Pohjolan myyttinen maantiede osa 1. - Karttojen kertomaa

Olen viime aikoina lueskellut paljon kartografiaa käsitteleviä kirjoja sekä artikkeleita ja törmännyt niin moneen mielenkiintoiseen seikkaan että haluan jakaa oppimaani. Myyttisessä maantieteessä olisi ainesta useampaankin postaukseen, joita toivon mukaan tipahtelee blogiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tässä ensimmäisessä osassa tutkin muutamien karttojen kuvia, sekä esittelen lyhyesti niitä outoja juttuja joita maailman ääriin ja erityisesti tänne Suomen tienoille on merkitty.

Herefordin kartta

Aloitan outouksien metsästämisen Herefordin kartasta. Tätä 1200-luvulla piirrettyä karttaa säilytetään Herefordin katedraalissa, ja sen tekijän uskotaan olevan Richard of Haldingham. Kartta tunnetaan myös Haldinghamin karttana. Kartan keskipisteenä on ajan tavan mukaan Jerusalem, ilmansuunnista itä on kartan yläreunassa, länsi alhaalla. Räiskälemäisen kartan reuna-alueilla sijaitsevat myös Skandinavia ja niemeke joka saattaisi olla Suomi. Pohjolaan on merkitty ainoastaan Norja (Norega), sekä tulkitsematta jäänyt paikannimi Ganzmir.

Runsaasti kuvitettu kartta esittelee maailman äärialueiden kummallisuuksia, eikä pohjola ole jäänyt osattomaksi. Norjaa kuvaavalle niemelle on piirretty lappalainen suksineen sekä apina. Apinan läsnäolo Norjassa jää hämärän peittoon, tosin William Bevan tarjoaa muutamankin selityksen. Kartantekijä on saattanut erehtyä kirjallisten lähteitteinsä tulkinnassa, tai kenties apina viittaa maailman reunalla asuviin pygmeihin.

Norjasta itään on toinen niemimaa, joka voisi olla Ruotsi tai Suomi. Niemen ainoat asukkaat näyttävät olevan kaksi kyyristynyttä koirapäistä hahmoa. Nämä ovat koirankuonolaisia (cynocephali), jotka antiikin aikana kansoittivat ainakin Intiaa, sekä useita kaukaisia saaria. Keskiajalla usko koirankuonolaisten olemassaoloon eli vielä vahvana. Myös skandinaviaan on eksynyt jokin koirankuonolaisten heimo.

Herefordin kartan yksi mystisimmistä hahmoista seisoo koirankuonolaisten vieressä. Hän taluttaa hevosta jonka selkään on ripustettu ihmisen nahka. Latinankielinen teksti selittää hänen olevan Griipin kansaa (Gryphorum gens) ja heidät Haldinghamin Richard on karttaansa sijoittanut Aethicus Isterin Cosmographian kuvailun mukaan.

Yritin löytää jotkin konkreettista tietoa näistä ihmisgriipeistä ja heidän elinpaikastaan. Myös nyljetty ihmisnahka hevosen selässä herätti mielenkiintoni. En kuitenkaan onnistunut löytämään netistä mitään, joten laitan Cosmographian englanninnoksen hankintalistalle ja perehdyn asiaan jossakin tulevassa blogipostauksessa.

Adam Bremeniläisen kartta muistuttaa jo ääriviivoiltaan aavistuksen verran enemmän oikeaa karttaa, mutta on edelleen täynnä mielikuvituksellisia nimiä.

Tämäkin kartta on peräisin 1200-luvulta. Kreikkalaisten Hyperborea myytin mukaan karttaan on sijoitettu Rhipei-vuoristo ja sen takana asuva kyklooppien (Arimaspei) kansa. Myös koirankuonolaiset on merkitty karttaan ja jos Bremeniläistä on uskominen, he elävät Kainuun pohjoispuolella. Kainuu (Kvenland) on tässä kartassa Terra Feminarum, eli Naisten maa. Outo nimi selittyy islanninkielisten sanojen kainulainen (kvenir) ja nainen (kvaenir) samankaltaisuudella. Virheellinen Naisten maa on merkitty moniin karttoihin, ja on näin ollen myös synnyttänyt tarinoita Pohjolan amatsoneista. Itään siirryttäessä vastaan tulevat Ymantopodes (Himatopodes), jotka olivat Solinuksen mukaan yksijalkaisia ihmisiä. Heidän naapureinaan taas asuvat ihmissyöjät (Anthropophagi).

Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historia-teokseen liittyvä kartta Carta Marina on kuuluisa runsaasta kuvituksestaan. Olaus Magnus tutustui pohjoismaihin tarkasti ennen kartantekoon ryhtymistään. Hän oli syntyjään tanskalainen pappi, ja Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa. Hän teki anekauppamatkan Pohjanlahden ympäri vuosina 1518-1519 ja keräsi samalla aineistoa kansojen kulttuureista ja eläimistöstä.

Carta Marina onkin maantieteellisesti tarkempi kuin edeltäjänsä. Kartasta ei löydy koirankuonolaisia, mutta sen sijaan runsaasti kansatieteellistä kuvitusta. Metsästys ja kalastusaiheita, hiihtäviä lappalaisia, kansantapoja, hääseremonioita ym. on ripoteltu joka puolelle karttaa. 

Merialueiden osalta Olaus Magnus joutui kuitenkin turvautumaan merenkulkijoiden kuvauksiin ja Carta Marinan meret ovatkin täynnä hirviömäisiä olentoja. Norjan rannikolle on sijoitettu hirvittävä laivoja nielevä kurimus Charybdis (kinahmi, merennielu), joka löytyy myös lukuisista myöhäisemmistä kartoista. Myös Grönlannin osalta Olaus Magnus joutui turvautumaan muiden tietoihin. Grönlanti näkyy osittain kartan vasemmassa ylänurkassa. Siellä näemme kaksi keskenään taistelevaa hahmoa, joista toinen on huomattavasti pienempi. Kyseessä on grönlantilainen pygmi, lintukotolainen eli taivaanäreläinen, joka urheasti puolustautuu isoa ihmistä vastaan. Pygmit on merkitty vielä myöhempiinkin Carta Marinaan pohjautuviin karttoihin, kuten tähän alapuolella olevaan Johann Ficklerin karttaan. 

Tämä karttojen omituisuuksista tällä erää, paljon jäi vielä kertomatta. Seuraavaksi aion perehtyä tarkemmin Hyperboreaan ja sen asukkaisiin, aarnikotkiin ja jättiläisiin. Saatan sivuta myös natsimytologiaa arjalaisten alkukodista.

Lähteet:
Martti Haavio, Bjarmien vallan kukoistus ja tuho (WSOY, 1965)
Erkki Fredrikson, Suomi 500 vuotta Euroopan kartalla (Gummerus, 1993)

William Bevan, Mediaeval geography; an essay in illustration of the Hereford Mappa Mundi