Lauhanvuoren kansallispuisto näkötorneineen on perheelleni tuttu paikka. Erityisen kiehtovia ovat kivijadat eli pirunpellot. Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa vuodelta 1907 kerrotaan kivijadoista myös seuraavaa jättiläistarinaa, joka oli minulle ennestään tuntematon:
"Lauhanmaa on hietakangas Kauhajoen ja Isojoen välillä ja
tiettävästi Eteläpohjanmaan korkein kohta, yhtä tunnettu geologisessa
kirjallisuudessa kuin paikkakunnan tarinoissa. Kankaan loivat rinteet kohoavat
joka suunnalta 10 m-mittaisissa asteissa lainehtien noin 210 m. korkuiseksi
ylängöksi. Geologit laineissa näkevät selviä jälkiä muinaisen jäämeren – n.s.
Yoldiameren – aallokoista. Mutta kansakin on huomannut nuo jäljet ja sanoo että
meri on ennen ulottunut Lauhanmaalle asti.
Kuva:Anu Korpinen |
Silloin, kerrotaan, oli jättiläisillä kaupunki Lauhanmaalla
ja sen raunioita ovat Lauhanmaan kivijadat. Kivettömällä kankaalla kasvaa
harvallaista mäntymetsää. Tuossa metsässä astellen kohtaamme äkkiarvaamatta
mahtavan kivijadan, joka suorana halkasee metsän luoteesta kaakkohon. Se on
parikin km pitkä, lähes 50 syltä leveä, mutta keskeltä vaan syltää korkea.
Pohjaa ei näy mistään. Kivet ovat paljasta hienoa, valkoista myllykiveä, kaikki
melkein samankokoisia, noin kahden miehen nostannaisia. Tuollaisia jatoja on
metsässä ainakin neljä ja melkein kauhistuksella kulkija niitä silmäilee: ne
näyttävät todellakin kuin olisivat vuosituhansien kuluessa raunioiksi
rauenneita mahtavia marmorimuureja! Vasta vähitellen katselija palaa järkeensä
ja ymmärtää että jadat eivät voi olla ihmisten tekoa.
Lauhanmaalla kuuli K. A. Castrén kerrottavan, olivat
jättiläiset puolustaneet itseänsä kristityitä vastaan, kunnes kuulivat
kirkonkellon helähtävän. Silloin pakenivat, eikä heidän jatojen alle kätkettyä
kultaansa enää vartioitse muu kuin – käärme.
Myllykiviksi kelpaavia suurempia kivimöhkäleitä on kaivettu
jatojen vieriltä.
Lauhanmaan merkillisyyksiä on vielä pieni Pitalijärvi pitalikaloineen,
joista harvoin muualla kuulee puhuttavan."
Mikähän tämä mystinen "käärme" mahtaakaan olla? Piileekö Lauhanvuoren louhikoissa kulta-aarretta vartioivan lohikäärmeen pesä? Asiaan täytyy perehtyä tarkemmin seuraavalla Lauhanvuoren retkellämme.
Lohikäärmeestä en tiedä, mutta taisi olla jossain Ville Haapasalon Venäjän-reissuista kertovassa sarjassa kohtaus, jossa Villelle esitellään vastaavanlainen kivikko ja paikalliset olettavat sen olevan mahdollisesti jostain avaruudesta saapuneitten vierailijoitten työtä. Ville vetäytyy sivummalle ja sanoo, että onhan näitä Suomessakin ja niitä kutsutaan pirunpelloiksi, mutta eihän hän noille kehtaa mennä sitä sanomaan.
VastaaPoistaVai että vierailijoiden hommeleita! :D Tämä taitaa olla sitä 'ancient astronauts' osastoa. Jättiläistarinat oli mulle uusi juttu pirunpeltoihin yhdistettynä, mutta niin on kyllä muukalaisetkin.
Poista