Olen kulkenut hämärässä niin kauan että silmäni ovat tottuneet valottomuuteen. Ikkunattomat huoneet seuraavat toisiaan. Tunnustelen tietäni eteenpäin pölyisessä pimeydessä kunnes löydän uuden oviaukon.

 Huoneessa johon saavun, on jotain erilaista. Katonrajassa on kapea ikkuna jonka likaisen lasin läpi hohtaa valkoinen päivänvalo. Vapaus.

 Etsin kiihtyneenä käsiini tomuisen lankun ja isken sillä kaikin voimin. Haluan nähdä auringon ja hengittää raikasta ilmaa.

 Kuuluu paukahdus ja valo himmenee. Maitomaisen lasin takana on pari pieniä loisteputkia joista toinen on särkynyt iskuni voimasta. Pettymyksestä kyyneltyvin silmin isken toisenkin rikki.

 Ikkunaksi luulemani aukko seinässä ammottaa tyhjänä ja mustana edessäni. Sirpaleista välittämättä ryömin siitä sisään kohti uutta pimeää käytävää.

                                                                                           Kuva: Public Domain Review