Martta Saxin murha 1934

Neiti Martta Sax oli 28 vuotias osuuskaupan myymälänhoitaja, joka piti Osuuskauppaa Ylipäässä, Kempeleellä. Toukokuun 6. päivä vuonna 1934 oli sunnuntai, ja neiti Sax oli aikeissa osallistua sinä päivänä Tyrnävällä järjestettävään osuuskauppajuhlaan. Kaikki tuttavat tiesivät ettei kaupan hoitajatar ollut kotona, joten kukaan ei käynyt kaupalla ennen kuin vasta iltapäivällä. Martta Sax asui siis kaupan tiloissa, hänellä oli oma kamari samassa rakennuksessa myymälän kanssa, ja ilmeisesti ainakin naapurustossa asuvilla oli tapana käydä kaupalla asioimassa myös sunnuntaisin. Kaupan tiloissa oli myös puhelin, jota lähistön asukkaat saivat käyttää. Kello kuuden aikaan iltapäivällä eräs naapureista olikin arvellut että Martta olisi varmasti jo kotona, joten hän poikkesi kaupalle ostaakseen kahvileipää. Hän meni pihanpuolen ovelle josta pääsi kaupanhoitajan omaan asuntoon. Ovi ei ollut lukossa, joten naapuri astui sisään ulkoeteiseen ja koputti asunnon oveen. Kun hän ei kuitenkaan kuullut sisältä mitään liikettä, arveli hän että Martta ei vielä ollutkaan palannut kotiin. Häntä kummastutti tosin että eteisen ovi oli lukitsematta, mutta enempiä sitä pohtimatta, hän päästi lukon salvan irti ja työnsi oven lukkoon. Kyseinen naapuri ei tosin aavistanutkaan, että Martta Sax ei ollut koskaan edes lähtenyt kotoaan sinä päivänä. 

 

 

Myöhemmin samana iltana, noin kahdeksan tienoilla, saapui Limingan osuuskaupan Kempeleen kirkonkylän myymälänhoitaja tapamaan Martta Saxia. Tämä oli kuullut ettei Martta ollutkaan saapunut Tyrnävälle sovitusti, ja halusi ilmeisesti käydä katsomassa oliko Martta ehkä sairastunut tai jostain myystä syystä joutunut jäämään kotiin. Kun hän ei sinnikkäistä koputuksista huolimatta saanut vastausta ja näytti siltä kuin asunto olisi aivan tyhjillään, heräsivät hänen epäilyksensä. Kirkonkylän myymälänhoitaja hälytti paikalle Kempeleen poliisikonstaapeli Salosen. Konstaapeli salonen saapui paikalle ja katseli rakennuksen ikkunoista sisään. Vaikka hän ei havainnutkaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, päätettiin neiti Saxin asuntoon silti mennä sisälle tarkastamaan tilanne. Konstaapeli Salonen irroitti ullakon ikkunan ja kapusi siitä sisälle. Hän pääsi Martta Saxin kamariin, jossa kaikki näytti olevan kunnossa, mutta avattuaan kamarin ja kauppahuoneiston välisen oven, kohtasi häntä kauhea näky.

Kaupan lattialla makasi neiti Sax selällään, yltä päältä veren peitossa. Myös lattialla oli paljon verta. Marttaa oli lyöty teräaseella useita kertoja, hänen kurkkunsa oli viilletty auki, hänen kasvoissaan ja vatsassaan oli viiltojälkiä. Verta oli lattian lisäksi myös myyntitiskillä ja kassalippan säilytyspaikan lähistöllä. Konstaapeli Salonen ei tämän enempää murhapaikkaa tutkinut, vaan kutsui paikalle Liminganpiirin nimismiehen A. Sandbergin, joka puolestaan pyysi asiaa tutkimaan lääninrikosetsiviä. Paikalle saapuivat etsivät Kaakinen ja Kaappola. Martta Saxin viimeiset hetket ja kuoleman ajankohta pystyttiin jokseenkin varmasti päättelemään edellisen päivän tapahtumien perusteella.

Kävi ilmi että neiti Sax oli sulkenut kaupan ulko-oven tavalliseen aikaan lauantai-iltana. Pihanpuolen ulko-ovi oli kuitenkin ollut edelleen auki. Neiti Sax oli ryhtynyt siivoamaan kaupan tiloissa, jolloin hänen luokseen oli tullut eräs myöhästynyt naapuri, joka vielä tahtoi ostaa jotain. Hän oli siis ilmeisesti tullut sisään pihanpuoleisesta ulko-ovesta. Kello oli tuolloin noin 18:30. Kun kaupat oli tehty, naapuri poistui paikalta. Tunti tämän jälkeen, noin 19:30, eräs toinen naapuri oli tullut pihanpuolen eteisen ovesta ja pyrkinyt kauppaan soittaakseen puhelimella, mutta kaupan ovi oli ollut jo tuolloin lukossa. Tämä naapuri oli kolkuttanut kaupan ovea, mutta kun ei ollut saanut vastausta, oli arvellut että Martta oli lähtenyt käymään jossain naapurustossa. Tämän mukaan neiti Saxin murha oli tapahtunut kyseisenä lauantaina elokuun 5 päivä, kello 18:30-19:30 välisenä aikana.

 

Myymälän verijäljistä pääteltiin että murhaaja oli tullut kauppaan avoimesta taka-ovesta ja oli ilmeisesti ostavinaan jotain. Maksun tämä oli suorittanut niin, että Martta Saxin oli ollut tarpeen avata kassa vaihtorahan saamiseksi. Kun Martta oli ollut kumartuneena kassalippaan puoleen, oli murhaaja iskenyt tätä kaulaan. Siinä tilanteessa verta oli roiskunut kassalippaan päälle. Martta ei kuitenkaan ollut kuollut heti, vaan oli päässyt livahtamaan tiskin takaa myymälän puolelle. Tässä tilanteessa hyökkääjä oli mahdollisesti lyönyt Marttaa veitsellä kasvoihin, onnistumatta pysäyttämään häntä. Ilmeisesti Martta oli joko tavoitellut pakotietä ulko-oven kautta, tai mahdollisesti pääsyä puhelimen luo, jolloin hyökkääjä oli iskenyt häntä vatsaan sekä uudelleen kaulaan, pysäyttäen pakomatkan. Martta oli kaatunut lattialle eikä enää kyennyt nousemaan ylös, vaan oli kuollut verenhukkaan. Tämän jälkeen murhamies oli tyhjentänyt kassalippaan, sekä etsinyt Martan asuinhuoneen laatikot, löytäen sieltä myymälän vaihtokassan, kokonaisuudessaan 2000-3000 markkaa. Hän oli poistunut takaovesta ja heittänyt myymälän avaimet varastohuoneen lattian alle, josta ne myöhemmin löydettiin. 

Tuntuu todennäköiseltä että henkilö joka kauppaan on tullut takaoven kautta, on ollut joku vakituisista asiakkaista ja kaupanpitäjän hyvin tuntema ihminen.

Martta oli kotoisin Temmeksestä, joten hänet saatettiin haudan lepoon kotipitäjäänsä. Hautajaissaattue Kempeleeltä Temmekseen keräsi paljon väkeä. Koko matkalla järjestettiin suruliputus. Hautajaisiin otti osaa satoja ihmisiä. Suojeluskuntalaiset ja Lotat olivat järjestäneet haudalle kunniakujanteen jonka läpi arkku kannettiin.

Martta Saxin kotoa löytyi murhaa tutkittaessa myös muuan velkakirja, josta kävi ilmi että eräs Heikki Vesterinen oli Martalle velkaa yli 7000 markkaa. Velasta oli määrä maksaa korkoa ja lyhennyksiä niin että se olisi täysin maksettu vuoteen 1935 mennessä, mutta ilmeisesti maksuja ei ollut hoidettu. Metsätyönjohtaja Heikki Vesterinen oli seurustellut Martta Saxin kanssa, ilmeisesti vielä murhan tapahtuma-aikaankin, huolimatta siitä että Vesterinen oli viettänyt epäsäännöllistä elämää ja lainannut suuria summia rahaa Martalta. Epäilykset Vesterisen syyllisyydestä murhaan vahvistuivat kun huomattiin että mies oli nähtävästi kadonnut paikkakunnalta.

 

Lehdistön silmissä Vesterinen oli alusta asti varma syyllinen

Vesterisestä levitettiin valokuvaa viranomaisille ja lopulta hänet löydettiin Haukiputaalta. Hän antautui vastustelematta poliiseille ja kyyditettiin Haukiputaan poliisivankilaan. Ensin Vesterinen kiisti syyllisyytensä, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän teki sopimuksen poliisin kanssa. Vesterinen pyysi että jos hän tunnustaa, hän haluaa että hänet viedään Oulun poliisilaitokselle, eikä Kempeleelle. Saatuaan aikaan sopimuksen, Vesterinen alkoi kertoa Martta Saxin murhasta.

Tunnustus oli suuri uutinen ja se julkaistiin sanomalehdissä, jotka muutenkin olivat seuranneet murhatapauksen kaikkia käänteitä. 

Poliisit olivat kuitenkin tarkkana ja huomasivat että Vesterisen tunnustuksen ja tutkittujen tosiasioiden välillä oli ristiriitaisuuksia. Kun Kempeleellä suoritettiin tarkempia tutkimuksia Vesterisen liikkeistä, todistajien haastatteluista kävi ilmi että Veserisellä oli itseasiassa alibi murha-ajalle. Sen lisäksi rikospaikalta löydetyt sormenjäljet eivät olleet Vesterisen.

Lehdissä kerrottiin lopulta että poliisilla oli pidätettynä väärä mies ja että Vesterisellä ei ollut osuutta murhaan. Myös Vesterisen valheellisen tunnustuksen motiivi tuli ilmi. Mies oli ehtinyt Haukiputaalla ollessaan lukemaan lehdistä Martta Saxin murhasta, sekä siitä että hän itse oli epäilty ja etsintäkuulutettu. Hän pelkäsi joutuvansa vankilaan Kempeleelle, jossa vallitsi epäiltyä kohtaan lynkkausmieliala. Oulun lääninvankilassa hän tunsi olevansa turvassa siihen asti kunnes totuus tulisi ilmi.

Heikki Vesterinen vapautettiin ja poliisien oli ryhdyttävä etsimään syyllistä muualta. Tutkimukset eivät kuitenkaan edenneet, vaikka pidätyksiä tehtiin useita. Kaikki tuntemattomat kulkumiehet ja vähänkin epäilyttävät henkilöt etsintäkuulutettiin, mutta kaikilla epäilyksenalaisilla oli varma alibi. Kesti melkein kaksi vuotta ennen kuin Martta Saxin tapaus sai uuden käänteen.

Helmikuussa vuonna 1936 poliisi sai haltuunsa luvattoman aseen, jonka alkuperä jäljitettiin Martta Saxin osuuskauppaan. Epäiltiin että kyseinen ase olisi ryöstetty Martan piirongin laatikosta murhan yhteydessä. Poliisille aseen oli luovuttanut Kalle Heiskanen niminen renki, joka sanoi saanensa aseen Jalmari Väisäseltä. Jalmari Väisänen oli 25 vuotias pientilallinen Tupoksesta. Hän hoiti 10 lehmän tilaa yhdessä isänsä ja veljensä kanssa. Väisänen oli tehnyt pikkurikoksia ennenkin, muun muassa ryöstänyt Osuuskaupan. Martta Saxin murhan aikoihin Jalmarin perhe oli pannut merkille että miehellä oli ollut epätavallisen paljon rahaa tuhlattavaksi. Väisäsellä oli hallussaan luvattomia aseita useampikin, mutta tärkein todiste oli nyt siis tämä Martta Saxin omistuksessa ollut Savage-merkkinen pistooli.

Ensin Väisänen kielsi kaiken, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän tunnusti murhan. Hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. 

Lehtiuutisten perusteella Väisäsen syyllisyys ei kuitenkaan ollut täysin aukoton. Vesterisen syyttömyyden todistaneet sormenjäljet jäävät täysin ilman mainintaa Väisäsen oikeudenkäynnin kohdalla. Oliko todisteita hukattu, vai miksi sormenjälkitodisteita ei tuotu esiin oikeudessa? Alunperin Väisänen kertoi ostaneensa Savage-pistoolin tuntemattomalta mieheltä Oulussa, mikä voisi olla myös hyvin todennäköinen tapahtumakulku. Käytännössä ainoa todiste Väisäsen syyllisyydestä oli hänen antamansa tunnustus, jonka hän on saattanut antaa painostuksen alaisena. Olihan murha jo kerran aikaisemminkin tunnustettu melko heppoisin perustein.

Ei siis mikään ihme, että tämän Martta Saxin murhan ympärillä on vellonut melkoinen huhumylly. Paikkakunnalla on tapauksen ympärillä liikkunut monia teorioita tekijästä. On epäilty että Martta Sax olisi ollut raskaana, ja murhan tarkoituksena oli päästä eroon sekä hänestä että syntymättömästä lapsesta. Mitään mainintaa Martan mahdollisesta raskaudesta ei kuitenkaan lehdistössäkään ollut, joka kuitenkin aikakaudelle tyypilliseen tapaan kertoi kaikki mahdollisest ja mahdottomat asiat murhatapauksesta. Myös velkaantunut ison talon isäntä on esitetty mahdollisena murhamiehenä, mutta tällaisestakaan ei ole olemassa mitään varsinaisia todisteita.

Yksi mies joutui kuitenkin vastuuseen ja tapaus oli oikeuden silmissä loppuun käsitelty. Lopullinen varmuus Martan murhaajasta jää kuitenkin puuttumaan. Epäilys on aina olemassa.

Anna Lavastin murha

10.08.1905 Keski-Suomi nro 91

Salaperäinen murha Vaasassa. Maanantaina ilmoitti neljä venäläistä sotamiestä, että he 3 kilometrin matkalla Vaasasta rautatien varrelta olivat löytäneet murhatun naisen ruumiin. Poliisimiehet ovat käyneet paikalla murhatun tytön äidin keralla. Verinen puukko, jolla naisen kurkku oli leikattu poikki, löytyi paikalta ja tytön äiti havaitsi, että tyttö oli raiskattu. Surkean lopun saanut tyttö, Anna Lavast, ratavartijan tytär Vaasasta, oli lauantaina lähtenyt auttamaan vahempiaan heinänkorjuussa ja jäänyt sille tielleen. Ken tai keitä murhaajat ovat, ei ole vielä varmuudella tunnettu. Poliisitutkinnon pitää, kun murha on tapahtunut Mustasaaren pitäjän alueella, sikäläinen kruununvouti.

 Ruotsinkielisen Wasa-Postenin artikkeli surmaa edeltäneistä tapahtumista ja tutkinnasta on paljon laajempi. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisemmin murhaa edeltäneen lauantain kulusta. Anna Lavastin vanhemmat olivat lähtenee jo aamulla heinätöihin. Anna oli valitellut äidilleen hammassärkyä, joten äiti oli kehottanut häntä käymään apteekissa noutamassa lääkettä ja jäämään kotiin heinänkorjuusta. Toimettomana Annan ei kuitenkaan tarvinnut olla, äiti antoi tehtäväksi lypsää lehmän ja pitää huolta nuoremmista sisaruksista. Heinätöissä tehtiin pitkää päivää, ja kello yhdeksän maissa illalla Anna päätti lähteä pellolle vanhempiensa avuksi. Sisarukset olivat nähneet miten Anna oli lähtenyt työvaatteissaan kävelemään radan vartta kohti heinäpeltoa. Sen jälkeen kukaan Lavastin perheessä ei enää nähnyt Annaa elossa. Annan iäksi kerrotaan lähteistä riippuen 19-22 vuotta.

Lehtijutuissa ei kerrottu, oliko perhe yrittänyt etsiä Annaa, sillä varmasti huoli kotona on ollut kova. Anna ei ollut ilmestynyt heinäpellolle kuten oli luvannut, ja oli kateissa koko seuraavan päivän. Seuraavana maanantaina 7. elokuuta, 4 venäläistä sotamiestä ilmoitti viranomaisille löytäneensä naisen ruumiin. Ilmeisesti Annan katoaminen oli jo maanantaina yleisessä tiedossa ja viranomaiset tiesivät yhdistää naisen ruumiin häneen, sillä ylläolevassa uutisessa mainitaan poliisin käyneen murhapaikalla Annan äidin kanssa, joka oli heti todennut tyttärensä joutuneen seksuaalisen väkivallan uhriksi. Aika rankkaa, mutta ehkä hän itse halusi olla mukana. Lehdissä on muuten vähän vaihtelevia käsityksiä siitä oliko Anna raiskattu vai ei, varmaa tietoa asiasta ei siis ole.

Annaa ei oltu löydetty etsinnöistä huolimatta ehkä sen takia, että ruumis oli kätketty radan varren pensaikkoon. Murha ase oli "tavallinen tuohipäinen Kauhavan puukko", ja se löydettiin ruumiin lähettyviltä. Murhapaikka oli ratapenkka, jossa nähtiin vieläkin kamppailun jälkiä. Ojassa penkereen vieressä oli paljon verta ja hiuskampa. Ratapenkalla näkyi Annan jälkien lisäksi kahden miehen jäljet, mutta sade oli ehtinyt huuhtoa ne tunnistamattomiksi. Anna oli murhattu ainakin kolmella kaulaan kohdistetulla puukoniskulla.

Lehdissä oli jonkun verran epäselvyyttä siitä, pitikö murhan tutkinnan suorittaa Mustasaaren nimismies vai Vaasan poliisi. Lopulta ilmeisesti päädyttiin siihen, että murha oli tapahtunut kaupungin alueella ja kuului näin ollen Vaasan poliisille. Tutkinassa ei säästelty resursseja ja ilmeisesti tapauksen johdosta kuullusteltiin ainakin kahta sataa ihmistä.

Kyseisenä lauantai iltana radan varressa oli paljonkin ihmisiä, ja joitakin havaintoja Anna Lavastin liikkeistä ja hänet mahdollisesti kohdanneesta mieshenkilöstä kerrottiin lehdissä. Näin silminnäkijöiden havaitoja kuvailtiin Itä-Häme lehdessä 19.8.1905:

Noin 10 aikaan lauvantai illalla kulki kolme 15 ja 16 vuoden iässä olevaa poikaa rataa pitkin Vanhaan Vaasaan päin, jolloin he, noin 700 askelta Lavastin vahtituvasta kaupunkiin päin rautatien yli johtavaa ylikäytävää pitkin näkivät erään miehen tulevan idästä päin ja menevän länteen äin. Pojat jatkoivat matkaasa ja tapasivat vähän matka päässä Anna Lavastin ja hetken kuljettuaan katsoessaan taaksensa näkivät he hänen kulkevan rautatien mutkassa kaupunkiin päin, jonka jälestä häntä ei enää näkynyt. Noin 3km kaupungista olevalla pellolla seisoi kolme tyttöä ja näkivät miehen tulevan lännestä rantaa kohti ja kohta sen jälkeen tytön, jolla oli samanlainen huivi kuin Anna Lavastilla kulkevan radan itävierustaa, hyppien kiveltä kivelle aivan murhapaikan läheisyydessä. Mikä kellonlyönti oli, eivät tytöt voineet sanoa, kun heillä ei ollut kelloa mukana, vaan arvelivat olleen noin 9 tienoissa. Klo 10.40 jolloin tavarajuna tulee kaupungista, oli palvelija Sofia Hannuksela Tarkkasen vahtituvan lähellä olevaa ylikäytävää kulkemassa, jolloin hän näki miehen tulevan tietä pitkin ja kulkevan Vanhaan Vaasaan päin. Hannuksela oli huutanut miehelle, että juna tulee, vaan tämä ei ollut poistunut radalta, käänsi vaan päänsä, ettei kasvoja näkyisi ja kulkenut eteenpäin kädet selän takana hihoihin pistettyinä ja vähän väliä silmäten taaksensa, suunnaten kulkuaan Vanhan Vaasan apteekille vievälle tielle.

Silminnäkijöiden kuvaus Anna Lavastin lähettyvillä liikkuneesta miehestä olivat ilmeisesti hyvin yhteneväiset. Mies oli noin 30-35 vuotias, kasvoiltaan ruskettunut, tummat hiukset ja lyhyet tummat viikset, hoikkavartaloinen ja melko pitkä. Pukeutumisen osalta lainaan suoraan lehtijun tuntomerkkejä; ”Päässään hänellä oli Vega-lakki, jonka laiteet olivat olivat tuntuvasti alaspäin kääntöiset, yllään harmaa kesäpalttoo, mustat housut, joiden toinen lahje oli noin 2 korttelia halki, muuten vahvan näköiset.” En saanut tarkkaan selville miltä Vega-lakki näyttää, mutta ilmeisesti kyseessä on Vega-lakkitehtaan valmistama autoilijanlakki. Miehen kasvojen ilmettä todistajat kuvailevat kummalliseksi ja pelottavaksi. 

Murhapaikan läheisellä pellolla, noin sadan askeleen päässä oli kello 7-12 välillä ihmisiä, kaksi naista ja kaksi miestä, luultavasti myös heinätöissä. He eivät kuitenkaan olleet kuulleet tai nähneet mitään koko aikana.

Murha herätti ymärrettävästi pelko ja kauhua Vaasassa ja sen lähialueilla, ja naiset pelkäsivät liikkua  yksin ulkona pimeän aikaan ja usein päivälläkin. Murhasta oli epäiltynä useita henkilöitä, muun muassa Alavudella pidätettiin yksi mies Annan murhasta epäiltynä, mutta myöhemmin selvisi että hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tämä mies lähetettiin kuitenkin vankilaan irtolaisuudesta.

Elokuun 15. päivä Isonkyrön nimismies pani toimeen ajojahdin, koska Annan epäiltyä murhaajaa muistuttava mies oli nähty kulkevan metsien halki Laihiasta Tervajoelle. Miestä ajettiin "suurella innolla", mutta ilmeisesti ajojahti ei johtanut pidätyksiin.

Poliisin ponnistuksista huolimatta Anna murha jäi selvittämättä. Lehdissä tätä juttua muistettiin aina tasaisin väliajoin. Vaasa-lehti kirjoitti seuraavan vuoden keväällä 28. huhtikuuta jutun murhapaikalta tehdystä löydöstä:

Salaperäinen löytö. Joku päivä sitten käveli pari poikasata ulkopuolella kaupunkia siinä missä viime suvena tehtiin surullisen kuuluisa salaperäinen murha. Lähellä murhapaikkaa löysivät pojat laudankappaleen. Siihen oli huonolla käsialalla kirjoitettu: Minä olen kirjoittanut tämän, murhasin Anna Lavastin viime suvena. Jouppila Laihia. Missä tarkoituksessa laudankappale on viety murhapaikalle, onko se murhaajan omantunnon pakottamana, vai onko se kevytmielistä pilaa? Eikö olisi viranomaisetn velvollisuus uudestaan ottaa perinpohjin tutkiakseen tätä salaperäistä murhajuttua?

Laudankappale oli kunnosta päätellen ilmeisesti viety paikalle vasta keväällä, sillä näytti siltä ettei se ole ollut talvea lumen alla.

Vuonna 1913 lehdissä levisi juttu joka saattaa hyvin olla tottakin, mutta jonka paikkansapitävyyttä on mahdoton saada selville.

Uusi Aura 26.10.1913

Tämän kuun 3 päivänä löydettiin Isossakyrössä hirttäytyneenä työmies Emil Koski. Joitakin aikoja ennen kuolemaansa oli Koski kertonut morsiamelleen, että kun hän oli Kakolassa kärsimässä hänelle taposta tuomittua rangaistusta, oli sinne myös tuotu eräs mies, jonka nimeä Koski ei ollut maininnut enemmän kuin sitäkään, minkälaisesta rikoksesta tämä oli sinne tuotu. Tämä mies oli Koskelle kertonut, että hän oli Vaasan ja Vanhan Vaasan välillä murhannut erään naishenkilön, jolta oli saanut rahaa 3 markkaa ja vakuttanut, ettei viranomaisilla ollut aavistustakaan hänen rikoksestaan, vaan että hänet oli tuotu kuritushuoneeseen kokonaan toisista syistä. Kertomus viittasi näin ollen siihen, että hän oli Anna Lavastin murhaaja.

 Vuonna 1923 Vaasa-lehdessä julkaistiin juttu jossa väitettiin Anna Lavastin murhaajan kuolleen Amerikassa viisi vuotta murhan jälkeen. Kuolinvuoteellaan hän olisi muka tunnustanut murhan. Tarina murhasta kerrotaan hyvin värikkäin sanankääntein, mutta uskottavuutta jutulta vie muun muassa se, että sekä kuukausi että murhan oletettu tapahtuma-aika ovat väärin. Tarinassa murhaaja tunnustaa murhanneensa Anna Lavastin eräänä syyskuun aamuna, vaikka murhan tapahtui elokuussa ja myöhäisenä iltana. 

Näistä arveluista ja tunnustuksista huolimatta, Anna Lavastin murha jäänee ikuiseksi mysteeriksi.