Asuuko sinunkin sisälläsi käärme?

Kansanperinteessä käärmeellä on ollut aina erityinen asema. Käärme on maaginen eläin, se on noidan apuri ja talon suojelija. Kristillinen mytologia on värittänyt kansan käärmenäkemyksiä, siitä on tullut paholaisen kumppani, jopa itse paholainen. Käärmeen tappaja sai yhdeksän syntiä anteeksi.

Eräs mielenkiintoisimmista käärmeeseen liityvistä kansankäsityksistä on sen halu luikerrella ihmisen sisälle. Tällainen vaara oli erityisesti nukkuvilla, minkä vuoksi oli vaarallista nukahtaa ulkosalla. Tosin omassa sängyssäänkin nukkuja saattoi joutua käärmeen uhriksi.

Jos näki unta jossa joi kylmää vettä tai piimää, se oli melko varma merkki siitä, että unen aikana käärme on tehnyt tekosensa. 

Syytä käärmeen käytökselle kansanperinne ei tarkkaan kerro. Käärme ilmeisesti halusi ihmisen sisälle saadakseen parempaa ravintoa. Ehkä se myös koki että ihmisen sisällä oli miellyttävän lämmin. Vatsaan ryöminyt käärme aiheutti luonnollisesti isännälleen erilaisia vaivoja. Oli kipua ja särkyä, nälkää, ummetusta ja vatsavaivoja.

Ihmiseen asettuneen käärmeen saattoi houkutella ulos vaikkapa maidolla. Tosin tähän liittyvässä ohjeessa kehotetaan myös ripustamaan potilas tukevalla köydellä riippumaan pää alaspäin. Hänen alleen laitetaan maitovati, ja kun käärme luikertelee suusta ulos maidon houkuttamana, köydessä riippuva uhri voidaan siirtää käärmeen ulottumattomiin.

Myös toinen lääke käärmeen poistamiseen oli olemassa: Oli keitettävä hevosen virtsaa ja ryssänlehteä, eli mahorkkaa. Näin saatu sekoitus juotettiin potilaalle. Ilmeisesti käärmeestä kyseinen keitos oli kuvottavaa ja se poistui välittömästi samaa tietä kuin oli tullutkin.

1800-luvun sanomalehdissä kerrotaan usein ihmisistä jotka uskovat saaneensa käärmeen vaivoikseen. Lääketieteen ammattilaiset yrittivät parhaansa mukaan valistaa kansaa tässäkin asiassa, ja lehtiin ilmestyi lääkäreiden kirjoituksia joissa vakuutettiin että tämä uskomus ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Näihin kirjoituksiin vastattiin usein kertomalla lisää todeksi tunnettuja tapauksia. Usko käärmeiden aiheuttamiin sairauksiin eli kansassa vahvana.

Tässä esimerkkinä eräs, ilmeisesti alunperin Wiipurin Sanomissa julkaistu juttu, tässä poimittuna Rauman Lehdessä.

16.8.1980 Rauman Lehti

Käärme vaimon vatsassa.

Seuraava juttu sopineen luettavaksi mätäkuulla: Antrean pitäjän Korpilahden kylässä tapahtui tämä ihmeteltävä tapahtuma eräässä talossa. Kun talokkaan kotivävyn Kasper Tihverän vaimo Katri, viime heinäk. 31. p. vasten yöllä makasi miehensä ja imetettävän lapsen kanssa tuvan sängyssä, niin käärme vetäisi mainitun vaimon maatessa suun kautta vatsaan. Herättyään sanoi vaimo unissaan juoneensa kylmää vettä ja samassa arveli itsekin, että käärme on mennyt vatsaan, kuin ennekin on sellaista kuultu. Edellisenä päivänä olivat talon asukkaat nähneet käärmeen tuvan sillalla, vaan kovaksi onneksi eivät saaneet sitä tapetuksi, sillä se vetäisi raosta sillan alle. Hirmun ja kovan puristuksen kautta tuli vaimo niin kovasti kipeäksi, että miehen täytyi paikalla lähteä lääkärin apua etsimään, sekä hyväksi onneksi saikin kirkolle nykyjään tulleen rautatien lääkärin ystävällisesti avuksi tulemaan. Tohtori on suuresti kiitoksen ansaitseva. Paikalla tutkittuansa asian, antoi lääkäri vaimolle rohtoa ja vakuutti käärmeen kolmen vuorokauden perästä joko kuolevan tahi tulevan ulos, jos se sisällä on. Vaimon omaiset koettivat maanitella käärmettä tulemaan pois saunassa ja panivat miellyttäviä aineita vaimon suun eteen, maitoa ja vaapukoita. Kahdesti yritti se tulemaan elävänä pois suun kautta, vaan ensikerran kun yritti, niin vaimo hiljaa sanoi läsnä oleville ”nyt se tulee”, jolloin se kääntyi takaisin. Odotettua yritti se toisen kerran tulemaan, vaan samassa sairas tuli niin heikoksi ettei huokunutkaan, ja kun läsnäolijat luulivat hänen kuolevan, rupesivat he taasen hätäisinä ääntä pitämään, jolloin käärme peräytyi takaisin. Kolme vuorokautta sai vaimo parka kovia tuskia kärsiä ja pelkäsi jo kuolevansa sekä haetti papin itseänsä ripittämään,  vaan kolmen vuorokauden perästä kuitenkin vaimon tuskat vähenivät ja nyt yhden viikon kuluttua tuli tämä  vaarallinen elävä kuolleena ulos. Kyynärän pituinen harmaankirjava oli käärme. Vaimo nyt jo paranee, vaikka luultavasti ilman kiitettävän lääkärin avutta olisi varmasti kuollut. Olkoon tämä tosi tapaus kaikille varoitukseksi, että käärme voi mennä ihmisen sisälle, jos niin sallitaan, kirjoittaa W. S:lle samassa kylässä asuva lautamies S. Kuisma

Jotkut lehtikirjoittelijat tuntuivat ajattelevan, että usko sisällä asuvasta käärmeestä oli merkki paholaisen riivauksesta. Lääkärien mielipiteen myötä käärmeuskomus alkoi hiljalleen muuttua fyysisestä vaivasta psyykkiseksi sairaudeksi, jota hoidettiin lähinnä lumehoidoilla. Useissa tapauksissa pelkkä usko oletetun käärmeen poistumiseen sai aikaan paranemisen.

Kontuvuoren suuri käärme

Vesihirviöitä on blogissa nähty niin suuret määrät, että on mukava välillä esitellä maalla asuvaa kummajaista. Oma lukunsa lohikäärmeiden suuressa heimokunnassa ovat jalattomat tai kaksijalkaiset käärmeet. Skandinaviassa asustelee lindorm, hautojen ja aarteiden vartija. Alpeilla voi törmätä tatzelwurmiin tai stollenwurmiin. Lindorm kuvataan usein harjalla varustettuna, kissanpäisenä, jossain vanhemmissa lähteissä jopa hevosenpäisenä. Tatzelwurmin erikoisuutena on myös kissan pää sekä mieltymys maitoon. Jos lehmät laitumella ehtyivät, saattoi siitä päätellä suuren käärmeen asustelevan lähettyvillä.

Kissapäinen käärme jonka Jean Tinner kohtasi Frumsembergin vuorella noin vuonna 1711. J.J. Scheuchzerin kirjasta Itinera per Helvetiae

Joitakin kaikuja näistä suurista käärmemäisistä otuksista on kantautunut myös Suomeen. Seuraava kertomus Tuuloksen kappeliseurakunnasta kertoo muutamankin kohtaamisen suuren käärmeolennon kanssa.

Suomen Julkisia Sanomia no 45 22.06.1857

Tuuloksen kappelista 6 päivä kesäkuuta 1857

Kummallinen asia. 

Noin 17 ajastaikaa takaperin, kuulin juteltavan täytenä humuna, miten torpparin tyttö Leena Mikkelintytär Onkijärven torpasta, Sairiolan säterin tilalta tästä seurakunnasta, olisi nähnyt hirmuisen suuren käärmeen kulkevan Kontuvuoren takamaassa, noin puolen peninkulmaa sanotusta Onkimaan torpasta. Asiaa epäiltiin useimmilta seutukuntalaisilta, vaikka moniaat akat samoilta seutuin, jotka silloin olivat marjanpoiminnassa, vakuuttivat tapausta todeksi. Mutta nyt jutteli ainamainitun torpan poika, Aadami Mikkelinpoika, ”Helatuorstaina 21 päivänä viime kuuta, paimenenessa ollessansa Myllykorven reunalla olevassa mäen laidassa lähellä pientä saman suon keskellä olevaa lampia, kello yhden ja kahden välissä j. pp. kuultuaan jonkun erinäisen ja hänelle tuntemattoman kuhinan korvessa, tarkoin katseltuansa äkänneensä yhden hirren tapaisen olennon vetävän itsensä pohjasta etelään päin”. Kertoja sanoi arvelevansa pedon vähintäin kolme syliä pitkäksi, ja sillä olleen sammalen muotoisen haituran selällä. Jos asia on tosi, olisi siinä luonnontutkioille jotakin miettimistä, jos se taas on valhe, niin jääköön Kontuvuoren takamaahan siksi siunattua päiväänsä mätänemään. Mutta kyllä kertoja vakuutti asian olevan toden totuuden.

Aivan tarkkaa sijaintia tälle tapahtumalle on vaikea määritellä, liekö Tuuloksen vai Janakkalan puolella, mutta Karttapaikasta nappasin suurin piirtein tämän alueen kartan jossa näkyvät kaikki nimeltä mainitut paikat.

Kolme syliä vastaa suurin piirtein 5,34 metriä. Mainittu "haitura selässä" lienee harja, joka mainitaan usein myös lindormin yhteydessä. Tämä erikoispiirre erottaa otuksen tavallisista käärmeistä ja tuo mieleen enemmänkin eurooppalaisten bestiaarien myyttiset käärmeotukset. Hangasten käärmekuninkaan yhteydessä maintaan jopa erikseen kissamainen pää. Näyttäisi siltä että Häme on ollut erityisen hedelmällistä maaperää suurten käärmeiden sikiämiselle. Mahtaisikohan näitä jännittäviä käärmetarinoita löytyä vielä paikallisten ihmisten muistista, vai täytyykö niitä varten matkustaa tutkimaan arkistoja?