsuttiin useimpia pakanaheimoja. Pyhä Kristoforos olisi alunperin ollut pakanasoturi joka kääntyi kristinuskoon. Häntä kuvataan jättiläismäiseksi mieheksi jolla oli hirviömäiset kasvonpiirteet.

Mielenkiintoisen mutkan pohjolaan tämä tarina tekee siinä vaiheessa kun ymmärretään että sana 'cananei' saattaa tarkoittaa myös kainuulaisia. Löysin aikaisemminkin netin syövereistä sivuston joka liitti Kristoforoksen legendan pohjolan koiranpäihin, mutta en enää kuollaksenikaan löytänyt sitä. Onneksi törmäsin sanomalehtiarkistossa Uuden Auran julkaisemaan Kyösti Wilkunan tarinan Kristuksen kantaja. Legenda ensimäisestä kristitystä suomalaisesta.

"Kainulaisia kutsuivat muukalaiset ajanlaskumme alussa nimellä Caninaei tai Cananei. Koska latinaksi koira on canis, sai tästä alkunsa tarina koirankuonolaisten eli kreikkalaisella nimellä kynokefalein kansasta. Aithikos Istrialainen y. m. aikaisimman keskiajan kirjailijat nimittävätkin suomenmaan asukkaita kynokefaleiksi tai cananealaisiksi.

Varhaisimmat legendat Pyhästä Kristoforoksesta mainitsevat hänen olleen kotoisin kaukaisesta saaresta pohjolassa, kynokefalein eli caninaein kansasta. Että tämän kuuluisan marttyrin ja pyhimyksen syntymäseuduksi on myöhemmin tehty kanaanin maa eli Palestiina, on selvästikin nimien sekoittamisesta johtunut harhakäsitys."

Wilkunan tarinassa Kristoforos syntyy Pohjolassa ja saa nimekseen Mies. Hänestä kasvaa jättiläismäinen ja uljas soturi, joka vannoo palvelevansa vain maailman mahtavinta kuningasta. Konstantinopolin hallitsijan palveluksesta hän siirtyy palvelemaan paholaista, ja lopulta Kristusta joka on kaikkein mahtavin hallitsija.

Tässä muutama pintaraapaisu koirankuonolaisten ihmeelliseen maailmaan. Mutta jos joskus innostun ja jatkan Myyttisen maantieteen sarjaa kolmanteen osaan, luvassa on varmasti vielä kummallisempia juttuja.

Lähteet:
Aistikhos Istrialaisen matkakertomus Suomesta ja Pohjoismaista
Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia
Fridtjof Nansen: In Northern Mists 
Uusi Aura 11.7.1914