Murha

”Taas yksi ruumis löydetty”, ystäväni sanoo. Hän lukee lehdestä nuorten naisten murhista jotka pitävät kaupunkia pelon vallassa.

”Minä en halua kuulla”, sanon. ”Lähdetään pois”.

Ystäväni taittaa lehden ja seuraa minua puistotietä sumuiseen hämärään. Kävelemme vaitonaisina ja kylmyys pakottaa käärimään takkia tiukemmin ympärille. Näen miten polkua lähestyy muutama puolituttu nainen. Kohdalla valmistaudun tervehtimään mutta toinen naisista melkein hyökkää kimppuuni. Hän huutaa vastaani ryöpyn syytöksiä ja kutsuu minua murhaajaksi.

Hämmennyn ja kiiruhdan pois. Nyyhkyttävä nainen jää seuralaisensa lohdutettavaksi.

”Pelko saa kaikki sekaisin päästään”, ystäväni sanoo, ennen kuin hyvästelee minut.

Näen parkkipaikalla auton jonka tiedän kuuluvan naiselle. Kirjoitan kosteaan tuulilasiin: SINÄ OLET SEURAAVA!

                                                                                     John Tenniel - The Nemesis of Neglect

                                                                                                             **********

Tämän raapaleen aihe tulee myös näkemästäni unesta. Muistelen että siihen aikaan luin Alan Mooren ja Eddie Campbellin Helvetistä-sarjakuvaa, sekä Stephen Knightin salaliittoteoriakirjaa Jack The Ripper : The final solution, johon kyseinen sarjis siis pitkälti pohjaa tarinansa.

Raapaleeseen olen sisällyttänyt uneni juonipitoisimman osion. Samassa unessa näin kuitenkin paljon muutakin, kuten vangitsemiseni päivällispöydässä ystävien ilmiantamana. Uneni olennainen teema oli epätietoisuus siitä olinko todella syyllistynyt johonkin, vai syytettiinkö minua aiheetta jonkun toisen rikoksista. 

Helvetistä-sarjakuvaa suosittelen kaikille jännityksestä nauttiville. Sen juonta ei voisi kuvailla murhamysteeriksi, sillä tekijä ja motiivi ovat selvillä alusta alkaen. Enemmänkin se on katsaus viktoriaaniseen luokkayhteiskuntaan ja sen realiteetteihin, mutta myös sukellus mystiikkaan, okkultismiin, historiaan ja Lontoon kaupungin psykogeografiaan (uusi sana jonka opin Wikipediasta). Jokaisen kirjan liitteenä on monta sivua lähdemateriaalia, kirjallisuusviittauksia ja historiallista nippelitietoa joka varmasti tyydyttää jokaisen ripperologin tarpeet. Niitä lukiessa ei pääse unohtumaan että sarjakuvan tapahtumat ovat sentään ”vain fiktiota” ja todellinen mysteeri on edelleen ratkaisematta. Minulle Helvetistä-sarjassa nämä kirjojen lopun tiheätekstiset liitteet olivat se kiehtovin juttu, ja sen jälkeen kiinnostukseni on vain kasvanut. Kirjahyllystä löytyy tällä hetkellä useampikin Viiltäjän arvoitusta ruotiva kirja. 

Helvetistä sai myös elokuvaversionsa vuonna 2001, pääosassa Johnny Deppin hämmentynyt ilme. Petyin elokuvaan.Se ei pystynyt tavoittamaan sarjakuvan tunnelmaa ja juonikin oli typistetty lähes tunnistamattomaksi.