Kontuvuoren suuri käärme

Vesihirviöitä on blogissa nähty niin suuret määrät, että on mukava välillä esitellä maalla asuvaa kummajaista. Oma lukunsa lohikäärmeiden suuressa heimokunnassa ovat jalattomat tai kaksijalkaiset käärmeet. Skandinaviassa asustelee lindorm, hautojen ja aarteiden vartija. Alpeilla voi törmätä tatzelwurmiin tai stollenwurmiin. Lindorm kuvataan usein harjalla varustettuna, kissanpäisenä, jossain vanhemmissa lähteissä jopa hevosenpäisenä. Tatzelwurmin erikoisuutena on myös kissan pää sekä mieltymys maitoon. Jos lehmät laitumella ehtyivät, saattoi siitä päätellä suuren käärmeen asustelevan lähettyvillä.

Kissapäinen käärme jonka Jean Tinner kohtasi Frumsembergin vuorella noin vuonna 1711. J.J. Scheuchzerin kirjasta Itinera per Helvetiae

Joitakin kaikuja näistä suurista käärmemäisistä otuksista on kantautunut myös Suomeen. Seuraava kertomus Tuuloksen kappeliseurakunnasta kertoo muutamankin kohtaamisen suuren käärmeolennon kanssa.

Suomen Julkisia Sanomia no 45 22.06.1857

Tuuloksen kappelista 6 päivä kesäkuuta 1857

Kummallinen asia. 

Noin 17 ajastaikaa takaperin, kuulin juteltavan täytenä humuna, miten torpparin tyttö Leena Mikkelintytär Onkijärven torpasta, Sairiolan säterin tilalta tästä seurakunnasta, olisi nähnyt hirmuisen suuren käärmeen kulkevan Kontuvuoren takamaassa, noin puolen peninkulmaa sanotusta Onkimaan torpasta. Asiaa epäiltiin useimmilta seutukuntalaisilta, vaikka moniaat akat samoilta seutuin, jotka silloin olivat marjanpoiminnassa, vakuuttivat tapausta todeksi. Mutta nyt jutteli ainamainitun torpan poika, Aadami Mikkelinpoika, ”Helatuorstaina 21 päivänä viime kuuta, paimenenessa ollessansa Myllykorven reunalla olevassa mäen laidassa lähellä pientä saman suon keskellä olevaa lampia, kello yhden ja kahden välissä j. pp. kuultuaan jonkun erinäisen ja hänelle tuntemattoman kuhinan korvessa, tarkoin katseltuansa äkänneensä yhden hirren tapaisen olennon vetävän itsensä pohjasta etelään päin”. Kertoja sanoi arvelevansa pedon vähintäin kolme syliä pitkäksi, ja sillä olleen sammalen muotoisen haituran selällä. Jos asia on tosi, olisi siinä luonnontutkioille jotakin miettimistä, jos se taas on valhe, niin jääköön Kontuvuoren takamaahan siksi siunattua päiväänsä mätänemään. Mutta kyllä kertoja vakuutti asian olevan toden totuuden.

Aivan tarkkaa sijaintia tälle tapahtumalle on vaikea määritellä, liekö Tuuloksen vai Janakkalan puolella, mutta Karttapaikasta nappasin suurin piirtein tämän alueen kartan jossa näkyvät kaikki nimeltä mainitut paikat.

Kolme syliä vastaa suurin piirtein 5,34 metriä. Mainittu "haitura selässä" lienee harja, joka mainitaan usein myös lindormin yhteydessä. Tämä erikoispiirre erottaa otuksen tavallisista käärmeistä ja tuo mieleen enemmänkin eurooppalaisten bestiaarien myyttiset käärmeotukset. Hangasten käärmekuninkaan yhteydessä maintaan jopa erikseen kissamainen pää. Näyttäisi siltä että Häme on ollut erityisen hedelmällistä maaperää suurten käärmeiden sikiämiselle. Mahtaisikohan näitä jännittäviä käärmetarinoita löytyä vielä paikallisten ihmisten muistista, vai täytyykö niitä varten matkustaa tutkimaan arkistoja?