Boris Hurtan uusin kauhuromaani Kadonneet pojat julkistettiin viime lauantaina Tampereella. Olin innolla lähtemässä julkistusjuhlaan, sillä toden sanoakseni olen viimeisen vuoden aikana melko lailla erakoitunut äitiyteeni, joten tilaisuus olisi ollut minun viime aikaisen sosiaalisen elämäni huipentuma.
Matkaan tuli tietysti, näin jäkikäteen ajateltuna, täysin ennakoitavissa oleva mutka. Pojalla oli perjantaina yksivuotisneuvola, jonka ohjelmaan kuului muutama rokotus. Aikaisemmin rokotukset on kärsitty ilman mitään suurempia jälkioireita, mutta tällä kertaa iskikin kuume. Eikä se ollut mitään pientä lämpöä. Yöllä heräsin (kuten yleensä herään) tarkistamaan liikkuvaisen lapseni sijainnin ja olotilan, ja huomasin että tenava oli tulisen kuuma. Kuumelääke auttoi melko nopeasti, mutta yöuneni olivat jo pilalla. Aamulla poika oli sen verran kipeän oloinen että päätin jättää julkkarit väliin ja jäädä mummun ja papan avuksi. Patistin Eeron matkalle yksin ja jäin peruuttelemaan junalippuja. Lapseni on ollut ensimmäisen elinvuotensa suorastaan säädyttömän terve, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun koin olevani korvaamaton sairasvuoteen äärellä. Olihan sekin kokemus.
Lauantai kului siis kotoisasti mummolassa. Eero hengasi Tampereella pojan kummitädin seurassa, mutta oli sen verran huolissaan kotoväestä, että lähti aikaisemmalla junalla kohti Pohjanmaata. Tuliaisiksi sain Hurtan nimmarilla varustetun kirjan, jonka tyylilajina on jokin sellainen uudenuutukainen keksintö kuin 'armeijapunk'. Kirjan kylkiäisenä sain käteeni myös Shimo Suntilan kootut takakansitekstit, eli Kornetin koston, sekä lukupäiväkirjan vuodelta 2015.
Eero toi yhden kappaleen kirjaa myös isälleen, joka sentään on armeijan leivissä. Odotan innolla mielipidettä siltä suunnalta. Palailen kirjaan blogissani kunhan ehdin lukemaan.
Kirjan lisäksi sain vielä visuaalistakin viihdykettä. Testament of Sherlock Holmes vaikutti ensimmäisen kokeilun perusteella oikein jännältä. Edellisistä peleistä tuttu Baker Streetin huoneisto on ennallaan, joten fiilis on kuin kotiin tulisi.
Onneksi kirjanjulkistusjuhlia on kevään mittaan tiedossa enemmänkin. Johonkin tilaisuuteen minäkin ehdin maljoja kallistelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti