Hirmuisia murhatöitä vuodelta 1875

Karjalatar 2.4.1875

Hirmuinen tapaus sattui Helsingissä viime kuun 23. päivänä ennen kerllo 7 aamua, kertoo Mbl. Eräs nykyjään orvoksi jäänyt perhe asui Vähän Robertin kadun varrella talossa n:o 4. Perheen isä översti Kaarlo Behr oli pari viikkoa takaperin kuollut ja perheen äiti jo vähää ennen. He olivat jättäneet 6 lasta, viisi poikaa ja yhden tyttären. Wanhin poika on vänrikkinä Venäjän sotapalveluksessa ja toinen poika, Hugo Johannes, 22 vuoden vanha oli vähän aikaa käynyt teolliskoulussa. Muut lapset olivat: Tytär Hildur Aurora Ellen, 18 v. vanha, oppilaana rouvasväenkoulussa ja kolme poikaa 16, 14, ja 11 vuoden ikäisiä, joista vanhin oppilaana normaalikoulussa.

Poika Hugo Johannes, joka oli jo ennen ollut hyvin synkkämielinen ja viime aikoina osoittanut hurjapäisyyttä, teki nyt hirmutyön, murhasis sisarensa ja itsensä. Jo yöllä mainittua päivää vasten oli piika huomannut Hugon pyrkivän siihen kammariin, jossa sisarensa makasi nuorempien veliensä kanssa, mutta kuitenkin kääntyneen sillä kertaa takaisin. Aamulla kahvin keitettyään pistäytyi piika ulos kahvimaitoa hankkimaan. Mutta palatessaan näki hän Hildurin viruvan rapulla kuolleena verisenä, kaula leikattuna. Nuoremmat veljet juoksivat ulos makuukamarista verissä kaulahaavoissa. Hugo oli sulkenut itsensä kyökin eduskammariin, jossa oven avattua hän nähtiin kuolleena. Hän oli leikellyt kaulaansa ja ampunut rintaansa. 

Eräs poliisimies oli juuri murhatyötä tehdessä sattunut sivun kulkemaan ja kuultuaan hätähuudon, juoksi hän talon pihalle ja näki juuri silloin Hildurin verisenä kaatuvan rapuille. Kolme haavoitettua veljeä kuuluvat olevan lääkärin hoidettavina ja toivotaan heidän paranevan. Oikeata syytä kurjan murhatyöhön ei tiedetä. Vanhempain kuolema ja köyhyys oli käynyt suureksi huoleksi näille orpolapsille ja vaikuttanut enimmä tuohon synkkämieliseen Hugoon, joka teki tuon hirmuisen murha-työn.

 

Tapio no 25 19.6.1875

Mielipuoli viiden hengen murhaaja. Lukiat eivät suinkaan vielä ole unohtaneet niitä hirveitä veritöitä, joita mielipuoli nuorukainen joku aika sitte Helsingissä sai tehdyksi. Vielä verisemmän hirmutyön on eräs mielipuoli Huittisissa tämän kuun 2. päivänä päässyt tekemään. Tapauksesta kertoo Å.P:lle lähetetty kirje seuraavan:

Kaukana syvässä metsämaassa on yksiWähätryykäri, kuuluva Takkulan rustholliin Sammun kylässä ja oleva noin 3 venäjän virstan matkalla Turun ja Tampereen maantiestä. Tässä torpassa on mielipuoli mies Heikki Antinpoika Kempe yli viiden vuoden saanut elatusta ja korjua, eikä hänelle ole toimitettu paikkaa missään hulluinhuoneessa eikä sopivaa lääkärin hoitoa, vaikka hänellä on rahaa ja varakkaita sukulaisia. Hän oli saanut nimen ”Hullu-Kuningas”, sillä mielipuoli sanoi olevansa kuningas, ja hänen mielensekaisuudtensa oli viime aikoina nähtävästi karttunut. Mielipuolen oman kertomuksen mukaan oli hän kolme vuotta aikonut tehdä tämän ”mestarintyönsä”, niinkun hän itse sen nimittää, mutta vasta sunnuntaina toukokuun 30 p. olisi hän toteuttanut aikomisensa, jos ei esteitä silloin olisi ilmaantunut. Sen sijaan täytti mielipuoli yöllä seuraavana tiistaina, jolloin hänen läheisönsä makasi, veriset tuumansa. 

Millä tavoin hän ehtii tappamaan aina viisi torpan asukkaista, ei Å.P:n kirjeentekijä ilmoita, mutta luettelee seuraavat hänen uhrinsa. Ensimmäinen kuollut, joka löydettiin, oli torppari Kustaa Aprahaminpoika Wähätryykäri, joka kohdattiin kuolleena torpan lähellä olevan riihen porstuassa. Työreki oli kaadettu ruumin yli, jonka päässä oli viisi suurempaa j akoko joukko pienempiä kirveenhaavoja ja surma-aseen vammoja lötyi myös niskasta, seljästä, käsivarsista ja vasemmasta kädestä. Torpan asuintuvassa oli torpparinvaimon Maija Stina Wähätryykärin ruumis huolettomasti heitetty laattialle tuolien taahan ja kantaen neljä haavaa kirveen-lyönnistä päässä ja kaulassa.

Samojen tuolien alle oli myös loisvaimon Leena Aprahamintyttären ruumis asetettu, jonka päässä ja seljässä löytyi neljä haavaa ja jonka koko niska oli poikki lyöty.

Torpan saunassa, olevan pihan toisella puolella, tavattiin naisen Wilhelmina Kustantytär Fredin jo kuollut ruumis, josta verta juoksi yhdestä haavasta päässä, ja kaulassa, niskassa ja käsivarressa; vieläpä oli vasemmasta kädestä sormikin poikki hakattu. 

Mielipuolen murhanhimon viides uhri oli torpanpoika Kaarle Matinpoika Isotryykäri, jonka ruumis tavattiin asuntohuoneen porstuassa. Niska oli poikki hakattu ja syviä haavoja lyöty päähän ja hartioihin.

Kuudenneksi kuolemanuhriksi oli murhaaja katsonut torpan rengin Wilhelmi Henrikin pojan, joka myöskin oli saanut haavan päähänsä oikean silmän ylöpuolella ja toisen pään vasempaan osaan sekä lyömän oikeaan käsivarteen. Vaikka hänen elämänsä on ollut suurimmassa vaarassa toivotaan kumminkin, että hän voi kuolemasta pelastua.

Tämä on kamala kertomus murahsta. Murhaajan ottivat sittemmin vouti O. Jaakonpoika ja torppari Matti Matinpoika Isotryykäri kiinni ja hän on nyt huolellisesti vangittu. Mielipuoli näyttää itse olevan hyvin tyytyväinen työhönsä ja olisi aivan halullinen jatkamaan tätä ihmis-tappoa, jos eivät kahleet häntä siitä estäisi. Muutamia selkeitä ajatuksia hän silloin tällöin ilmaisee. Hyvin surullista on, että asian haarat eivät vielä mönnä että seurakuntain mielipuoleet holhottaisiin varsinaisissa hulluin-huoneissa, jossa ymmärtävän lääkärin hoito voisi pelastaa monen hänen onnettomasta tilastansa. Helsingissä ja Huittisissa vastikään tapahtuneet murhatyöt osoittavat kylliksi missä vaarassa seurakunta on, kun hulluja pidetään kotona.