Kaarina Honkanen : Mustan kissan satukirja

"Ihmisillä on tapana sanoa kissan laulua kehräämiseksi ja ehkä he ovat oikeassa, sillä kissat osaavat kehrätä satuja. Ne sieppaavat pitkillä viiksillään satuja kiinni ilmasta ja kehräävät niistä satujen lankaa. Langan ne käärivät kerälle ja kerän ne pistävät piiloon niin hyvin, että siinä vasta onkin kova etsiminen - harvoin sellaista kissan kehräämää satukerää onnistuu kukaan löytämään. Koetapa vaikka itse etsiä niin näet kuinka vaikeaa se on!"

Kirjavat kissat -lukuhaasteeseen ehtii vielä lukea vaikka satukirjan. Mustan kissan satukirja (Otava,1969) on kirpparilöytö, jonka selkämys on jo aikoja sitten repsahtanut irti ja kannessakin on kolhuja. Pieni sympaattinen kirja kiinnitti huomioni erityisesti kuvituksen takia, sillä siitä vastaa yksi suosikeistani: Maija Karma. Musta kissa on kirjan alussa vailla kotia. Kaverin se löytää kesälomaa viettävästä Patu pojasta, jonka mukana kissa lopulta päätyy kaupunkiin. Musta kissa kehrää satuja, näkee unta Egyptistä ja opettelee ajamaan autoa. Kirjan lopussa Musta kissa kertoo sadun vanhasta Mustasta kissasta joka päätyy tähtitaivaalle ja muuttaa asumaan kuuhun.

 

Mustan kissan satukirja on sisällöltään hiukan poukkoileva lukuelämys, mutta tuskin se ansaitsee täydellistä unohdusta. Lapsena olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta hurjasti. Maija Karman piirtämät mustat kissat sulattavat sydämen.