Kansikuvataiteilua

Kesäkuu on ollut poikkeuksellisen kiireistä aikaa. Päivisin teen näitä ihan jokapäiväisiä kotiäidin hommia, pihaillaan yhdessä lapsen kanssa, leivotaan, laitetaan ruokaa, sotketaan ja siivotaan, katsotaan telkkaria, leikitään legoilla... (välillä minä istun koneen ääressä ja juon kahvia, tiedättehän, facebook...) Illalla kun lapsi on saatettu unten maille alkaa varsinainen työponnistus. Silloin minä heitän esiliinan nurkkaan ja minusta kuoriutuu kynää ja piirtopuikkoa heiluttava multitalentti!

 Myös mummolaviikonloput on viime aikoina uhrattu tälle taiteilulle, tosin parina iltana olemme riistäytyneet miehen kanssa elokuviin. (Guardians of the Galaxy piti nähdä, sekä Salazarin kosto).

Erityisesti Worldcon on työllistänyt minua vaikka en aiokaan itse tapahtumaan osallistua. Olen suunnitellut kaksi kansikuvaa Osuuskumma Internationalin englanninkielisiin antologioihin, ja työn alla on parhaillaan vielä yhden Wordlconiin tähtäävän ja kotimaista kauhua esittelevän novelliantologian kansi.

Tässä valmistuu kansikuva Kuoriaiskirjojen tulevalle julkaisulle

Tällä hetkellä työstän Boris Hurtan uuden novellikokoelman kantta (Talo Mörövuoren juurella, julkaisijana Kuoriaiskirjat). Olen tästä kansikuvasta erityisen innoissani, koska olen fanittanut Hurttaa siitä lähtien kun ensimmäisen kerran luin kirjan Lumen tuoloa ei voi estää. 

Kansitaitto pitäisi saada valmiiksi jo juhannuksen aikana, joten aika pitkälti keskikesän juhlakin menee tietokoneella istuen.

Kirjoittamiselle ei ole ollut aikaa, mutta toisaalta kansikuvailu on sen verran antoisaa puuhaa että en ole jaksanut tällaisia murehtia. Vaikka olen kirjoittanut ihan hyvin menestyneitä novelleja, koen yhä että sanat eivät ole minulle se luonnollisin tapa itseilmaisuun. Olen siis kiitollinen siitä että minulla on välillä tilaisuus tehdä kuvia, eikä pelkästään omaksi ilokseni.

Kirjoittamisen suhteen olen kuitenkin tehnyt juhlallisen päätöksen. Sitten kun tämän vuoden kansikuvat on saatettu valmiiksi, ryhdyn kirjoittamaan elämäni ensimmäistä romaanikäsikirjoitusta.

Noitamainen pääsiäinen

Pääsiäisenä pakkasimme lapsen autoon, ja lähdimme Kuortaneelle mummolaan. Kaikenlaista touhua ilmaantui sitten sopivasti, ja pyhät tuli käytettyä novellin korjailuun, ja piirtämiseen. Jätin pojan ilman suurempia tunnontuskia mummun ja papan hoitoon, ja linnoittauduin vinttikammariin. Sain minä jotain aikaankin. Yksi kuva tulevaan kirjaan tuli melkein valmiiksi, ja novellikin pääsi syyniin.


Ihanaa välillä omistaa useampikin tunti tällaiselle luovalle työskentelylle, etenkin piirtämiselle, kotona kun tuppaa olemaan kaikenlaisia keskeytyksiä ja hasardeja. Lapsi syö kynät ja kumit, ja kissa piirustuspaperit, ym...

Ei koko pääsiäinen sentään kulunut vintissä istuskellen, ehdimme omalta osaltamme katsomaan kokkoa, ja karkottamaan noitia. Poika alkoi olla kokon sytyttämisen aikoihin jo aika väsynyt, joten melko nopeasti palasimme takaisin tupaan. Kokko paloi huonosti, luultavasti muutama noita jäi maisemiin.

Mukana oli perinteisesti matkalukemista, tällä kertaa Lovecraftin Siivekäs kuolema, josta Eero luki minulle ääneen samalla kun piirsin. Sain kuulla tarinat Alonzo Typerin päiväkirjasta, Martinin kylpylärannalla, sekä Kaksi mustaa pulloa.

Noidat ja lähestyvä valpurinyö olivat Alonzo Typerin päiväkirjasta-novellin aiheena, ja taisin vähän innostua tarinasta, sillä oma editoitava novellimme pyörii samojen teemojen parissa. Jalavan julkaisema Lovecraft-sarja tuntuu kärsivän kankeasta käännöksestä. Lovecraftin alkuperäinen teksti on toki sekin kankeaa, mutta olisin toivonut käännökseltä kielellistä selkeyttä. Joistakin lauseista ei meinannut saada tolkkua. Luultavasti lukaisen Siivekkään kuoleman loput novellit joskus myöhemmin Hämärän jälkeen-lukuhaastetta varten.

Tekstin korjailu jatkui päikkärin mittaisissa pätkissä kotiin palattua, ja tänään novelli alkoi näyttää jo vähän valmiimmalta. Ehkä se valmistuu joskus. Huhtikuu pitäisi omistaa taas ihan uusille jutuille, sillä toinen novelli Nova-kirjoituskilpailua varten odottaa käsittelyä.

Eero maalasi kirjastohuoneen keväisen keltaiseksi. Siirrän työpöytäni takaisin heti kun mahdollista. Keltainen on inspiroiva väri.