Luin hiljattain Leena Miekkavaaran mainiota teosta Suomi 1500-luvun kartoissa, ja pääsin tutustumaan moniin Carta marinan merkillisyyksiin. Minua ovat aina kiinnostaneet erityisesti kartan pikkukuvat, sen merihirviöt, eläimet ja kummalliset linnut. Carta marinan merihirviöt ovat kiehtoneet ihmisten mieliä ja niistä on kirjoitettu monesti. Maaeläimistä löytyy tietoa huomattavasti niukemmin, ne ovat toki tutumpia ja tavanomaisempia, mutta on joukossa muutama merkillisyyskin. Olinkin riemuissani kun Miekkavaaran kirjasta löysin tietoa jälleen eräästä kartan mystisestä otuksesta.
Kartan yläosassa seisoo mies pidellen riimukirjoituksin koristeltuja kivitauluja. Tauluissa lukee: Starcaterus pugli sveticus, eli Starkad, ruotsalainen sankari. Starkad on muinaissaagoissa mainittu henkilö, eikä hänen kansallisuutensa varmaankaan ole tarkasti määriteltävissä, mutta Olaus on tässä pelannut kotiin päin ja ilmoittanut hänet ruotsalaiseksi. Starkardin seuralaisena näyttäisi olevan jonkinlainen leijonamainen otus, jolla on pitkät kynnet. Kartassa ei erikseen mainita eläimen nimeä tai merkitystä.
Carta marinan selitysosasta löytyy sentään jotain tietoa. Eläintä kutsutaan nimellä Grimmklau. Se on tarunomainen "skyyttiläinen susi". Olen tutkinut kummallisia eläimiä melkoisen paljon, mutta en ole ikinä kuullut moisesta "skyyttisudesta". Mikä siis on tämä Starcateruksen petomainen seuralainen. Onko kyseessä todella myyttinen hirviö jostain muinaisuuden hämäristä? Siitä oli otettava selko!
Yritin jäljittää Olaus Magnuksen mahdollisia lähteitä kyseistä eläintä koskien. Niitä ei yksinkertaisesti ollut. Carta marinan selitysosan tietoihinkin minun on suhtauduttava hiukan skeptisesti, koska osa näistä tiedoista löytyy vain saksankielisestä käännöksestä Ain kurtze Auslegung. Latinalainen teksti on tiedoiltaan hyvin köyhä. Käännökset eroavat jonkin verran latinalaisesta tekstistä, ja uskon että niitä on koristeltu ja paranneltu kääntämisen yhteydessä. Niinpä termit lupus scythicus ja grimmklau eivät välttämättä edes ole peräisin Olaus Magnukselta.
Ennen Carta marinaa tästä eläimestä tuntuu olevan turha etsiä mainitoja. 1600-luvun eläinkirjoihin se on kuintenkin jo löytänyt tiensä. Informaatio elukan suhteen on kyllä melko köyhää, sekin tuntuu perustuvan kokonaisuudessaan Carta marinaan. Lupus scythicus eli grimmklau (grimklaw, krim-klo, grimklauw) asuu pohjoisessa Skandinaviassa, joskus Norja on mainittu erikseen. Se on julma kuin susi tai leijona ja sillä on hurjat kynnet.
 | |||
| Tällainen elukka Grimmklau on Conrad Gessnerin eläinkirjassa vuodelta 1606. |
Yksi kysymys joka nousi jatkuvasti mieleeni oli: Miksi susi oli skyyttiläinen? Skyyteiksi kutsuttiin monia nykyisen venäjän alueella asuvia ihmisiä, ja skyyttiläisen suden luulisi asustelevan ennemmin jossain sillä alueella. Miten se oli päätynyt Norjaan?
Termi 'skyyttiläinen' tuli vastaani aivan omanlaisessaan merkityksessä lueskellessani Topsellin kirjaa History of Four-Footed Beasts. Topsell siteeraa leijonaa käsittelevässä osiossa Plutarkhosta, joka kertoo että vihaista ihmistä voidaan kuvailla sanoilla Niblen eli pilvinen (Nubilare), koska hänen silmiensä yllä roikkuu ikään kuin pilvi. Samoin surullista tai vihaista ilmettä kuvattiin nimellä Scythicus aspectus, koska skyytit näyttivät aina vihaisilta ja valmiilta taisteluun. Ehkä 'scythicus' tässä kuvaakin eläimen melko vihaisen näköistä naamaa, eikä elinpaikkaa ja maantieteellistä sijaintia.
Monissa kirjoissa Grimmklau esiintyy yhdessä Gulon eli ahman kanssa. Ensin ajattelin että Grimmklau sopisi hyvin myös ahman nimitykseksi, eurooppalaisillahan ei ollut juurikaan tietoa millainen elukka kantoi niitä hienoja turkiksia joita ylimystö himoitsi. Ajattelin kuitenkin että tuskin ruotsalaissyntyinen Olaus Magnus olisi keksinyt käyttää ahmasta tällaista nimitystä, saati pirtää sitä kartaansa näin erikoisen näköiseksi. Hän oli sentään matkustanut itse suhteellisen paljon, ristiin rastiin Ruotsia ja käväissyt vähän Suomenkin puolella.
 |
| Kaspar Schottin Physica Curiosa vuodelta 1667 esittelee jo tarkemman kuvan Skyyttiläisestä sudesta. |
Koko tutkimukseni 1500-lukua vanhempien bestiaarien parissa veti vesiperän, ei mainintaa skyyttisudesta. En löytänyt mytologiasta tai kansanperinteestä oikein mitään joka olisi sopinut grimmklaun esikuvaksi. Ensimmäinen maininta Grimmklausta löytyy Olaus Magnuksen yhteydessä, mutta miksi ihmeessä hän olisi keksinyt tuollaisen otuksen omasta päästään? Mitä tarkoitusta se palvelee Carta marinassa?
Lopulta löysin erään selityksen joka vei minut aivan eri suuntaan. Kirjassa Conceptualizing the World: An Exploration across Disciplines professori Erling Sandmo pohtii Starcatheruksen ja skyyttisuden ongelmaa puhtaasti symbolisesta näkökulmasta. Koko kuvakokoelma Starkadin läheisyydessä liittyy uskontoon, ja niitä on tulkittava uskonnollisena koodina. Kartassa Starkardin ympärillä on kaksi kuvaa pakanauskontoaan harjoittavista saamelaisista. Starkad kivitauluineen on kuin laintauluja kantava Mooses, joka tarjoaa pelastusta Pohjolalle. Lupus Scythicus hänen jalkojensa juuressa ei ole mikään oikea, olemassaoleva peto, vaan Jeremian kirjassakin mainittu Pohjolan Leijona:
"6 .Kohottakaa näkyviin viiri,
joka opastaa
Siionin vuorelle.
Paetkaa
sinne, älkää viivytelkö!
Herra tuo
pohjoisesta onnettomuuden,
tuhon ja
hävityksen.
7. Leijona
tulee esiin tiheiköstään,
kansojen
surmaaja lähtee liikkeelle olinpaikastaan.
Se tulee ja
tekee Juudan autioksi,
hävittää sen
kaupungit,
niin ettei
niihin jää yhtään asukasta. (Jer. 4:6-7)"
Olen siis tehnty asiasta seuraavanlaisia johtopäätöksiä: Olaus Magnus oli koko ikänsä katolinen ja joutui maanpakoon kun Ruotsin valtakunnassa pantiin toimeen uskonpuhdistus. Lupus Scythicus on sijoitettu karttaan kuvakoodiksi, varoituksena väärän uskon leviämisestä. Starkard seisoo oikean uskon symbolina tämän pedon yllä, sen voittajana ja hallitsijana.
Minusta on melko selvää että Starkadin eläinseuralainen on Olaus Magnuksen luomus, joka sittemmin levisi karttakuvasta myös eläintieteellisten julkaisujen sivuille, nimillä Lupus Scythicus. Kovin kuuluisa peto Skyyttisusi ei koskaan ollut, siitä ei tullut fantastisten tarinoitten vakiokuvastoa kuten monista Carta marinan merihirviöistä. 1600-luvun jälkeen sitä ei paljonkaan enää kirjoen sivuilta löydy.
Täytyy tunnustaa että olin hiukan pettynyt, kun tämä oma tutkimukseni ei lopulta paljastanutkaan minulle jotain unohdettua tarua hurjasta jättisudesta. Mutta olihan tämä jälleen mielenkiintoinen matka, jonka aikana opin hurjasti uutta.
Lähteitä:
Leena Miekkavaara : Suomi 1500-luvun kartoissa
Gaspar Schott : Physica curiosa
Edward Topsell : History of Four-Footed Beasts and Serpents
Conrad Gessner : Historia animalium
I must include a grim̃klauw in my fantasy novel
VastaaPoista