Lukemattomien kirjojen riesa ja sähköisen kirjan ihanuus

Minä pidän kirjoista esineinä. Kun oudossa paikassa näkee hyllyn ja siellä tutun kirjan, on kuin törmäisi ystävään. Vierastan kirjahyllyttömiä olohuoneita, niissä ei ole minulle kiinnekohtaa.
Liitän kirjoihin turvallisuuden tunteen ja tuuttuuden koska kasvoin kirjojen parissa. Vietin paljon aikaani äidin työpaikalla, ryömin hyllyjen alitse, järjestin palautuksia, istuin maalaiskirjaston olemattomassa taukotilassa, joka teki samalla siivouskomeron virkaa, ja söin muroja samalla kun äitini puuhasi lainaustiskin takana. Siitäkin huolimatta että rakastan täysinäisiä kirjahyllyjä tein mielestäni itselleni palveluksen. Hankin lukulaitteen.

Lukemistona Nikolai Gogolin novelli Vii

Myönnän että minulle omistaminen on tärkeää, ehkä turhankin tärkeää. Tästä haluan kuitenkin opetella pois. Monet sanovat että sähkökirjassa ei ole sitä samaa fiilistä kuin 'oikeassa' painetussa kirjassa. Myönnän että tämä on totta. Kirja on kuitenkin jotain muuta kuin kauniit kannet ja painomuste paperilla. Kirjassa tärkeintä on sisältö. Kirjan tarinaahan minä en voi omistaa, vaikka kirjan omistaisinkin. Tätä asiaa olen viime aikoina pohtinut kirjavuorten kasvaessa.

Luulisi että kirjastossa kasvaneena osaisin käyttää hyväkseni kaikkia sen palveluja ja näin välttyisin turhilta kirjahankinnoilta? Väärin luultu! Elän nähtävästi sellaisessa illuusiossa että ostettu kirja on jo puoleksi luettu. Voin hypistellä ostostani vaikka joka päivä ja ehkä selailla sitä. Se on enemmän minun hallussani kuin sama kirja joka pönöttää jossain kaukaisen kirjaston hyllystä. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Kirja on edelleen lukematta vaikka ostin sen jo kolme vuotta sitten ja olisin voinut koska tahansa tarttua siihen. Näitä hamstrattuja kirjoja on kertynyt kirjakauppojen alekoreista, kirppareilta ja antikvariaateista, ja yhä enenevässä määrin nettikaupoista joiden suuria ALE-bannereita minä en voi vastustaa. Sattunaiskilikkauksilla hankittujen kirjojen sisältö saattaa usein olla obskuuri ja jälkeenpäin ihmettelen miksi minä tämänkin ostin? Kirjastosta lainatut kirjat kuluvat näpeissäni nopeammin, ne ovat prioriteetti, toisin kuin oman hyllyn kirjat, ne jotka 'voi lukea koska tahansa'.

Varsinkin nyt kun olen keksinyt ryhtyä itsekin kirjoittamaan, kirjahyllyni ovat täyttyneet uusista kirjoista. Olen selittänyt itselleni että minun täytyy hankkia ja lukea mahdollisimman paljon kaunokirjallisuutta, pysyä selvillä trendeistä ja kirjoittajista, hankkia kielellistä sivistystä. Ja entäpä jos jossain tilanteessa törmään kirjailijaan X ja joudun tunnustamaan hänelle etten ole lukenut häneltä ainuttakaan kaunokirjallista tekstiä? Miten noloa! Nyt olen tilanteessa jossa koen ahdistusta lukemattomien kirjojen kasaantumisesta ympäri taloa. Näiden lukemattomien ongelman aion nyt lukulaitteella ratkaista. Uudempi kaunokirjallisuus julkaistaan enenevässä määrin myös sähköisenä. Sähkökirjatkin ovat hämmästyttävän kalliita, mutta jos ei hingu aivan uunituoreita kirjoja, löytyy vanhempaa tuotantoa jo edullisemmin.

Lukulaitteen hankkiminen oli mielestäni tarpeen. Olen lukenut muutamia kirjoja tietokoneen ruudulta käsin, eikä se ole ollut miellyttävä kokemus. Luen tosi paljon tekstiä tietokoneelta, mutta haluan kirjojen lukemiseen silmäystävällisemmän vaihtoehdon. Tietokone myös osaltaan häiritsee lukemista, on sähköpostia ja facebookia, joku pistää viestiä, täytyy tarkistaa jos vaikka on tärkeää, lukeminen keskeytyy ja muuttuu katkonaiseksi. En myöskää mielelläni ota tietokonetta sänkyyn, lempilukupaikkaani. Lukulaitteen plussaksi huomasin myös säädeltävän fonttikoon. En näe ilman silmälasejani kymmentä senttiä pidemmälle. Napsis ja napsis, lukulaitteeni teksti muuttuu hetkessä nolon isokokoiseksi ja pystyn taas lukemaan pelkillä silmillä.

Lukulaitteessa minua kiehtoo mahdollisuus kantaa kirjastoa mukana. Se sujahtaa kätevästi vaikka käsilaukkuun. Matkalla ei tule harmistus kun huomaa että kirja loppuukin kesken,  vaan voi siirtyä saman tien seuraavaan. Sähkökirja on myös ekologinen vaihtoehto kaltaiselleni kirjahamsterille ja kirjallisuuden suurkuluttajalle. Jos olet kuten minä ja sorrut helposti kirjallisiin heräteostoksiin, saatat tehdä ympäristöteon jos suuntaan tästä lähtien sähkökirjakauppaan. Satunnaiskäyttäjät voivat toki vielä huoletta ostaa paperikirjoja.

Kotonamme on monta kirjahyllyä ja jopa yksi huone jota sanotaan suurellisesti 'kirjastoksi'. Aion tästä lähtien karsia surutta lukematomat kirjat ja laittaa ne kiertoon. Tietokirjoja tosin hankin jatkossakin, suuret, usein kuvitetut teokset eivät tunnu oikein sopivan lukulaitteeseen. Joitain kirjoja tarvitsen taustatutkimukseen ja ne hankin mielelläni omaan hyllyyni. On myös tärkeitä kirjoja jotka olen saanut lahjaksi. Niissä on omistuskirjoitus ja usein niihin liittyy jokin muisto. Nämä kirjat aion vastaisuudessa säilyttää arvokkaasti esillä, enkä anna niiden hautautua lukemattomien kirjojen alle tai ullakon pahvilaatikoihin.