Taas on tullut pidettyä pari kuukautta lomaa blogin kirjoittamisesta. Ehkä syynä ovat kaikenlaiset muut kirjoitusprojektit, joihin olen onnistunut saamaan ihan hyvän vaihteen päälle. Myös lukemista olen harrastanut näin uuden vuoden kunniaksi, ehkä siksi että osallistuin goodreadsissa lukuhaasteeseen, ja nyt on pakko pitää yllä hyvää tahtia etten nolaa itseäni lopullisesti. :) Goodreads tarjoaa mahdollisuuden linkittää sinne kirjoitetut arvostelut
suoraan blogiin, mutta en jaksanut selvittää miten se tapahtuu,
joten kirjoitan samat asiat tänne.
Kotimaista spefiä olen lukenut laiskanlaisesti viime aikoina, joten nyt ajattelin korjata sen asian. Sivistin itseäni tarttumalla Pasi Ilmari Jääskeläisen palkittuun esikoisromaaniin Lumikko ja yhdeksän muuta.
Tiesin odottaa maagista realismia, ja sitä sainkin. Kirja kertoo kiehtovasti Jäniksenselän kylästä, ja sen kulttuurielämästä joka pyörii kuuluisan lastenkirjailija Laura Lumikon ympärillä. Laura Lumikon ammoin perustama Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seura on tarinassa avainasemassa, ja sen jäsenten arvoitukset alkavat nousta päivänvaloon silloin kun seura saa odotetun kymmenennen jäsenen, ja Laura Lumikko katoaa.
Alusta asti kirja kietoi kutkuttavaan odotukseen ja pahaenteisiin
vihjauksiin. Mitä pidemmälle juoni eteni, sitä selvemmäksi kuitenkin
kävi ettei yksikään arvoitus ratkeaisi tyhjentävästi.
Aivan pätevää reaalifantasiaa ja mukavan omaperäisiä hahmoja. Kieli oli kaunista ja helppolukuista, paikoin runollista ja vahvoja mielikuvia herättävää. Loppua kohden koin että mysteerit jäivät taka-alalle ja taianomaisuus väheni, mutta kirjan viimeisistä sivuista pidin erityisesti. Tosin sen jälkeen tuli tunne että muutamat selkeän yliluonnolliset tapahtumat olisi kirjasta voinut jättää pois, ja keskittyä siihen arvoitukseen, jonka viimeiset sivut ratkaisivat huikealla tavalla.
Kirja muistutti minua hyvin paljon Donna Tarttin romaanista Jumalat juhlivat öisin, jonka kiehtova kerronta kaatui kohdallani sietämättömiin henkilöhahmoihin joihin en kyennyt samaistumaan. Jääskeläisen kirjan henkilöt olivat monessa suhteessa inhimillisempiä, vaikkakin jollain tavalla karikatyyrimäisiä.
Aivan pätevää reaalifantasiaa ja mukavan omaperäisiä hahmoja. Kieli oli kaunista ja helppolukuista, paikoin runollista ja vahvoja mielikuvia herättävää. Loppua kohden koin että mysteerit jäivät taka-alalle ja taianomaisuus väheni, mutta kirjan viimeisistä sivuista pidin erityisesti. Tosin sen jälkeen tuli tunne että muutamat selkeän yliluonnolliset tapahtumat olisi kirjasta voinut jättää pois, ja keskittyä siihen arvoitukseen, jonka viimeiset sivut ratkaisivat huikealla tavalla.
Kirja muistutti minua hyvin paljon Donna Tarttin romaanista Jumalat juhlivat öisin, jonka kiehtova kerronta kaatui kohdallani sietämättömiin henkilöhahmoihin joihin en kyennyt samaistumaan. Jääskeläisen kirjan henkilöt olivat monessa suhteessa inhimillisempiä, vaikkakin jollain tavalla karikatyyrimäisiä.
Ehkä koin pienenä miinuksena sen että jotkut kirjassa esitetyt selittämättömät seikat jäivätki selittämättömiksi. Toisaalta voi olla hyväkin asia että kirjassa ei ihan kaikkea kirjoiteta auki, vaan lukija saa itse täydentää juonen merkilliset aukot.
Suosittelen kaikille mysteereistä ja reaalifantasiasta nauttiville.
Lumikko ja yhdeksän muuta
Kirjailija: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kustantaja: Atena
Julkaistu: 2006
Sivumäärä: 322
ISBN10: 951796451X
ISBN13: 9789517964517
Lumikko ja yhdeksän muuta
Kirjailija: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kustantaja: Atena
Julkaistu: 2006
Sivumäärä: 322
ISBN10: 951796451X
ISBN13: 9789517964517
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti