tiistai 26. tammikuuta 2016

Lähdemateriaalin pauloissa

Nyt esittelen muutaman kirjan joihin tulee tartuttua aina uudestaan. Omaan kirjastooni olen kerännyt paljon erilaisia kirjoja, joita tarvitsen usein. Lähdemateriaalia tietyistä aiheista on hyvä olla aina käsillä. Esimerkiksi tällä hetkellä olen muistini virkistykseksi lukenut Montague Summersin kirjaa The History of Witchcraft. August Montague Summers (1880-1948) oli katolinen kirkonmies joka tutki intohimoisesti kansanperinnettä. Hänen näkökulmansa niin vampyyreihin, ihmissusiin kuin noituuteenkin on siitä mielenkiintoinen, että hän ilmeisesti uskoi kaikkien näiden ilmiöiden todellisuuteen. Hänen kirjaansa The Werewolf in Lore and Legend, en ole vielä lukenut, mutta uskoisin sen olevan mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen, Sabine Baring-Gouldin Ihmissusien kirjan jälkeen luettuna. Baring-Gould oli maallisen järkevä anglikaaninen pappi, joka tuomitsi kaiken taikauskon, myös ihmissudet, harhautuneen ja yksinkertaisen mielen hourekuviksi. Molemmat kirkonmiehet tutkivat taikauskoa ja kansanperinnettä (se tuntui melkein olevan pappien velvollisuus Englannissa 1800-luvulla). Molemmat myös kirjoittivat aimo läjän kauhutarinoita ja makaabereja kertomuksia, joka sekin oli täysin hyväksytty ja suosittu harrastus tuohon aikaan. 

Montague Summersin The History of Witchcraft esittelee useita noituustapauksia keskiajalta lähtien, sekä tärkeimmät piirteet joita sekä kansa että kristityt teologit noitina pidettyihin ihmisiin ja heidän tomintaansa liittivät. Novelliani varten olen kahlanut kirjasta erityisesti sen kahta lukua, Demons and Familiars ja The Sabbath.


Toinen kirja jota olen tutkiskellut novelliini liittyen, on John Mannin Murha, taikuus ja lääkintä, joka kertoo lääkeaineiden historiasta ja käytöstä edellä mainituissa yhteyksissä. Kirjassa on paljon farmakologista nippelitietoa ja mielenkiintoisia kirjallisuusviitteitä. Nappaan kirjan käteeni yleensä aina kun haluan tietää jotain myrkyistä, murhista tai kasvilääkinnästä. Tällä kertaa olen tutkinut osiota Pyskotomimeetit - Vanhan maailman psykotrooppiset kasvit ja sienet.

Aukeama A. E. Waiten kirjasta Book of Spells

Tässä pieni kurkistus kirjahyllyni sisältöön. Noituutta ja paholaista koskevaa kirjallisuutta on paljon, eikä tässä ole mukana suomalaista kansanperinnettä käsittelevää kirjapinoa. Inspiraatiota on tarjolla hyllymetreittäin!



Novellin kirjoittaminen on sujunut silti nihkeästi, sillä kaikenlaista häiritsevää tapahtuu juuri silloin kun alkaa olla kiire. Kannettavasta laukesi tuuletin, ja lainaan Eeron konetta. Niska-hartiakipu on vaivannut aika ajoin muutaman viikon ajan. Lapsi harjoittelee kävelemään. Ja niin edelleen... Loppuviikosta lähdemme kirjoittajaretriittiin (eli mummolaan), ja saan kirjoittaa rauhassa ainakin pari tuntia päivässä. Kyllä ensimmäinen versio valmistuu vielä ennen kuun loppua!

2 kommenttia:

  1. Tuo Mannin kirja on erinomainen, meillähän ei juuri tuota aluetta kovin ole. Christian Rätschin kirjat ovat myös mielenkiintoisia Plants of love, Plants of God ja The Encyclopedia of Psychoactive Plants ja hyödynsin niitä Mielessä ja rakkaudessa. Monta tuttua kirjaa pinossasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielen ja Rakkauden kasvit on laitettu korvan taakse, en ole sitä vielä lukenut, enkä noita Rätschin kirjoja. Kotimaisista kasveista luin joskus lapsuudessa kovalla innolla Toivo Rautavaaran kirjoista, Miten luonto parantaa, ja Mihin kasvimme kelpaavat. Niissä tosin mm. myrkky- ja huumausainekäyttö jäi vähemmälle huomiolle :)

      Poista