tiistai 16. lokakuuta 2018

Furia infernalis ja gand-kärpänen


1720-luvulla nuori Carl von Linné käyskenteli keräämässä kasveja Lundin lähistöllä, Fågelsongissa. Yhtäkkiä jokin pisti häntä käsivarteen, mutta tuolloin hän ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Pian kävi kuitenkin ilmi että kyseessä oli tavallista itikanpistoa vakavampi juttu. Linnén käsi turposi ja hänelle nousi kova kuume. Lopulta kirurgi nimeltä tohtori Schnell paransi Linnén avaamalla hänen käsivartensa kainalosta kyynerpäähän asti.

Linné oli tuolloin varma että häneen oli iskenyt ohuen ohut mato, joka oli lennähtänyt hänen kimppuunsa, kaivautunut salamannopeasti ihon sisään ja aiheuttanut hengenvaarallisen tulehduksen. Kyseessä oli siis sama vaiva jonka arveltiin aiheuttavan karjan ja porojen massakuolemia. Lentotauti, skottpilen, jonka taikauskoiset maalaiset kuvittelivat olevan noituuden aikaansaannosta. Linné uskoi kuitenkin että syy pelottavaan tautiin oli hyvinkin luonnollinen. Omassa taksnonomisessa järjestelmässään Linné antoi tälle tuntemattomaksi jääneelle otukselle nimen Furia infernalis.

Lars Levi Laestadius, joka on tullut tunnetuksi aivan toisenlaisista yhteyksistä, harrasti innokkaasti luonnontieteitä ja kansanperinnettä. Kirjassaan Lappalaisten mytologian katkelmia hän yhdistää Linnén furian saamelaisten gand-kärpäseen. Laestadiuksen mukaan lapinnoita säilytti tätä kummallista kärpästä pienessä rasiassa, ja saattoi lähettää sen ahdistamaan vihollistaan tai tämän poroja. Tässä saamelaisessa tarinassa Laestadius näki kansanomaisen käsityksen Linnén kuvailemasta Furiasta.

Gann tai gandr on norjalainen sana jolla on monia merkityksiä. Pääasiassa se tarkoittaa saamelaisten taikuutta ylipäätään, toisinaan taas spesifimmin noidan lähettämää tautiprojektiilia eli noidannuolta. Monet lähteet ovat kääntäneet sen merkitsemään 'sauvaa', jossa merkityksessä se usein mainitaan osana nimeä Gandalfr, joka on kääpiön nimi Runo-Eddassa. Tunnetumman nimestä on tehnyt Tolkien, joka tietysti oli myös hyvin perehtynyt norjalaisee kansanperinteeseen. Ohessa Tolkienin itsensä piirtämä 'ganflue', eli gand-kärpänen.
Gand kärpäsestä en ole löytänyt kovinkaan paljon tietoa Laestadiuksen kirjaa lukuunottamatta. Tosin eräässä Jonas Lien novellissa esiintyy gann-finn (saamelaisnoita), jonka ympärillä parveilee aina lauma mehiläisiä. Hyönteiset pörräävät noidan turvekammissa ja pesiytyvät hänen päällään olevan turkin laskoksiin. Hyönteisillä on ilmiselvä yhteys noidan taikavoimiin.

Monia sairauksia on aikaisemmin arveltu noidan lähettämien 'tautiprojektiilien' aiheuttamaksi. Tällaisista melikuvista kertovat sellaiset nimitykset kuin amputauti ja noidannuoli. Valistuksen aikaan näitä uskomuksia alettiin järkeistää, ja hyvin usein taudin aiheuttajaksi ajateltiin
tuntematonta hyönteistä tai matoa. Näiden käsitysten innokas kannattaja oli myös Linné, joka sai omakohtaisesta kokemuksestaan lisää vettä myllyynsä. Furian aiheuttama tauti kuvailtiin monissa lähteissä harvinaisen rajuksi, kuolema saattoi seurata muutamissa tunneissa. Hoitona käytettiin kansanperinteen mukaan eräänlaista rahkahaudetta, mutta myös pistoskohdan avaamista kirurgisesti, tai jopa amputaatiota.

Monet Linnén kollegat ja oppilaat etsivät innokkaasti Furia Infernalista. Tukholman tiedeakatemia lupasi, useammin kuin kerran, tuntuvan summan rahaa tämän tuhoisan otuksen löytäjälle. Vaikka sen aiheuttamia sairaustapauksia dokumentoitiin useasti, ja monet kirjoittivat selostuksia sen elintavoista ja ulkomuodosta, kukaan ei onnistunut korjaamaan palkkiota. Syykin tähän alkoi olla 1800-luvulle tultaessa selvä. Todellisuudessa sellaista hyönteistä kuin Furia infernalis ei ollut olemassa. Linné alkoi vanhemmiten epäillä omia muistikuviaan ja poisti lopulta Furian Systema Naturaestaan. Kirjassa Naming of the shrew arvellaan että Linnen sairastumisen saattoi aiheuttaa paarman pureman välityksellä leviävä virus.

Furia infernalis elää kuitenkin yhä, varmaankin mahtipontisen tieteellisen nimensä ansiosta. Kun nimi on kerran jollekin otukselle annettu, sitä ei voi käyttää enää toistamiseen, tästä johtuen Furia infernalis on ikuistettu taksonomiseen järjestelmään. Furia on eräs harvoista hyönteisiin kuuluvista kryptideistä, jonka olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta eräät tahot jaksavat edelleen väitellä.

Oma kiinnostukseni Furiaan heräsi juurikin Laestadiuksen kirjan ansiosta. Pieni, lähes näkymätön ja tuskallisen kuoleman aiheuttava Furia onkin kammottava olento. Kryptozoologisella pelkoasteikolla se jättää jälkeensä monet kauhistuttavat jättiläisotukset. Sen lisäksi siihen saattaa törmätä Suomen rajojen sisäpuolella, sillä sen elinympäristöksi mainitaan useasti nimenomaan Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan suot.

Otin Furian novellini aiheeksi kun jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallistua kryptozoologiasta ammentavaan novelliantologiaan. Kirja ilmestyy Kustantamo Helmivyön kustantamana, mutta kertoilen siitä enemmän lähitulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti