Toimittajat: Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen, Shimo Suntila
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n upouusi Supernova - Uusien kirjoittajien antologia on tarjonnut julkaisukanavan monille uusille nimille. Supernova on mainio ja huolellisesti toimitettu antologia. Myös toimittajakaartiin kuuluu uusia nimiä, joten tämä antologia on tarjonnut monenlaista harjaannusta uusille tekijöille, niin kirjoittamisen kuin kirjan kustannustoimittamisen osalta.
Antologiassa ei ole mitään tiettyä teemaa, ja novellit ovatkin sopivasti erilaisia. On scifiä, kummaa, huumoria, ja ripaus kauhua. Yhden teeman antologioissa tulee helposti ähky, ja novelleja lueskelee mieluummin pitemmän ajan kuluessa, mutta näin ei tämän kirjan kanssa päässyt käymään. Ehdin lukemaan kirjan parissa illassa. Novellit eivät olleet turhan pitkiä, ja jokaisessa oli omanlaisensa tyyli ja tunnelma, kirjoittajasta riippuen.
Huonoja tarinoita ei mukaan mahtunut, vaikka muutama novelli ei aivan minun makuuni ollutkaan. Tekstit olivat tasaisen hyviä, ja uskonkin että näistä uusista kirjoittajista kuullaan vielä. Eivätkä kaikki nimet minulle aivan uusia olleet. Liisa Näsin novelleja olen Kosmoskynistä lueskellutkin jo muutamia, ja tykännyt lukemastani. Näsin kielenkäyttö on värikästä ja paikoin humoristista, ja joka lause on nautittavan tarkasti rakennettu. Tässä antologiassa Liisa Näsiltä on tarina Koiratalo. Kerronta toi hymyn huulilleni monessa kohtaa. Juoneltaan Koiratalo ei ehkä ollut paras tähän asti lukemistani Näsin novelleista, mutta tämän kokoelman jouhevinta kielenkäyttöä se kuitenkin edusti.
Muita suosikkejani olivat Santeri Lanérin Limiaika, jonka idea oli mielestäni nerokas. Näin aamun torkku/iltavirkku-ihmisenä osasin samaistua tarinaan hyvin. Anna Salosen Kahdeksanjalkaisia tuntui myös sangen osuvalta, sillä poden hämähäkkikammoa. Novellin loppu sai minut nauramaan. Aino-Kaisa Koistisen dystopinen scifitarina Tullivirkailija oli maailmaltaan kiehtovasti rakennettu, ja pidin tunnelmasta. Ainoana miinuksena koin että novelli olisi voinut olla pidempikin, ja tarjota selkeämmän lopetuksen.
Ihan sellainen vau-fiilis jäi puuttumaan, mutta moni tarina jäi hyvällä tavalla mieleen. Suosittelen kaikille spefin ystäville!
Supernovaa on luettu myös näissä blogeissa:
Kirjakko ruispellossa
Ja kaikkea muuta
Dysphoria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti