Innostuin kovasti kun luin ensimmäiset kuvaukset Stefan Spjutin Staalosta. Jännittävä kirja pohjoisten metsien peikoista. Ja vielä staalosta, vähemmän tunnetusta saamelaisen mytologian hahmosta. Odotin saavani uutta ja ihmeellistä tietoa pohjoisen perinteistä ja jännittävän fantasiaelämyksen. Kansikin oli hieno ja vakuuttava, vaikka sillä ei olekaan mitään tekemistä Ruotsin Lapin kanssa. Kirjan avattuani kuitenkin tylsistyin.
Saamelaista mytologiaa ei kirjasta löydy; staalo on vain
yksi synonyymi peikolle ja sana on päässyt mukaan ilmeisesti vain tuomaan
pohjoista eksotiikkaa. Kuitenkin peikot ovat kirjan parasta antia. Niiden hahmoissa
on hienoja ja omaleimaisia ideoita, mutta kirja keskittyy välillä liiaksi ihmisiin
joista lukija ei kiinnostu pätkän vertaa. Luin kirjaa melkein sata sivua ennen
kuin sain selville että päähenkilö on nainen, ja vasta seitsemänsadan sivun
loppupuolella minulle kerrottiin että hänellä on silmälasit. Henkilöistä ei
kerrota oikeastaan mitään vaikka heistä puhutaan ja heidän annetaan puhua koko
ajan.
Realismia on tekstiin yritetty saada luonnollisilla
toiminnoilla. Ihmiset niistävät, raapivat kutisevaa kohtaa ja käyvät vähän
väliä vessassa. Nuuskaa henkilöt käyttävät kirjan aikana autolastillisen. Joka
toisella sivulla kuvattu eritteiden virtaus jää itseisarvoksi eikä onnistu
lisäämään mitään merkittävää tarinaan eikä uskottavuuteen. Myös joissain
kohdissa käytetty äärettömän pikkutarkka ympäristön kuvaus muuttuu paikoitellen
listaukseksi jossa sivuntäytteenä on luettelo auton lattialta löytyvistä
roskista ja pikkutavaroista. Tuntuu kuin kirjasta olisi väkisin venytetty
Stephen King tyylinen tiiliskivi. Kolmanneksen kirjasta luettuani toiminta
alkoi hiljalleen käynnistyä, mutta siinä vaiheessa aloin toivoa että koko touhu
olisi jo ohitse.
Tekstin hivenen kalsea ja realistinen ote on kaikesta
huolimatta hieno kontrasti merkilliselle tarinalle. Kirjoittajalla on toteava
tyyli joka sopii mainiosti pohjoisen tunnelmiin. Tarinaan on riemastuttavasti sotkettu mukaan myös itse peikkomestari John Bauer, jonka elämästä kerrotaan muutama mielenkiintoinen fakta. Tämäkin juonenkäänne olisi ansainnut mielestäni enemmän käsittelyä. Välillä tarina imaisee
mukaansa mutta palauttaa sitten taas keskelle kalseaa nuuskanmakuista arkea
jossa kellään ei ole järkevää sanottavaa. Henkilöt ovat tylsiä, dialogi huonoa
ja kirja on noin 500 sivua liian pitkä. Loppuun, viimeiselle sivulle on
säästetty juonenkäänne jonka lukija on jo osannut kuvitella mielessään monta
kertaa. Hienoista ideoista ja mielenkiintoisesta aiheesta on onnistuttu
keittämään harvinaisen haalea soppa.
Harmittaa että ostin.
Staalo
Kirjoittaja: Stefan Spjut
Julkaisija: Like kustannus
ISBN: 978-952-01-0873-1
Staalo
Kirjoittaja: Stefan Spjut
Julkaisija: Like kustannus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti