sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Confusarius Maris Baltici, Itämeren merihirviö

Luettuani Marko Hautalan kirjan Kuokkamummo, kiinnostuin kirjassa mainitusta Raippaluodon merihirviöstä. Kyseinen luikertelija on Hautalan kirjassa melko pienessä roolissa, eikä siitä nykyään tunnu löytyvän paljonkaan tietoja. Merihirviöllä on kuitenkin ollut sijansa saariston mytologiassa ilmeisesti 1800-luvun alusta alkaen. Raippaluodon kruunun nimismies Olof Reinhold Sjöberg antoi hirviölle jopa tieteellisen nimen, Confusarius Maris Baltici.


Merihirviö ilmestyi myös lehtien palstoille joskus 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nimimerkki Aataminpoika kirjoittaa Kokolan Lehdessä hirviöstä seuraavaa:


Kokkolan Lehti 20.4.1886


Vaasan saaristolaiset ovat kertoneet että Merenkurkun vesillä ja luodoissa olisi useana vuonna, silloin tällöin, nähty outo, suuri eläin, milloin meressä uiskentelevan, milloin maalla vetelehtävän; eikä kukaan ole rohjennut mennä niin lähelle petoa, että olisi saatu tietä minkälainen se oikeastaan on. Näitä kertomuksia pidettiin ensin kauan aikaa lähteneinä vain talonpoikain mielikuvituksesta, ja sanomalehdet tekivät leikiksi koko jutun. Mutta viime kesänä lähetti Raippaluodon nimismies O. R. Sjöberg lääninvirastoon 4 arkkia pitkän kertomuksen, että siellä todellakin oli taas nähty outo peto maata röhöttämässä jollain kalliolla, ja että se oli viimein lähtenyt pois tältä makuusijaltaan, ja mennyt mereen. Tämän kertomuksen johdosta voipi siis luula, että joku meripetojen rotu olisi eksynyt tänne muista maailman osista.


Huhu kertoo, että sotilaamme olisivat äskettäin tavanneet merenrannasta tuntemattoman päällyskalvon, jonka ehkä olisi semmoinen outo peto näin keväällä kesinyt pois päältään. Se pitäisi olleen sen verran karvainen, että sitä voisi käyttää turkkinahaksi; ja onkin tämän keden eräs vääpeli t. k. 7 p:nä myynyt 26 markasta. En tiedä maksettiinko siitä niin paljon sen käytännöllisen vaiko tieteellisen arvon tähden, mutta niin ainakin kerrotaan tapahtuneen. Pedon tieteellinen nimi on kuten kedestä päättäin oli arveltu: Lacunius vinonus; sen rotunimeä ei liene suomennettu.

Olisiko tämä kesi nyt, jos kertomuksessa todellakin on perää, tuohon Raippaluodon petoon kuuluvasta rodusta, en voi päättää. Mutta ylläkerrottu ainakin puoleksi selvittää etteivät nämä jutut olekaan paljaita talonpoikain haaveiluja, vaan osaksi myöskin totta.


Aataminpoika


Viimeisen kerran Raippaluodon merihirviötä on käsitelty lehdissä vuonna 1903, jolloin Tidskrift för jägare och fiskare julkaisi erään herra S:n kirjoittaman jutun merihirviöstä. Lieneekö tämä herra S. se samainen nimismies, en ole saanut selville, mutta ainakin hän väittää itse antaneensa merihirviölle sen tieteellisen nimen. Suomensin otteen Huvudstadsbladetin pakinasta jossa tätä "mätäkuun juttua" on jälleen ruodittu pienen epäuskon saattelemana.


Huvudstadsbladet 5.7.1903

Nyt on ajankohtaan nähden hyvin lämmintä, ihanin kesä jonka saatta kuvitella. Ja kuten tavallista, on lämpö tuonut esille myös suuren merikäärmeen. (den stora sjöormen)
Eräs herra, joka kutsuu itseään S:ksi, on metsästäjien ja kalastajien lehdessä (Tidskrift för jägare och fiskare) kertonut, että kyseessä oleva ihme on asettunut asumaan Raippaluotoon. Siellä se on asustellut jo vuosia ja huvitellut leikittelemällä laivojen kanssa. Näin leikki sujuu herra S:n mukaan:
”Kun merikäärme aikoo hyökätä ohi kulkevan laivan kimppuun, lähestyy se sitä sukelluksissa noin neljänkymmenen metrin päähän laivan sivusta, pitäen päätään vain hiukan vedenpinnan yläpuolella. Sitten se kääntää jokseenkin hitaasti vedenalaista ruumistaan siten, että laiva tulee suoraan kohti sen kuonoa. Sitten se sukeltaa laivan alitse niin että pulpahtaa taas pinnalle toisella puolen, neljänkymmenen metrin päässä. Tätä leikkiä, tai miksi sitä sitten pitäisikään kutsua, saattaa jatkua pitkäänkin. Kahdeksansadan metrin etäisyydeltä saattaa laivassa oleva jonkun kerran nähdä pedon; veden ylle kohotetun pään ja pitkän kaulan, mutta nopeasti se taas vajoaa ja sukeltaa aluksen edessä.”
Joten nyt se on sitten tiedossa, Merikäärme asuu Raippaluodossa. Sieltä käsin se tekee pieniä huviretkiä sinne tänne.

--------

Kuten monet muutkin kotimaamme meri- ja järvihirviöt, Confusarius on kadonnut historian hämäriin. Onneksi tiedonmurusia on vielä jäljellä niitä etsiville, ties mitä merkillisyyksiä saankaan vielä kohdata merikäärmettä metsästäessäni.

Lähteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti