Liebster award

Evarian kirjahylly -blogissa oli minulle tällainen tunnustus. Olen oikeasti otettu, kiitos kovasti!

Tässä Liebster awardin säännöt:

* Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
* Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
* Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
* Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
* Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
* Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
* Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Sitten ne kysymykset! Kylläpä niitä on paljon...

1. Mikä on mottosi / elämänohjeesi?
Älä tee tänään sitä, minkä voit huomennakin jättää tekemättä. (Ehkä se ei ole hyvä ohje, mutta ainakin toteutettavissa) 

2. Mitkä ovat oman kirjahyllysi TOP5-kirjat?
Tähän on aika mahdoton vastata. On olemassa kirjoja joista en luovu ja joihin minulla on tietty tunneside. Oman hyllyni tärkeimmästä päästä ovat seuraavat kirjat:
1. Runon polkuja - Vuosisatamme suomalaista lyriikkaa, 1960 (Rakas kirja. Edesmenneen äitini jäämistöstä)
2. Ruotsin Waldacunnan LAKI, painettu 1826 (Hurjan mielenkiintoinen jos rikoshistoria kiinnostaa.) 
3. Eino Leino, Helkavirsiä (Osat I-II sidottuina kangaskansiin, nahkaselkämys, divarilöytö)
4. Bram Stoker, Kamoittava kreivi (Draculan suomenkielinen ensipainos vuodelta 1952)
5. J.R.R. Tolkien, Hobitti (Viimeinen syntymäpäivälahja jonka sain äidiltäni vuonna 1991)

3. Mikä sarjakuvahahmo kuvaa sinua parhaiten?
Haluaisin olla Kissanainen mutta varmaankin olen enemmän Krazy Kat.
 
4. Jos saisit aikakoneen käyttöösi, mihin haluaisit matkustaa? 
Matkustaisin Lontooseen ja vuoteen 1888 ratkaisemaan Viiltäjä-Jackin arvoituksen. 

5. Lapsuuden lempisatusi?
Pidin Porsas Urheasta. Myös Kaunotar ja hirviö kuului suosikkeihini.  

6. Paras paikka lukemiseen?
Kyllä se taitaa olla oma sänky. Kesällä tykkään lukea myös pihalla.
 
7. Jos et harrastaisi lukemista, mitä tekisit kaikella sillä ajalla, jonka nykyään käytät lukemiseen?
Nykyään olen siinä tilanteessa että olen joutunut nipistämään lukemisaikani minimiin. Puolitoistavuotias poika pitää yllättävän kiireisenä ja vie hurjasti energiaa. Jos en lukisi, niin luultavasti käyttäisin sen ajan kirjoittamiseen, sillä omiakin tarinoita pitäisi välillä synnytellä.
 
8. Todennäköisin syysi jättää kirja kesken?
Ajan puute. Mielenkiintoinenkin kirja voi jäädä lojumaan lukupinoon kun tietää ettei ole aikaa sventyä tarinaan. Lapsen synnyttyä olen lukenut aika paljon novellikokoelmia/-antologioita, runoja ja tietokirjoja.
 
9. Miten lapset ja nuoret saataisiin lukemaan enemmän?
Tähän ei varmasti ole mitään yleispätevää neuvoa. Itse uskon että jokaiselle löytyy luettavaa, sillä maailma on täynnä kirjoja. Jos kaunokirjallisuuden klassikot eivät kiinnosta, voi tarttua tietokirjaan. Jos tiiliskivet kauhistuttavat, voi lukea novelleja. Myös sarjakuvat ovat kirjallisuutta! En myöskään usko että painettu kirja on ainoa oikea formaatti tarinoille. Kirjan voi esimerkiksi myös kuunnella. Itselläni on kuulomuisti, joten tykkään äänikirjoista ja ääneen lukemisesta. Pelit ja elokuvat voivat kertoa hyviä tarinoita ja synnyttää kiinnostuksen kirjallisuuttakin kohtaan. Tärkeintä on tiedonhalu ja oppimisen ilo, ja tähän tietysti tärkein esimerkki saadaan kotoa. 

10. Varhaisin kirjoihin tai kirjastoon liittyvä muistosi? 
Äitini oli kirjastonhoitaja, joten minua on kiikutettu kirjamaailmoihin jo pienestä pitäen. Olin lapsena niin paljon kirjastossa että muistan vieläkin vanhan kirjaston kirjojen hyllypaikat, karhean kokolattiamaton ja sen miltä kirjastossa tuntui sulkemisajan jälkeen kun valot oli sammutettu.

11. Jos sinun elämästäsi kirjoitettaisiin kirja, mikä sen nimeksi tulisi?
En haluaisi että elämästäni kirjoitettaisiin kirja. Siitä tulisi paikoitellen melkoisen ahdistava, enkä haluaisi ainakaan itse sellaista lukea. Mutta nimeksi voisi surkuhupaisesti laittaa vaikka Nolojen tilanteiden nainen

Tunnustus on kiertänyt aika monessa blogissa mutta omalta lukulistaltani etsiskelin mielenkiintoisia ja vähän uudempia blogeja. Suurin osa seuraamistani blogeista käsittelee kirjallisuutta (toki mukana on pari kissaakin), mutta yritin keksiä vähän muitakin kuin kirjallisuuskysymyksiä. Liebster-award ja lista huisin vaikeita kysymyksiä lähtee seuraaville blogeille:

Karvakasan alta löytyi kirja
Kuuttomana yönä
Tarua ja totta
Riiviökissat
Lukuaikaa etsimässä

Vaikeinta oli keksiä yksitoista kysymystä. 

1. Oletko kissaihminen?
2. Pidätkö pelaamisesta (tietokonepelejä, konsolipelejä tai lautapelejä, ihan mitä vaan)? Mitä pelasit viimeksi?
3. Kirjoitatko itse tarinoita tai haluaisitko kirjoittaa?
4. Luetko tietokirjoja? Mikä aihepiiri kiinnostaa erityisesti?
5. Onko jokin kirja jäänyt erityisesti mieleen lapsuudestasi?
6. Minkä kirjan maailmassa haluaisit vierailla?
7. Oletko kokeillut /aiotko kokeilla nyhtökauraa?
8. Jos olisit supersankari (tai superroisto), mikä olisi supervoimasi?
9. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
10. Mistä kirjasta täytyisi ehdottomasti tehdä elokuva?
11. Mikä syksyssä on parasta? Jos et pidä syksystä, voit toki kertoa mikä on kamalinta.

Palkinto on kiertänyt niin kovasti että on varmasti hyväksyttävää myös vastata vain kysymyksiin, jos ei ole aikaa keksiä omia :)
 

Tuula Rotko - Susi ja surupukuinen nainen

Tuula Rotkon kirja oli mukava lyhyt välipala. Pienoisromaanimittaisen kirjan lukee yhdellä istumalla.
Kirjan alku ei oikein minua vakuuttanut. Dialogi tuntui teennäiseltä ja kolmiodraama ennalta arvattavalta. Takakansiteksti oli myös spoilannut kirjan tapahtumat melko täydellisesti, joten en odottanut suuria yllätyksiä:

"Nainen saapuu saarelle eräänä tuulisena päivänä, kun jäälautat vielä kelluivat merellä, ja settui asumaan vanhaan taloon autiolle rannalle. Hänen nimensä oli Raakel Rantajuola, hän maalasi tauluja, pukeutui aina mustiin ja eleli yhdessä miehensä kanssa joka lienee ollut jonkinlainen muusikko ammatiltaa.
Kerran kuutamoisena kevättalven yönä saarelle ilmaantuu susi, ja tapahtui järkyttävä murhenäytelmä, syrjässä asunut naisopettaja löydettiin pihalta kuoliaaksi raadeltuna. Samaan aikaan katosi Raakel Rantajuola, eikä hänestä kuultu enää koskaan. Suden saivat saaren miehet pois päiviltä."

Loppua kohden kirja parani, varsinkin kun alettiin kertoa sudesta ja Raakelin lapsuudesta. Tuntui hiukan siltä kuin alun ihmissuhdesotkut olisi vain äkkiä kehitelty antamaan tarpeeksi pakottava syy Raakelin muutokselle ja myöhemmille mystisille kokemuksille. Tykkäsin kirjan ihmissudesta, tai susidaimonista, sekä tavasta jolla se lopulta otti Raakelin täysin valtaansa, sulautti itseensä.

Kirjassa käsitellään muun muassa lapsettomuutta ja siihen liittyviä täyttymättömiä odotuksia. Yhtenä teemana on hylätyksi tulemisen pelko, ja miten se saa ihmisestä vallan jo varhaislapsuudessa.

"Vauva tiesi, syvällä vastasyntyyneen tajunnassaan, ettei se koskaan ikävöisi niitä kasvoja jotka kumartuivat ylle, vaikka ne hymyilivät ja kädet tarttuivat varmoin ottein. Vielä pikku kaukalossaan se tavoitteli rintaa ja ehti itkeä omasta mielestään kauan ennen kuin joku tuli paikalle. Se sai suuhunsa maitopullon, mutta siiinä ei ollut oikea tuoksu, eikä siitä saanut oikeaa otetta. Vauva tunsi itsensä hylätyksi. Sen ympärille keitoutui musta vaippa, josta se ei koskaan pääsisi."

Tämä pienen lapsen yksinäisyyttä kuvaileva kohta kosketti itseäni, koska pojan vauva-aika on vielä niin tuoreena mielessä.

Raakel on ollut koko ikänsä hylätty, ei-toivottu lapsi, ja kun hän vihdoin joutuu aviomiehensä hylkäämäksi, susi saa vallan. Kirjassa kauneinta ovat ohikiitävät kuvaukset luonnosta ja sen kutsuvista hengistä, viittaukset Aino Kallaksen Sudenmorsiameen ovat selviä. Kirjassa oli alun kömpelyyden jälkeen oikein kaunista kieltä ja muutama mielenkiintoinen idea. Mutta en usko että tästä jää mieleeni kovin pysyviä muistijälkiä.

Facebook-sivut!

Tein Korpisen pariskunnalle omat kirjailijasivut facebookkiin. Vaikka Eerohan meistä on se jota voisi kirjailijaksi tituleerata, itse olen lähinnä harrastelija. Novelleja tulee kuitenkin julki tasaiseen tahtiin, eikä niitä kukaan lue, ellen itse jatkuvasti mainosta. Sivulle on kätevä jakaa arvioita kirjoista, tietoja tulevista julkaisuista ja vaikka kuvia Turun kirjamessuilta, sitten kun niiden aika on. Tykkäilkää!

Keskitalven kuningas. Kuvitusta novelliini.

Kansainvälinen kissojen päivä ja kissamainen lukuhaaste!

Tänään (8.8.2016) on kansainvälinen kissojen päivä! Sen kunniaksi masinoin Kirjavat kissat -lukuhaasteen, joka on tarkoitettu kaikille eläinten, mutta erityisesti kissojen ystäville.

Edesmennyt kissani Petteri toimii haasteen suojelusenkelinä.

Haasteeseen osallistujat lukevat kissakirjallisuutta, romaanien lisäksi voi lukea tietokirjoja, runoja, lastenkirjoja ja sarjakuvia. Riittää, että kirjassa esiintyy kissa jossakin tärkeässä roolissa. Kissa on kirjan hahmona/henkilönä monimuotoinen ja ilmeikäs. Sarjakuvissa kissa on ollut kestosuosikki jo Krazy Katin päivistä alkaen. Kissa on insipiroinut lukemattomia runoja ja tarinoita, se on sankari tai roisto, hellyttävä karvakerä tai rempseä katukolli.

Lemmikkinä kissa on kuitenkin edelleen aliarvostettu ja vuosittain Suomessa hylätään 10 000 - 20 00 kissaa. Kuulun siihen ihmisryhmään joka valvoo öisin murehtien kodittomien ja hylättyjen kissojen valtavaa määrää. Tänä vuonna kissojen tilanne on ollut erityisen huono, ja apua tarvitaan kipeästi ympäri maata.

Haasteen tärkein osa seuraa! Haastan jokaisen kissakirjallisuuden lukijan tukemaan kodittomien kissojen hyväksi tehtävää työtä jollakin seuraavista alla olevista tavoista.

1. Lajoita jokaista lukemaasi kirjaa kohti yksi euro valitsemallesi eläinsuojeluyhdisykselle tai kissatalolle. Pienikin summa on tärkeä!

tai

2. Osta yhdistysten kannatustuotteita, mm. seinäkalentereita, joulukortteja, t-paitoja tai kauppakasseja.

tai

3. Lahjoita paikalliseen kissataloon kissanhiekkaa, kissanruokaa, vanha raapimispuu tai muuta tarpeellista tavaraa.

Hyviä lahjoituskohteita ovat muun muassa:

Kissojen suojelu - KISU ry.
Kissojen katastrofiyhdistys KKY ry
Kainuun Kissanystävät ry 
Pelastetaan Koirat ry
Rekku Rescue ry

Kissatalot:

Vaasan kissatalo
Loviisan kissatalo


Eläinsuojeluyhdistykset:

Eläinsuojeluyhdistys Dewi
Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistys

Tässä linkit vain muutamiin hyviin kohteisiin. Facebookiin olen koonnut listan eläinsuojeluyhdistyksistä ja löytöeläinkodeista. Listalta voi etsiä omalta alueeltaan järjestöä jota haluaa tukea. Ja lahjoittaa toki voi vaikka ei ehtisi lukea sivuakaan.

Tämä lukuhaaste kestäköön puoli vuotta, eli 8.2.2017 saakka! Kissakirjojen lukemiseen voi osallistua myös muualla kuin kirjablogeissa. Kissamaisia lukuvinkkejä voi jakaa vaikka facebookissa tai twitterissä käyttämällä tunnistetta #kirjavatkissat.

Jos haluat osallistua arvontaan, linkitä haastesivulle koontipostaus kirjoistasi 8.2.2017 mennessä. Muista myös mainita miten olet tukenut tai aiot tukea eläinsuojelutyötä ja löytökissoja. Arvonnassa voit voittaa lisää kissakirjallisuutta, sillä aion varata palkinnoksi yhden kappaleen Osuuskumma-kustantamon uunituoretta Varjoisilta kujilta -antologiaa. Palkinnon voin tosin lähetää voittajalle vasta parin viikon päästä kun kirja on kourassani.
 

Kaksi aikamatkaa

Luin lyhyen ajan sisällä kaksi erilaista aikamatkustustarinaa. Kirjoitan niistä nyt ajanpuutteen vuoksi yhteispostauksen.

Kirjat ovat Sirpa Tabetin Punainen metsä ja Satu Mattila-Laineen Parantola. Molemmat kirjat ovat esikoisteoksia.

Sirpa Tabet, Punainen metsä, Otava 1989

Tutustuin Sirpa Tabetin dekkareihin teini-iässä, jolloin ahmin murhamysteereitä. Punaiseen metsään tartuin vasta kun dekkarit oli jo luettu, sillä en oikein tiennyt mitä tyylilajia kirja edusti. Julkasuajankohtanaan 1989 Punainen metsä oli outo kirja, josta kukaan ei tainnut oikein tietää oliko se lintu vai kala. Nykyään sitä voi sanoa spefiksi. Luin kirjan ensimmäisen kerran 90-luvulla, ja halusin nyt verestää muistojani

Kirja kertoo mainostoimistossa työskentelevästä Anna Routmaasta, joka saa perinnöksi isänsä suvun talon, Wäärälän. Juurettomuuden tunteiden vallassa kamppaileva Anna aikoo perheen ja ystävien vastustuksesta huolimatta pitää talon, sillä se antaa hänelle vihdoin tunteen johonkin kuulumisesta.

Ollessaan ensimmäistä kertaa matkalla Wäärälään Anna joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää tajuntansa. Herätessään hän huomaa olevansa aivan jossain muualla. Poissa ovat tie ja auto. Anna on matkustanut ajassa taaksepäin. Hän on myös siirtynyt jonkun toisen ruumiiseen. Hän on nyt Wäärälän talon tytär Anna. Eletään 1840-lukua.

Kirjan asetelma on kutkuttava. Anna joutuu opettelemaan kädestä pitäen monta sellaista asiaa jotka ovat Wäärälän Annalle arkipäivää. Monet sanat ja tavat ovat hänelle outoja ja väärinkäsityksiä syntyy. Onnekseen Anna saa liittolaisen Wäärälän talon Katriina piiasta, joka opastaa Annaa talon tyttären askareissa. Monet ihmiset suhtautuvat Annan epäillen. Miksi erämaahan eksynyt maatalon tytär osaa yhtäkkiä lukea ja kirjoittaa? Ja miksi hän ei näytä tuntevan edes kaikista lähimpiä sukulaisiaan?

Anna jotuuu elämään toisen ihmisen tekemien valintojen kanssa kun hänelle paljastuu että Wäärälän Anna on kovaa vauhtia menossa naimisiin erään Matiaksen kanssa. Hän kapinoi ajatusta vastaan vain hetken, sillä Matias paljastuu oikein mukavaksi mieheksi ja Anna huomaa pian olevansa päätä pahkaa rakastunut. Kirjan parasta antia ovat vanhat kihla- ja häätavat, joita esitellään runsaasti.

Onni Matiaksen kanssa jää kuitenkin lyhyeksi, sillä onnettomuudet ja kuolema tuntuvat seuraavan Annaa minne hän ikinä meneekin. Susi on tappanut lähistöllä lampaan ja on pian uhka myös karjalle ja hevosille. Lopulta ihmisetkin joutuvat tuntemattoman pedon hampaisiin. Kuoleman varjo leijuu kaiken yllä, ja ihmiset alkavat pelätä Annaa joka on tuonut mukanaan kirouksen.  Punaisen metsän tunnelma muuttuu loppua kohden jatkuvasti ahdistavammaksi. Anna joutuu yhteisönsö hyljeksimäksi ja eristäminen on täydellistä. Vaikka hän saa asua perheensä kanssa ja nukkua vanhassa kamarissaan, hän ei saa syödä perheen kanssa samassa pöydässä. Kukaan ei puhu hänelle, vastaa hänen puheisiinsa, tai edes katso häneen. Hänestä on tullut näkymätön jopa kaikista läheisimille ihmisille.

Koko kirjan ajan Anna pohtii syytä aikamatkaansa. Hänellä tuntuu olevan vankka usko siihen että kaikelle on tarkoitus ja että hän ei ole siirtynyt Wäärälän Annan ruumiiseen sattumalta. Lukijalle on melko pian selvää että kyseessä on murhamysteeri, mutta johtolankoja ei juurikaan jaella. Loppuratkaisu tulee yllätyksenä.

Pidin Punaisesta metsästä todella paljon, vaikka välillä päähenkilön pohdinnat tuntuivat kiertävän turhan pientä kehää.

Punainen metsä on luettu myös näissä blogeissa:
Tahaton lueskelija
Unelmien aika

Satu Mattila-Laine, Parantola, Karisto 2015 

Aikamatkustus tapahtuu tässäkin kirjassa jonkin ulkoisen stressitekijän aikaansaamana. Päähenkilönä on 15-vuotias epilepsiaa sairastava Elisa, joka harrastaa vintagea ja kirjoittaa muotiblogia. Hän siirtyy 1930-luvulle erään rajun kohtauksen aikana, ja joutuu sopeutumaan elämään epileptikoille tarkoitetussa parantolassa.

Tässäkin kirjassa päähenkilö joutuu kohtaamaan outoja tilanteita, joista hän selviää ystävän avulla. Parantolassa asuva Anna ottaa Elisan suojiinsa, ja kertoo lääkäreille tämän olevan hänen serkkunsa. Olin ensin pettynyt kun päähenkilön aikamatka ei heittänytkään häntä toisen ihmisen nahkoihin kuten Punaisessa metsässä. Elisa herää parantolassa omana itsenään, eikä häntä edes alussa ajatella potilaaksi. Elisa katselee parantolan elämää kuin ulkopuolinen tarkkailija, hän ei tunne kuuluvansa siihen aikaan tai paikkaan. Välillä hän jopa miettii tapahtuuko kaikki vain hänen päänsä sisällä.

Elisan aikamatkalla ei tunnu olevan mitään sen suurempaa tarkoitusta tai kohtaloa, hän käy vierailulla menneisyydessä ja oppii ehkä jotain itsestään ja sairaudestaan. Kirjassa on myös pieniä annoksia jännitystä ja romantiikkaa. Suurimman osan ajasta Elisa pohtii miten pääsisi palaamaan nykyhetkeen, ja lopulta keino löytyykin. Annan kohtalo jää siinä vaiheessa hiukan puolitiehen, mutta sekin saa tyydyttävän ratkaisunsa kirjan lopussa.

Parantolan teemoja ovat elämä sairauden kanssa ja itsemääräämisoikeus. Taustalla häälyy ajalle tyypillinen rotupuhtausoppi. Painavia asioita joista on kirjoitettu kevyesti ja viihdyttävästi. Itse olisin kaivannut enemmän yksityiskohtia parantolan elämästä, nyt ajankuva jäi hiukan ohueksi. Monia kiinnostavia asioita kerrottiin, mutta olisin halunnut lukea paljon enemmän. En kuitenkaan koe olevani tämän kirjan kohderyhmää. Nuortenkirjastahan nyt on kysymys, ja Parantola on aivan mainio sellainen.

Parantola on luettu myös näissä blogeissa:
Ullan luetut kirjat
Todella vaiheessa

Tuula Pelttari - Susien aika

Tätä kirjaa olen katsellut pitkään, voisin kai sanoa jo kymmeniä vuosia, ja nyt se tarttui mukaani kirjaston poistomyynnistä. Kirjan suttuisen kannen takia en ole uskaltanut siihen tarttua, eikä takakansitekstin lupailema romantiikkakaan ole koskaan ollut oikein minun juttuni. Mutta noituus ja noitaoikeudenkäynnit kiinnostavat aina, samoin ihmissudet. Olin aikonut päntätä Länsimaisen filosofian historian ensimmäisen osan Klassikkohaastetta varten, mutta lauantaina tajusin että en ehtisi tavoitteeseen. Vaihdoin filosofian Susien aikaan.

Kirjan sankaritar Marietta Marketantytär on nuori ja tietysti kaunis. Tarinan alkaessa hän on vain kymmenen vuotias, mutta kiinnittää jo miesten huomion. Hänen äitinsä joutuu Villnäsissä (Louhisaari) noitana roviolle, ja ennen kuolemaansa neuvoo tytärtään etsimään Naantalin läheltä Sudenpään kylän jossa hän saisi turvaa suvultaan. Nuori ja kaunis Marietta lähtee matkaan ja löytää sukunsa ja kohtalonsa.

Susien aika oli tietyssä mielessä viihdyttävää luettavaa, tarina oli kevyt kuin hattara ja luin koko kirjan yhdessä illassa. Hyväksi kirjaksi tätä ei voi sanoa, mutta sain ainakin selville mitä vuosikausia ihailemani kannet pitävät sisällään.

Kirjassa ehkä eniten harmitti kliseinen romantiikka jota vyörytetään eteenpäin hirvittävällä vauhdilla ja antamatta tilaa hahmojen kehitykselle. Sankaritar on kuvankaunis korpinmustine hiuksineen ja hänellä on parantamisen lahja. Miehet tappelevat hänestä verissä päin. Himokas linnanisäntä Anton von Grewendorp raiskaa teini-ikäisen Mariettan, ja joutuu sitten pari sivua myöhemmin oman poikansa murhaamaksi, tämä kun on myös päättänyt saada tytön itselleen. Marietta menee naimisiin Sauli von Grewendorpin kanssa, mutta avioliitto on onneton ja lapseton. Hurjaakin hurjemmat käänteet seuraavat toisiaan hengästyttävällä nopeudella, on tietäjiä, noitia, ihmissusia, ruttoa, sotaa, kuolemaa, aviottomia lapsia ja fanaattisia pappeja, kaikki ahdettu 235 isotekstiseen sivuun.

Toinen harminaihe on kovin asiantuntemattomasti käsitelty noitavaino-teema, se kun ei oikein istu siihen mitä olen Suomen noitaoikeudenkäynneistä jo ennestään lukenut. Kirjan aikana poltetaan elävältä kolme ihmistä, yksi heistä on Mariettan rakastaja, nuori pappi, peräti kruunun lähettämä tiedustelija. Vihainen väkijoukko raahaa pappiparan pihamaalle, köyttää paaluun ja risukimput alkavat lennellä. Vain hetkeä myöhemmin pappi on kasa tuhkaa, eikä edes sankaritarta pelastamaan saapuva tietomies, Erkki Juhonpoika, ihmettele kartanon pihan kalabaliikkia. Kukaan ei tunnu joutuvan edesvastuuseen papin polttamisesta ilman oikeudenkäyntiä, ainakaan siitä ei kirjassa kerrota.

Kirjassa mainitaan nimeltä useita historiallisia henkilöitä, alussa Villnäsissä Klaus Laurinpoika Fleming ihailee nuorta Mariettaa, ja häneen törmätään myöhemminkin, tosin ilman mitään sen suurempaa juonikuviota hänen varaansa ei rakenneta. Jo aikaisemmin mainittu Erkki Juhonpoika Puujumala yritetään sitoa Mariettan elämään vähän tukevammin. Myös noituudesta syytetty Valpuri Kyni vilahtaa kirjan loppupuolella tekemäss pahojaan. Kovin vahvaa aikakauden kuvausta kirjassa ei kuitenkaan ole, enkä olisi ilman satunnaisia nimiä ja vuosilukuja pystynyt sijoittamaan kirjan tarinaa mihinkään tuntemaani hetkeen historiassa, tai edes Suomen kartalle. Hömppää alusta loppuun.