Sortavalan kirkon palo

Maamiehen ystävä, 13.1.1844

"Sortavalasta kuulu hirmuisia sanomia. Sieltä kirjoitetaan: Joulu aamuna, ennen Isämeidän ja Evangeliumin lukemista, veisattavan virren alku värssyä veisattaissa, putosi kynntilä akkunalta höylänlastuihin jotka oli seinän ja lautaläjän välillä. (Tätät kirkkoa ei ennätetty valmiiksi korjata ja lautaläjiä seinän vierissä penkein asemesta istuttavana). Kuin siis kynttilä putoisi höylänlastuihin, ja siitä rupeisi vähänä savu nousemaan ja kukaties tulikin näkyi, jota ei saatettu jalalla polkemalla sammuttaa, kuin oli ahdas sia seinän ja lautaläjän välillä, vaan täytyi siihen hakea lunta ulkoa, josta nousi huuto: ’Kirkko on tulessa’, joka siitten saatti kansan senkaltaiseen vimmaan eli raivossa kaikista ovista ulos pakkautumaan. Ja kuin yhdestä porstuasta on jyrkät raput ulos, niin siihen kaatui sadoittain ihmisiä jlakoin, joista sitten osittain särkymisen ja osittain eli enimmästi tukehtumisen kautta kuoli 53 henkeä, jotka kaikkityyni oli siinä määrässä riskit ja vahvat, niin ettei ollut varsin huonoja kuolleitten seassa muita, kuin 15 ja 45 vuoden välillä, ijän puolesta, ja ainoastaan harvoja sitä nuorempia eli vanhempia, niin että kaikkein vahvimmassa ijässä olevat kaaduit. Ei yhtäkään ainoata kuolleitten seassa ollut 11 vuotta nuorempata eikä 67 vanhempata."

Wikipediasta löytyi ylläoleva kuva Sortavalan kirkosta 30-luvulta. Lopullisesti kirkko tuhoutui pommituksissa vuonna 1940. Vuoden 1844 traagisessa uutisessa on mielestäni merkillepantavaa miten kuolonuhreista kerrottaessa on erityisesti mainittu että kaikki uhrit olivat parhaassa työiässä, "riskit ja vahvat". Se oli tietysti yhteisölle suurempi menetys kuin "huonompien" kuolema.