Piti kirjoittamani eilenkin ahkerasti. Niin piti, mutta meinaamiseksi se jäi. Poika alkoi kuumeilla toissayönä, ja itse kukin nukkui melko huonosti. Äiti varmaan kaikista vähiten. Oletettu vauvarokko on nyt tarkassa valvonnassa, ja kuume toivottavasti ohi viikonloppuun mennessä. Oli miten oli, tekstiä ei eilen syntynyt laisinkaan. Sen sijaan kirjoitan pari riviä tähän lunnosvaiheessa olleeseen postaukseeni, julkaisen sen, ja elän illuusiossa että olen saanut sentään jotain aikaa.
Nyt hölpöttelen siis novelleista. Olen laittanut itselleni tehtäväksi lukea mahdollisimman paljon viime vuonna ilmestyneitä spefinovelleja. Tähän hommaan ryhdyin vielä viime tingassa, sillä haluan ehtiä ilmoittelemaan hyviä novelleja
Atoroxin ehdokaslistalle. Suuri osa novelleista on julkaistu alan lehdissä, joita hyllyssäni on lukematta vinot pinot. Kiikutinkin tällä viikolla aimo läjän lehtiä sinne ainoaan paikkaan jossa vielä saa lukea rauhassa, eli vessaan. (Vessassamme on lehtiteline ihan sitä varten)
Lehtien novellitarjonnassa on usein se hyvä puoli, että joukossa on paljon myös lyhyempiäkin tekstejä. Parin sivun mittaisen novelliin uskaltaa helposti tarttua, vaikka aikaa olisikin rajallisesti. Näyttääkin siltä, että olen ehtinyt lueskelemaan tällä viikolla melkein kirjan verran proosaa.
Ensimmäiseksi luin pari Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n julkaisemaa Kosmoskynää.
Kosmoskynän numerossa 4/2014 keskiöön nousevat ihmissuhteet ja seksuaalisuus. Lehteen on valikoitu peräti neljä muutaman sivun mittaista novellia, sekä Hannele Hakalan Ensisuudelma, joka jää alle puolen sivun. Näin lyhyestä tekstistä on vaikea sanoa mitään kertomatta koko ideaa, mutta mainitsen nyt kuitenkin että Ensisuudelmassa lähestytään aivoja vähän uudella tavalla.
Amanda Högnäsin novelli Odotus on haikean romanttinen pieni tarina, jossa oli vahva tunnelma. Pidin novellista kovasti, mutta se olisi saanut olla laajempikin. Inkeri Kontron Hiljaa hiipuu hiillos oli aiheeltaan mielestäni jopa hiukan höpsö, mutta niin eloisasti kirjoitettu, että se taitaa nousta suosikikseni tämän Kosmarin novelleista. Se sijoittui myös kymmenen kärkeen vuoden 2014 Nova-kirjoituskilpailussa. Juha Jyrkäksen novellissa Shamaanitar kerrotaan miehen ja naisen kohtaamisesta. Jyrkäksen tarinoissa on yleensä hyvin voimakas suomalais-ugrilainen henki, ja tämä tarina ei tee poikkeusta. Myös musiikki on läsnä, sekä hahmojen elämässä että tekstuaalisissa viittauksissa. Se tunnetuin Uriah Heepin kipale pyörähtää varmasti soimaan itse kunkin lukijan päässä. Tiina-Maria Leinosen Syntymä oli kaikessa surrealistisuudessaan lehden vaikein novelli, ja sen idea jotenkin pakein minulta tyystin.
Kosmoskynä 1/2015 keskittyy yhteiskunnallisiin aiheisiin. Lehdessä on kaksi hieman pidempää novellia, Merilla Kivinevan Tämä ylittää vain vapaus, joka on kaikista tärkein, sekä Liisa Näsin Näkemisen taito.
Molemmat novellit ovat kisamenestyjiä. Kivinevan novelli voitti Finncon 2014 kirjoituskilpailun, ja Liisa Näsin novelli sijoittui saman vuoden Novassa viidenneksi. Kivinevan tarina kertoo kapinasta ja terrorista totalitaarisessa yhteiskunnassa. Lopussa aatteita kyseenalaistetaan ja pohditaan oliko kaikessa sittenkään mitään mieltä. Novelli ei ihmeemmin säväyttänyt minua, olisin odottanut kisavoittajalta enemmän. Novellin maailmassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja henkilöitä.
Liisa Näsin tarinasta pidin enemmän. Novellissa voi nähdä vertauskuvan yhteiskunnan suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhenemiseen. Tarinassa on mukavasti sekaisin huumoria ja surumielisyyttä. Tapahtumia ei selitetä, ne vain tapahtuvat ja lukija joutuu roikkumaan mukana.
Upouusi kauhukulttuurijulkaisu
Kuolleen silmät pitää myös sisällään novelleja. Olen lukenut lehdestä melkein kaikki artikkelit, mutta novellit olivat vielä lukematta.
Ville Koskivaara on kirjoittanut Kuolleen silmiin kolme lyhyttä novellia, joiden tyyli ja tunnelma olivat hyvin erilaiset. Novelli
Sanna, kertomus kissasta, oli näistä suosikkini.
Harri Linneran pitempi novelli Harmaa kapellimestari, oli oikein kelpo kauhutarina. Pidin novellin lovecraftiaanisesta tunnelmasta todella paljon. Välillä kertomuksessa häiritsi ajoittainen toisto, mutta annan sen anteeksi, sillä muutamat unikohtaukset jäivät mieleeni pyörimään erityisen hienoina.
Kyllä tästä lukupaketista löytyi hienoja novelleja, erityisesti minusta oli mukava huomata miten paljon pidin Novan kärkeen sijoittuneista novelleista. Olen itse osallistunut kisaan kahtena peräkkäisenä vuotena, ja muiden osanottajien aikaansaannokset kiinnostivat. Olen ollut ilmeisen hyvässä seurassa. Kyllä näistä kelpaa valikoida suosikkeja!
Seuraavaksi pyrin lukaisemaan loput viime vuoden Kosmoskynät, sekä Turun Science-fiction Seuran julkaisemat Spinit.
